Hääjuhla

Tanjan kertomana:

19.5. valkeni Helsingissä kirkkaana, joskaan ei täydellisen aurinkoisena. Oli mahtavan ihanaa, kun sai nukkua kaikessa rauhassa ja heräilinkin vasta kellon soittoon kahdeksan jälkeen. Aamutoimien ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen klo 10 maissa tilasimme taksin sisareni kanssa, jätimme sulhasen vielä nukkumaan ja läksimme viemään pukua yms. valokuvaamoon. Kävimme pikaisesti syömässä aamupala kakkosen kahvilassa ja sitten kiiruhdimme yhdeksitoista kampaajalle (Salon Aleksandra, Yrjönkatu).

Istuin kammattavana reilun kaksi tuntia ja lähes viimeksi kiinnitettiin tiara ja huntu. Napostelin kammattavana ollessani pähkinöitä, rusinoita ja glukoosikarkkeja. Ei ainakaan tullut nälkä. ;) Kampauksen jälkeen siirryin saman putiikin alakertaan meikattavaksi (tässä vaiheessa laitoin piilolinssit silmiin); aikaa meni vajaa tunti. Kampauksesta ja meikistä tuli hienot (ja meikistä sopivan luonnollinen) ja kumpikin kesti erinomaisesti koko päivän, vaikka en edes meikkiä korjaillut lainkaan. Huulipuna tietysti kului syödessä jonkun verran, mutta vielä illalla hotellilla testasin paperilla ja siihen jäi huulten kuva...

Kampaajan jälkeen oli tarkoitus mennä naurettavan näköisenä (pää juhlakunnossa, muun vartalon peitteenä kamalat vaatteet) ;) suoraan valokuvaamolle, mutta kello oli vasta kaksi ja päätimmekin käydä vielä kodin kautta. Ei kun taksilla siis kotiin, jossa sulhanen oli onnistunut saamaan itsensä juhlakuntoon ja syömään ison pussillisen suolapähkinöitä (estävät kuulemma hikoilua?). Kotoa lähtiessämme olimme ehkä vielä hullumman näköinen seurue: Sulhanen tummassa puvussaan todella hienona, siskoni juhlavaatteissaan ja minä hunnussa ja tiarassa ja meikattuna mutta edelleen niissä kamalissa vaatteissa! :D

Ajelimme siis kuvaajalle (Foto-Jatta, Bulevardi), jossa kaasoni jo odotteli kallakimppuni (Livingroom, Yrjönkatu) kanssa ja pukeuduin hääpukuun (Morsiusgallerian 2000-vuoden mallistoa, Tampere).

Jotain uutta - mm. puku
Jotain lainattua - tädiltäni lainattu nenäliina, jossa mummivainajani virkkaamat pitsit
Jotain sinistä - puvussani vihertävän sinisiä raitoja
Jotain vanhaa - hopeinen 25-penninen kolikko kengässä :)

Kaaso ja siskoni poistuivat puoli neljän maissa ja kuvaaja alkoi väännellä meitä omituisiin asentoihin. Ei vaan, kuvaaja oli mukava ja asiantuntevan oloinen. Kuvaamosta meitä tuli hakemaan Mersu kuljettajineen (Kovanen Yhtiöt, Helsinki). Oli ylellistä ajella sillä kirkolle. Autoa ei oltu koristeltu mitenkään, mutta se oli tarkoituskin: ihana valkea sisustus ja tilavat sisäosat olivat meille tärkeintä.

Johanneksen kirkolle saavuimme pariakymmentä minuuttia vaille viisi (edellisen parin vieraat olivat juuri poistumassa paikalta, heillä taisi olla pitkä tilaisuus) ja pujahdimme kirkon alakertaan odottelemaan. Sulhanen (vaikka hän kyllä kielsi kertomasta tätä) oli aivan hermona, minulla vain vähän välillä vihlaisi mahanpohjasta. Vieraat tulivat paikalle jotkut omilla autoilla, mutta suurin osa juhlapaikalta (ja tilaisuuden jälkeen juhlapaikalle) järjestämällämme linja-autolla (Suomen Turistiauto, Helsinki). Bussikuljetusta kehuttiin jälkeen päin paljon. Vanhempani ja sulhasen vanhemmat olivat vastaanottamassa vieraita kirkon keskikäytävällä ja heidän jälkeensä kaaso jakoi ohjelmalehtiä. Pappi (Juha Valkeapää, Paavalin srk., Helsinki) kävi kysymässä syntymäaikamme (oli unohtanut laittaa ne vihkiraamattuumme) ja viimein tuli suntio hakemaan meitä ylös. Tässä vaiheessa minua lakkasi jännittämästä, vaikka olin vieläkin varma, että purskahdan itkuun kun Prinsessa Ruusunen alkaa.

Menimme eteiseen katselemaan, kun hääväki vielä pyöri ja etsi paikkojaan. En alkanut itkeä, kun musiikki alkoi ja minua lakkasi kokonaan jännittämästä. Tuntui ihan hassulta suorastaan, kun ei yhtään jännittänyt! :D

Kävely sujui hyvin eikä mielestäni liian nopeasti. Katselin vain kaikkia vieraita ja hymyilin. Annoin kimpun sisarelleni ja nousimme portaat papin eteen. Polvistumiset ja muut menivät ihan hyvin, mitä nyt kerran nousimme liian aikaisin seisomaan. ;) Avioliiton siunauksen ja sormuksen antamisen jälkeen kuuntelimme laulun Ave Maria (Kiitos Hanna!). Laulu tuli urkuparvelta ja kuulosti meistä (ja vieraatkin sanoivat, että kuulosti) siltä, että se tuli taivaista. Ihana osa tilaisuutta!

Poistuimme kirkosta suoraan autolle ja ajelimme kohti juhlapaikkaa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pikkuruiset lehdet puissa tekivät Helsingistä keväisen! Juhlapaikkaan (LordHotel) saavuttuamme kipusimme yläkertaan ja ilmoitimme, että olemme saapuneet paikalle. Kukkakimppuni otti vastaan hovimestari ja laittoi sille maljakon lahjapöytään.

Odottelimme hetkisen ja sitten alkoi vieraita tulla. Halailimme kaikki läpi (eikä kukaan itkettänyt meitä yhtään kertomalla kaikkia ihania muistoja) ja nostimme maljat (isäni piti lyhyen maljapuheen).

Pöytiin siirryttyämme hovimestari tulikin jo ilmoittamaan, että ruoka on valmista. Kala-kasvisbuffet (kylmät ruoat lukuun ottamatta perunoita) oli erinomainen (itse voin tietysti puhua vain kasvisosuudesta, mutta kaloja kehuttiin kovasti - yllättävän monet sanoivat, että ihanaa, kun kerrankin saa kalaa) ja ruokaa oli riittävästi. Myös pääruoka (merilohi ja kasvikset) näytti maistuvan. Itsekin sain vatsan täyteen näistä, vaikka hovimestari tiedusteli myös sitä vaihtoehtoa, että jos olisin halunnut erillisen kasvispääruoan. Sulhasen isä piti puheen ruokailun loppuvaiheessa.

Ruoan jälkeen kiertelimme pöydissä jonkin aikaa juttelemassa ihmisten kanssa ja katselemassa lahjoja. Koppasin jopa "pojan polvelleni" eli sulhasen nuorimman poikaserkun, joten kaipa sitä meillekin sitten poikia syntyy.

N. klo 19.30 sitten saapui meidän "ohjelmamme" eli taikuri Kalle Hakkarainen. Hän esiintyi n. puolen tunnin ajan esittäen erilaisia taikatemppuja naruilla, korttipakalla, vedellä yms. Vihkisormuksenikin katosi siinä tuoksinassa ja löytyi lopulta kiivi-hedelmän sisältä... :) Esitys oli hauska ja Kalle vielä hauskempi!

Esityksen jälkeen olikin sitten vuorossa kahvit ja kakku. Kakun leikkuu sujui mallikkaasti, kumpikaan ei polkaissut ja kakku (murupohjainen suklaakakku valkosuklaatäytteellä) oli taivaallisen hyvää, mutta harmi vaan niin täyttävää, ettei sitä jaksanut kilokaupalla lapata suuhunsa. ;) Kakkua, kuten muitakin ruokia, jäi jäljelle eli oli riittävästi.

Kahvin jälkeen kiitimme kaikkia ja erityisesti siskoani ja kaasoani, jotka lahjoimme. Samoin lahjan saivat hääpäivänämme vuosia täyttävät sulhasen isä ja häiden nuorin vieras, serkkuni tyttö.

Tanssimme myös kimpputanssin (naimattomat naiset piirissä ympärilläni) ja vaikka en yhtään vilkuillut, osui valintani sisareni ja serkkuni puoliväliin (siskoa tietysti yritin). No, serkku oli lähinnä ja sai kimpun (kaksi pientä kallaa samaan tyyliin kuin oma kimppuni). Häitä odotellaan. :D

Vähitellen ihmiset alkoivat poistua, joten mekin sitten jäimme vielä siihen lopputohinaan, eikä poistuttukaan taksilla. Pääsimme vanhempieni kyydissä (lahjojen ja osan sisarusteni ja tätieni kanssa) kotiin. Vaihdoimme vaatteet, pakattiin loput tavarat ja vaikka sormeni syyhysivät lahjojen kimppuun, lähdimme hotellille. Taksi ei meinannut osata perille, mutta löytyihän se hotelli (Airport Hotel Bonus Inn) lopulta. Ja iso hotelli olikin! Päästiin seitsemännen kerroksen ulospäin olevaan, mukavaan, parivuoteelliseen huoneeseen. Mies nyppi pinnejä hiuksistani ja niitä löytyi yli 50(!), mutta kyllä kampaus sitten kestikin loistavasti.

Huomenlahjoja ei aamulla jaettu, koska minä annoin omani jo meidän vihkimisen jälkeen ja en ole löytänyt sopivaa itselleni (tai siis riittävän suurta jättinallea; häämatkalta paluun jälkeen ostimme 32 tuumaa korkean istuvan Nalle Puhin)! Mutta aamiainen oli aivan tavattoman loistelias! Kyllä kannatti maksaa siitä. Olin tosi vaikuttunut ja ainut mikä jäi harmittamaan, oli se, ettei jaksanut syödä kaikkia hedelmiä ja leipiä ja juustoja ja muroja ja marjoja... Suklaat sentään nappasimme mukaan, kun lähdimme. Häämatkamme suuntautui ikuiseen Roomaan.

Loppujen lopuksi voi vain sanoa, että hääpäivä oli mahtava ja matka mukava! Naimisissa olo ei tunnu sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään elo, mutta joskus mukavasti sykähdyttää, kun ajattelee, että minä olen mieheni rouva!

Etusivuu | Vihkiminen | Hääjuhla | Ohjelmalehti | Kutsuu