Ystäväni innostui kun hänelle soitettiin, että hän oli voittanut kaksi kuukautta 1.11.2007-7.1.2008 kuntosalia. Lisäksi hän saisi etuna pyyhkeen ja omaohjaajan ym ym…473€: edestä! Tietysti paikan päälle mentyään hän sai eteensä sopimuskaavakkeen, jossa hän maksaa määrättyyn kuukausimaksuun 27€:n ja käyttää kyseisten uusien salien palveluksia. Kuitenkin todellinen vuosimaksu on yhteensä 702€ rivien välistä luettuna. Kuntosalin jäsensopimuksen taakse on ovelasti laitettu jäsensopimuksen ehdot. Markkinointikohteeksi valitulta nuorelta tämä teksti unohtuu lukea, tai hän ei ymmärrä sitä sopimusta tehdessään. Tässä vaiheessa nuori olettaa että yritys haluaa hänelle pelkkää hyvää ja onhan hän jo voittanut ties mitä jäsenetuja. Ovela rahastus jäsensopimuksen kautta voi alkaa.

Ystäväni onnistui saamaan sopimuksen solmimisen jälkeen työpaikan, jonne kotoa tuli matkaa n. 7 km. Muuta kuntoilua hän ei sen jälkeen jaksanutkaan harrastaa. Työmatkat pyörällä ja joskus torilta työpaikalle 4 km jalan. Työajat eivät myöskään mahdollistaneet kuntosalilla käyntiä. Hän ei siis ole käynyt kertakaan kuntosalilla eikä käyttänyt salin palveluita (vain kerran hissiä!) puhumattakaan ,että olisi hakenut/saanut jäsenetuja (473€).

Sopimuksen irtisanominen osoittautui mahdottoman, käsittämättömän vaikeaksi. Apollo 13 paluulento kuustakin oli helpompi. Useammat soitot yritykseen eivät tuottaneet tulosta. Usein vastaus oli, että he peruvat näitä sopimuksia määräpäivinä ja vain kuntosalivastaava tekee näitä ja hän ei ole paikalla kuin määräajoin kerran pariin viikkoon ja hänelle on varattava aika (varattava aika!) jne… Näin virastomaista palvelua hän ei ollut tavannut missään oikeassa virastossakaan. Henkilökunnan palvelutasosta ei voi puhua. Hyvä, että eivät ulos ajaneet. Onneksi hissi oli lähellä! Kuntosalin tyttö osasi kuitenkin laskea mitä irtisanoutuminen tulisi maksamaan. 351,50€! Siis veloitetaan kaksi luvattua ilmaista kuukautta 251,50 € ja lisäksi töykeästä palvelusta ilman omaa ohjaajaa 100€.

Tärkein osa sopimusta oli sopimuksen takana ja pienin kirjaimin. Pienellä präntätty teksti luettiin ja alleviivattiin asiakkaan pergamenttilappuun sen jälkeen kun hän ilmoitti irtisanomisesta. Vakuutusyhtiöstäkin irtisanoutuminen on halvempaa ja helpompaa Ja siellä kun asiakasta myös aidosti kuunnellaan. Sopimuksen mukaan irtisanoutuminen ei ole myöskään mahdollista, jos kuntoilija kuolee, tulee raskaaksi tai halvaantuu ! Jäsenyys on siis lähes elämänikäinen ja laskutus hoituu automaattisesti tililtä kuoleman jälkeenkin. Onko tällä uudella yrityksellä tarkoituskin vain saada asiakkaita lypsylehmikseen, ja maksattaa sovittuja kuukausimaksuja ja perumismaksuja? Ihmisten elintilanteet muuttuvat ja heitä on järjetöntä sitouttaa kuntosalin lypsylehmäksi, jos asiakas ei yksinkertaisesti voi käyttää palveluja esim. muuttuneiden työolojen ja työaikojen vuoksi.

Irtisanoutuminen kuntosalin ohjelmasta on oltava mahdollista välittömästi ja kohtuukustannuksin. Ja jos asiakas ei ole palveluita käyttänyt irtisanoutumisesta ei pitäisi myöskään periä ylimääräistä maksua. Yrityksen toiminta ei saa perustua nuorten huijaamiseen allekirjoittamaan sopimuskaavake. Kuka meistäkään jaksaa lukea vakuutusten tai kännykkäsopimusten pienellä präntättyä takatekstiä, joka kuitenkin on se tärkein sitoumus! Nuoret eivät aina huomaa mihin ovat sitoutumassa. Kuntosalit yleensä koetaan rehteinä asiakasystävällisinä yrityksinä. Tällaista mahdollisuutta rahastukseen rehellinen kuntosaliyritys ei käytä hyväksi. Asiakashankinnan tulee perustua vapaaehtoisuuteen eikä ilmaisten avaimenperien ja ”Eestin” risteilyn tuomaan mielikuvaan. Tässäkin tapauksessa mainostettu omaohjaaja ei ottanut kertaakaan yhteyttä ystävääni. Ohjaaja olisi ainakin voinut vahvistaa sen mihin leikkiin asiakas on ryhtynyt ja miksei asiakas ollut käynyt ko yrityksessä, vaikka sopimus oli tehty.

Kuntosalin kuukausikortti on ehdottomasti parempi. Asiakas saa välittömästi palvelua maksua vastaan ja suurta vahinkoa ei tule, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Perinteiset lahtelaiset halvat kuntosalit taitavat olla kaikkein suositeltavampia nykynuorille. Kuntoa voi kohottaa ilman digitaalisiakin härveleitäkin. Kilon tarkkuus raudassa ja pelikenttä riittää edelleenkin kunnon kohottamiseen ja näitä välineitä käyttäen ei tarvitse käydä edes digitaalitekniikan peruskurssia!. Tavallisen kuntoilijan on parempi pysyä erossa erään kuntosalin rahastussopimuksesta, koska vuoden aikana voi vaikka kuolla. Perillisten on siis hyvä tietää oliko siskolla, veljellä, vaarilla tai mummolla osakkeiden lisäksi kuntosalijäsenyys DeadBodissa.

Entinen finbodari (ei bodyjäsenkortta)

> ei se ole mikään fowlerin kontroversiaali idea
> vaan ikiaikainen OO-periaate. domainluokissa
> _pitää_ olla logiikkaa !

Miksi? Mitä sillä saavutetaan ja miten se parantaa koodin ylläpidettävyyttä?

Minulle ei riitä se, että ukko ylijumala Fowler sanoo jossain rapakon takana, että tehkää näin. Se, että joku hämäräveikko kirjoittaa 7000 rivisen service-luokan, ei mielestäni riitä myöskään perusteluksi sille, että sovelluslogiikkaa vietäisiin domain-malliin. Juuri tämän takia ns. service-domain-jaottelusta on nähdäkseni tullut niin suosittu.

Serialisoinnista pitäisikin sitten kirjoittaa oma juttunsa.

tämmönen datan ja logiikan erotteluhan on ihan kamalaa, ei se ole mikään fowlerin kontroversiaali idea vaan ikiaikainen OO-periaate. domainluokissa _pitää_ olla logiikkaa ! muuten kannattaa harkita jotain möhkö-service-haroo-JDBC:tä-tekniikkaa ilman minkäänsorttista mallia.

jos domain-luokka lihoo niin silloin kannattaa miettiä onko se domainmalli tarpeeksi hienojakoinen. jonnekin se bloat joka tapauksessa menee, terv. nimim. “olen nähnyt 7000 rivin service-luokkia”.

samaa mieltä kyllä service-kutsuista domain modelin seassa, ihan liian sekavaa kenen pitäisi kutsua missä ja ketä, onko joku kutsunut jne. yksi tapa on pitää ne poissa domain-luokista ja tehdä kutsut service-tasolla. nyt siis service == “ulkoinen” järjestelmä niinkuin tietokanta tai “documentService”.

serialisoinnista … sitä voisi ensinnäkin välttää kun vain mahdollista ja jos on pakko kuljetella niitä jonnekin niin silloin se on DTO-aika …

http://bugs.sun.com/bugdatabase/top25_rfes.do
http://bugs.sun.com/bugdatabase/view_bug.do?bug_id=4449383

Lueskelin lisää aiheesta ja useammalla “rich domain modelia” ajavalla saitilla suositellaan domain-malliin sijoitettavaksi liiketoimintasääntöjä, laskentasääntöjä ja validointeja. Nämähän eivät useasti ole suoraan riippuvaisia palvelukerroksesta:

En ole oikein tästäkään vakuuttunut. Joissain tapauksissa esimerkiksi liiketoiminta- tai validointisäännöt ovat staattisia, eivätkä muutu tilanteen mukaan (esimerkiksi shakkipelissä säännöt ovat aina samat), mutta esimerkiksi liiketoimintajärjestelmissä sääntöjä tulee voida muuttaa, eikä niitä näin ollen voi kovakoodata domain-luokkiin.

Tietysti domainlogiikkaa (kuten Fowler sitä kutsuu) voidaan parametroida varsin vapaasti, mutta siltikin sijoittaisin nämäkin toiminnallisuudet domainin ulkopuolelle.

Kuten asia JBoss Rulesin dokumentaatiossa ilmaistaan:

“- Logic and Data Separation

Your data is in your domain objects, the logic is in the rules. This is fundamentally breaking the OO coupling of data and logic (this can be an advantage as well as a disadvantage depending on your point of view). The upshot is that the logic can be much easier to maintain as there are changes in the future, as the logic is all layed out in rules. ”