Times like these

Mörkö

Heinäkuu 10th, 2006

Annika sai syntymäpäivälähjaksi Mörön. Siitä tuli hieman yllättäen Annikan ykköspehmolelu ja se syrjäytti ainakin hetkellisesti unileluna pitkään toimineen Mallan. Nyt Mörkö seuraa Annikaa jopa hiekkalaatikolle; minnekään ei mennä ilman.

Eilen illalla nukkumaan mennessä iski hätä: “Isi! Missä on Möökön isi ja äiti?” Huh. Tajusin, että tämä kysymys tullaan esittämään meille jatkossa hieman toisessakin muodossa. Ilmoitin Annikalle, ettei isi tiedä missä he ovat. Tunsin olevani hieman pinteessä. “Ne on tuolla kaapissa”, ilmoitti Annika. Taaskaan en oikein tiennyt, pitäisikö kieltää vai myöntää, koska aiemmin “Möökö” on ollut vähän pelottavakin. Mutisin jotain ja koetin kääntää keskustelun aiheen toisaalle: “Onko Mörkö sun kaveri?” “On. Möökö on minun paras kaveri!” Annika rutisti Mörköä tiukasti. Nyt kaikki ovat *parhaita* kavereita, varmaan jotain päiväkodista opittua. Lopuksi peiteltiin Mörkökin ja Annika kävi nukkumaan ilmeisen tyytyväisenä. Taisi mennä oikein.

Olen taas jotenkin älyttömän ylpeä Annikasta. Mörkö on nimittäin se hahmo Muumeissa, jota kaikki inhoavat ja ajavat pois luotaan. Mörkö kärsii ikuisesta kylmyydestä, eikä osaa puhua, mutta kun se haluaisi tulla lämmittelemään nuotiolle, luulevat muumit sen kiusaavan heitä. Annika on selvästi ottanut Mörön nyt suojelukseensa - aivan kuten pienemmät lapset päiväkodissakin, joita Annika kevätjuhlassa juoksi pitkin poikin auttamassa ja lohduttamassa. Hänellä on selvästi hyvä sydän.