Ensimmäinen vuosi Berliinissä on sitten takana. Tässä kun katselee hämillään maailmantalouden syväsukellusta, tulee mieleen, että mahtoikohan olla vikatikki lähteä juuri viime vuonna. Toisaalta; jos täydellistä hetkeä jää odottelemaan, niin sitä ei tule ikinä.
Mitä vuodesta jäi sitten käteen?
No, Berliini on ainakin hieno kaupunki, täällä kävellessä tuntuu välillä kuin irtoaisi ajasta. Ympärillä häilyy Preussin palatseja, natsimonumentteja, kylmän sodan aikaisia muurinpätkiä vartiotorneineen ja uusinta teknoajan peilipintaa. Kaupunki on jatkuvassa muutoksessa ja oikeastaan toivonkin, ettei tästä tule samanlaista kuollutta raatoa, millaiseksi moni muu suurkaupunki on muuttunut. Eräs kaveri kerran tokaisi, että “Berliini on nähty” ja jatkoi, että hänen kaverinsa esittelivät hänelle jotakuinkin kaiken mitä Berliinissä on nähtävää. Nostan hattua hänen kavereilleen; olen nimittäin kiertänyt kaupunkia nyt vuoden, enkä edelleenkään tunne kuin raapaisseeni pintaa.
Olen myös huomannut, että sinisilmäinen luottamus ihmisiin on syytä heittää mäkeen siinä vaiheessa kun lähtee Suomesta. Tämän läksyn opin kun ensimmäinen vuokraemäntäni jätti takuumaksumme maksamatta takaisin, puhelinyhtiöltä tuli 1800 euron lasku 5 minuutin nettisurffauksesta ja asunnonvälittäjän maksussa oli tuplasumma hänen kertomaansa, koska verot kuulemma tulivat päälle. Alkuun tuntuikin, että kävelen leuka ojossa nyrkkiä päin joka käänteessä.
Lisäksi huomasin pian, että maahanmuuttajat eivät ole järin pop täälläpäin. Onneksemme olemme pohjoismaalaisia, koska suurimmat negaatiot tuntuvat kohdistuvan turkkilaisiin. Erityisesti kielitaidon puute on monille punainen vaate. Siinä missä Suomessa ulkomaalaisten ei oleteta automaattisesti osaavan suomea, täällä saa äkkiä vinoja katseita, jos kieli ei suju.
Ilmasto on Berliinissä pääosin erinomainen: Sadepäivä on harvoin (paitsi tietenkin silloin kun on vieraita Suomesta, “Always take the weather with you..”), kesä on mahtavan pitkä ja talvi lyhyt. Ruoka ja asuminen on halpaa, verot ja sosiaaliturvamaksut sen sijaan kovat, tosin ne maksankin Suomeen. Myöskin palkat ovat Berliinisssä selvästi heikommat verrattuna läntiseen Saksaan. Ravintoloissa ruoka on lähes poikkeuksetta erinomaista. Lisäksi terveydenhuolto on Saksassa kauttaaltaan yksityistetty, joten lapsia lekuriin viedessä ei tarvitse pähkäillä, montako tuntia joutuu jonottelemaan.
Annika aloitti viime syksyllä paikallisessa kindergartenissa ja hänellä on jo ensi vuonna edessä ensimmäinen kouluvuosi; täällä koulu kun aloitetaan vuotta aiemmin. Kieli on tarttunut nopeasti ja välillä joudunkin kysymään Annikalta käännöstä sanoihin. Lassi taas on ollut kotosalla ja viettänyt aikaa paikallisen lastenhoitajansa kanssa.
Jatkosta en osaa sanoa. Alkuvuonna markkinat tuntuivat olevan tolkuttomassa vedossa, soittoja tuli niin Googlelta, eBaylta kuin monelta muultakin alan tunnetuimmista työnantajista. Tunnelmat olivat siis hyvät ennen kesällä alkanutta markkinasukellusta. Nyt sitä vain toivoo, että taantuma jäisi mahdollisimman lyhyeksi; ainakin valtiot syytävät rahaa markkinoille niin paljon, että luulisi kulutuksen pakostakin jossain vaiheessa elpyvän.
Video: Berlin 2008 (79Mb)
Helmikuu 1st, 2009 - 11.12
Toisaalta sitten yllättävän monet ystävällisesti sietävät, kun änkytät saksaa tyyliin: “Minä ottaa haluta viisi sämpylöiksi, kiitos!”