Times like these

Kesäyön farssi

Kesäkuu 10th, 2006

Viime yönä osallistuin Helsingin maakuntajoukkojen mukana Tuusulanjärven kiertävään Kesäyön marssi-tapahtumaan. Jo ensimmäisen 10 minuutin kuluessa selvisi, ettei tapahtuma ehkä sittenkään sopinut meikäläiselle.

Tapahtuma ensinnäkin alkoi jonkun tärähtäneen naispuolisen Bjurström-kloonin alkulämmittelyllä (ei millään pahalla, mutta en oikein jaksa innostua näistä ylipirteistä tapauksista). Kyseinen nainen riehaantui niin, että muisti joka toisessa lauseessaan kiekua, kuinka “poikien” pitäisi vatkuttaa milloin mitäkin ruumiinosaansa. No, ainakin muita osallistujia tuntui naurattavan.

Seuraavaksi sitten selvisi, että luvassa olisi ohimarssi jonkun vähintään keisaristasoisen sotilasjuntan ohitse. Siinä sitten kymmenen vuoden tauon jälkeen hapuiltiin tahtimarssia samalla kun sinänsä pätevän tuntuinen rumpali vielä tuntui löytäneen itsessään aina asuneen breakbiittaajan.

No, sitten päästiin itse asiaan ja marssi sinänsä meni ihan ok. Ainoastaan pari kaveria joutui jättämään leikin kesken. Selässä meillä oli paikalle raahatut hiekkasäkit, koska se oli edellytyksenä sotilasluokassa.

Huvittavana detaljina joku porukasta naureskeli, että saataisiinkohan me lopuksi oikein mitalit ja eikös sellaiset sitten tosiaan jaettukin. Kyllä kannatti lompsia! Itse “seremoniassa” tehtiin vielä lähtemätön vaikutus herra isoherraan, kun yksi kavereistamme otti ja pyörtyi suorilta jaloiltaan juuri kun oli saanut kenraalilta mitalin. Täytyy nyt vielä tarkentaa, ettei kyse ollut kunnon pettämisestä, koska muutoin kaveri vaikutti siltä, että olisi voinut hölkätä lenkin samantien uudestaan. Joku aineenvaihdunnan häiriö luultavasti. Oli miten oli, ulkopuolisille saattoi kyllä jäädä mielikuva, että helsinkiläiset tekevät suunnilleen kuolemaa, kun niille antaa vähän raitista ilmaa.

Artikkeli on luettu 706 kertaa. Kuuluu luokkiin: Maanpuolustus