Ohjelmalehti

Kiitos mukanaolostanne
juhlassamme 19.5.2001!

Aiemmin tapahtunutta

Keväällä 1998 tapasivat Soneraplazan Chateissa Tuazophia ja Ender. Juttelivat kerran jos toisenkin. Ahkerassa käytössä kevään ja kesän aikana olivat myös ICQ ja Baldur's Gate -peli.

1.8.1998 klo n. 00.01 tapasivat Tanja ja Artti Vantaan Martinlaaksossa, Raikukuja 2:n keinuissa. Keskellä yötä siksi, kun se vain päähän pälkähti chattaillessa.

Keväällä 1999 piti seurustelusta viimein (?) ilmoitella molempien vanhemmillekin. Eivätkä nuo näyttäneet olevan moksiskaan, mutta pikkulinnut ovat laulaneet, että kulissien takana hermoilua esiintyi.

Kihlaus lienee tullut yllätyksenä kaikille muille paitsi Artille, joka ainakin lähes kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kosi Tanjaa 8.9.1999.

Häistä oli toki ollut puhetta ennen virallista kosintaakin, mutta nyt järjestelyt saivat uutta vauhtia. Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata hääparin nimeltä mainitsemattoman iltapäivälehden sivuilla 3.10., kun lehti teki jutun kirkkoa edellispäivänä jonottaneista pareista. Tanja ja Artti olivat 20. paikalle saapunut pari (klo 6. aamulla); jotkut olivat jonossa koko yön.

20.4.2001 Tanja ja Artti sitten jo vihittiin Helsingin Maistraatissa henkikirjoittajan toimesta kahden todistajan läsnä ollessa. Tanjan nimi vaihtui Haimilahdesta Jaakkolaksi, mutta muita muutoksia ei tuo tapahtuma aiheuttanutkaan.

Paljon on suunnittelua, aikataulujen tekoa ja muuta vaadittu, että juhlat on saatu järjestettyä, mutta nyt, olkaa hyvät, itse häät alkakoot:

Johanneksen kirkko

Vieraat asettuvat kirkon etuosaan niin, että sulhasen puolen vieraat ovat oikealla, morsiamen puolen vieraat vasemmalla puolella keskikäytävää.
Valokuvaus on sallittua, kunhan nyt ei aivan mahdottomiksi yllytä.

Avioliiton siunaus
E. Melartin: Juhlamarssi elokuvasta Prinsessa Ruusunen (Seurakunta seisoo marssin ajan)

1. Alkusiunaus
2. Raamatun tekstit (Mark. 10: 6-9, Laulujen laulu 8: 6-7)
3. Rukous
4. Raamatunluku (1. Kor. 13: 1, 4-8, 13)
5. Puhe
6. Kysymykset
7. Sormusrukous
8. Avioliiton siunaaminen
9. Hanna Lönnblad esittää: J. S. Bach / C. Gounod: Ave Maria
10. Rukous
11. Isä meidän
12. Herran siunaus
13. Raamatun anto
14. Päätössoitto J. S. Bach: Preludi C-duuri BWV 553 (Seurakunta seisoo)

Vihkipari poistuu kirkosta suoraan juhlapaikalle. Juhlaväki voi siirtyä juhlapaikalle joko omilla autoilla tai kirkolta lähtevällä tilausajo-bussilla.

Raamatun tekstit

Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
(Mark. 10: 6-9)

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.
(Laulujen laulu 8: 6-7)

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor. 13: 1, 4-8, 13)

LordHotel

(kellonajat noin-aikoja)

Klo 18. Onnittelut
Sisään LordHotelin pääovesta ja portaat ylös (oven oikealla puolella). Onnittelut ja onnittelumalja. Siirtyminen istumaan pöytiin oheisen sivukartan mukaan. Jokaiselle pöydissä kruunut käytettäväksi oman harkinnan mukaan.
Pöydissä on sydämenmuotoisia paperilappuja, joihin vieraita pyydetään kirjoittamaan nimensä. Sydämet korjataan myöhemmin talteen ja liitetään vieraskirjaksi häistä olevien kuvien kanssa. Myös paperit pöydissä ovat vapaasti käytettävissä.

Klo 18.30 Ruoka
Ruoka otetaan pöydittäin. Hääparin jälkeen loppu pöytä 3 ja tämän jälkeen järjestyksessä pöytä 5, 4, 2 ja 1. Ruokalista ohessa. Kaikki ruoka on vähälaktoosista.

Klo 19.30 Esitys

Klo 20.30 Kahvi
Kahvi ja hääkakun leikkuu. Kahvin jälkeen aukeaa LordHotelin ostobaari, josta kukin voi oman harkintansa mukaan ostaa juotavaa.

Klo 21. Kimpputanssi ja kiitokset

Klo 24. Viimeistään poistuttava

Istumajärjestys

Pöytä 1:
Anu, Miko, Mikko, Minna, Mervi, Sirpa, Taavi, Tero ja Toni

Pöytä 2:
Anitta, Anne, Erkki, Jaakko, Mirja, Noora, Paavo, Santeri ja Tuukka

Pöytä 3:
Artti, Hannele, Helvi, Irja, Kari, Onni, Ritva, Simo, Tanja ja Tuula

Pöytä 4:
Aila, Hertta, Jiri, Juha, Kati, Mika, Raija, Sanna K. ja Sanna L.

Pöytä 5:
Harri, Inka, Jari, Joakim, Julia, Mia, Pia, Sofia, Soila ja Timo

Ruokalista

Alkumalja Kuohuviini tai Pommac 

Kala-kasvisbuffet:
Vadelmagraavattua lohta, sinappidressing 
Grillattuja vihanneksia, Romesco-kastiketta 
Omenasilliä 
Parmesan-tomaattisilakoita 
Siika-porkkanatartar 
Katkarapu-melonisalaattia 
Savustettua siikaa 
Tilli-perunasalaattia 
Vihersalaattia 
Keitetyt perunat 
Talon leipää, ruisleipää ja voita 

Pääruoka:
Savustettua merilohta ja kevätvihanneksia 

Juomana vesi, maito, sekamehu ja kotikalja

Kahvi:
Tumma suklaakakku valkosuklaatäytteellä 
Kahvi, tee ja sekamehu 

Elämälle kiitos

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson, erotan selvään kirkkaan ja mustan, korkean taivaan, sen tähtisen pohjan, läpi ihmisjoukon puolison, jonka tahdon.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä kuulon leveän virran, se imee öin ja päivin liverryksen, laulun, hylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä äänen ja kirjainten muodon. Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään nimet äidin, veljen ja valon heittää sille tielle, jota yksin kuljet.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Se sydämen antoi, joka ilosta takoo, kun kasvavan huomaan ihmisen taidon, kun pahasta irti näen hyvän ja aidon, kun silmies syvää kirkkautta katson.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun. Niin erotan selvään onnen ja tuskan, jokaisen laulun läikkyvän pohjan, yhteisen laulun, jota itsekin laulan.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.

Violeta Parraa mukaellen

Sääennustus

18.5.2001
Havaittavissa kiirehtivä tuulenpuuskia ja pyörteitä. Vaikka tuuli näennäisesti saattaa kulkea kovaakin vauhtia, se ei kuitenkaan tunnu saavan mitään aikaiseksi. Hyytävä kauhuntunne saattaa silloin tällöin jähmettää tielleen osuvat. Silitysraudan suunnalta on kuitenkin odotettavissa lämpimiä tuulahduksia lähinnä eri puolilla Etelä-Suomea.

19.5.2001
Kuukausia lähestynyt korkeapaine kasvaa ennen näkemättömiin mittasuhteisiin Helsingin yllä. Johanneksen kirkolta länteen helpottuneita huokauksia, jotka illasta vaihtuvat hyväksi tuuleksi Punavuoren ja Kampin välillä. Puuskittaisia puhekuuroja saattaa esiintyä.

20.5.2001
Tuuli puhaltaa pohjoisen suunnasta erityisen kovaa ja saattaa viedä varomattomat mukanaan aina Etelä-Eurooppaan saakka. Lohdutuksena todettakoon, että tuuli kääntynee kahden viikon sisällä ja paluulento on silloin mahdollinen.

Rakkauden korkea veisu

Elää krokotiili Afrikassa,
elää luolakarhu luolassaan,
elää humalainen hutikassa,
mut sydämessäin elät sinä vaan.

Asuu nälkäkurki Afrikassa,
asuu hammassärky kolossaan,
asuu hevosvainaa makkarassa,
mut sydämessäin asut sinä vaan.

Kellii valaskala lainehissa,
kellii Pohjanneito aitassaan,
kellii päivänpaistehessa kissa,
mut sydämessäin kellit sinä vaan.

Seisoo päivämäärä allakassa,
seisoo pappi saarnastuolissaan;
seisoo juna hiukan Kausalassa,
mut sydämessäin seisot sinä vaan.

Istuu käki linnunlaulupuussa,
istuu Turun kellot seisoissaan,
istuu kihti muorin pohjeluussa,
mut sydämessäin istut sinä vaan.

Soittaa musikantit Kappelissa,
soittaa akat suuta vihoissaan,
soittaa urkuristi konsertissa,
mut sydämessäin soitat sinä vaan.

Hyppii sirkka saunan kopperossa,
hyppii tanssijatar varpaillaan,
hyppii sammakkokin rapakossa,
mut sydämessäin hypit sinä vaan.

Vetää vaari kessusauhut suuhun,
vetää kissa unta pankollaan,
varkaan saapi vetää kaakinpuuhun,
mut sydämeeni vedän sinut vaan.

Laulaa tenorikin falsetissa,
laulaa kotiviini pullossaan,
laulaa kollikissa maaliskuussa,
mut sydämessäin laulat sinä vaan.

Särkee päätä joskus krapulassa,
särkee kokki munat pannussaan,
särkee keitetään myös kattilassa,
mut sydämessäin särjet sinä vaan.

Onhan aamen aina virren päässä,
onhan kirnun mäntä kirnussaan,
onhan pienen lapsen nokka räässä,
mut sydämessäin olet sinä vaan.

Tuntematon

Rauha

Elämä käy kuin korkeammaksi milloin ihmisen lasta kaksi käsi kädessä toistansa tukien, katseesta toinen toisensa lukien kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen, leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen. Leipä ei kapea, leipä ei leveä. Osansa saaneen käydä on keveä.

Helvi Juvonen

Ei tarvitse

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.

Kirjoittanut Johanna Matthiesen.

Lupaan…

En yski, aivasta enkä hengitä television urheiluohjelmien aikana.

Hyväksyn sen, että kaikenlaiset kaukosäätimet ovat talon miehen tarvekalustoa nyt, aina ja ikuisesti

Pidättäydyn antamasta ohjeita kun mieheni ajaa autoa, ikään kuin minulla ei olisi vähäisintäkään ymmärrystä jarrutusmatkasta, turvavälistä ja kaistanvaihdosta.

Kehun ääneen mieheni kykyä arvioida bensatankin tilavuus viimeistä tippaa myöten, kun autosta loppuu polttoaine samalla hetkellä, kun olemme päässet huoltoasemalle.

Kuuntelen kiltisti ja kommentoimatta, kun mieheni hoilaa Antero Mertarannan kanssa "Ihanaa Leijonat, ihanaa".

En arvostele mieheni rakastamia tietokonepelejä tyyliin: "Onko järkevää ohjelmoida peliin liikennevalot, jos kerran ideana on ajaa koko ajan päin punaista?"

Ymmärrän, että suomalaisen miehen kuuluukin puhua englantia kuten Mika Häkkinen.

Ihastelen mieheni kolmen kuukauden välein pienemmäksi ja pienemmäksi vaihtuvia matkapuhelinmalleja. Osoitan olevani kiinnostunut erityisesti minua varten organisoidusta puhelimen käyttöjärjestelmän sovellutusten demonstraatiosta, joista hän selviytyy sitä vaivalloisemmin mitä pienemmäksi näppäimistö on muuttunut.

Kuuntelen kiinnostuneena, kun mieheni puhuu optioista, biteistä, räiskintäpeleistä ja verotuksesta.

Ihailen miestä hiljaa mielessäni, kun hän hauskuttaa jokavuotisia juhannusvieraitamme nyt jo kolmantena kesänä peräkkäin kaskulla Lahtis-vainaan lesken hautajaispuheesta.

Pidän mielessä, että vauvan potkuhousut voi vallan hyvin pukea myös väärin päin.

En valita, kun mieheni syytää perheen rahoja huoltoaseman hedelmäpeleihin. Hyväksyn pelaamisen jopa silloin, kun lapsemme seuraavat sitä silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä.

Hyväksyn sen, että mieheni käyttää valkoisia tennissukkia joka päivä kaikkien jalkineiden kanssa ja kaikkina vuodenaikoina. Hyväksyn myös sen, että hänen mielestään sukat ovat valkoiset vielä kahden vuoden kuluttua.

Muistutan itselleni aina ja ikuisesti, että hän on maailman seksikkäin, komein ja jaloin mies. Teen niin myös silloin, kun hän pilkille mennessään pukeutuu arktisia oloja varten suunniteltuun älyhaalariin.

Aika ja Paikka; Morsiamen Allekirjoitus

Lupaan…

Minä Artti Jaakkola lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että tämä antamani lupaus kestää elämämme loppuun asti tai ainakin ensi jouluun, ellei hunajainen vaimoni toisin määrää.

Täten lupaan syödä joka aamu kaurapuuroni kiltisti vaimoni valvovan silmän alla, enkä myöskään aseta kyseenalaiseksi vaimoni uskomatonta keittotaitoa.

Minä lupaan ja vannon ja Artin -sanani annan, että tiskaan vaimoni syntymäpäivänä, jos astianpesukone on rikki tai jos ukkonen on aiheuttanut sähkökatkoksen. Muihin kotitöihin osallistun vain pakon sanelemana tai vaimoni vihjaavan katseen alla.

Lupaan rakastaa vaimoani kuin kalleinta aarrettani, jos tietokonetta yms. ei lasketa mukaan. Hellyyttä osoitan joka päivä ainakin kolme tuntia, ellei vaimollani satu olemaan päänsärkyä.

Lupaan, että anoppini ja vaimon sisar ovat parhaat ystäväni sekä myötä- että vastoinkäymisissä enkä turhaan kohota appiukkoni verenpainetta.

Täten lupaan myös olla ihanteellinen aviomies, raju rakastaja, kelpo vävypoika ja tietysti elän kurissa ja nuhteessa, ainakin silloin tällöin.

Olen nyt antanut nämä lupaukset ja jos huomaatte minun rikkoneen niitä, niin vaietkaa vaimoni edessä. 

Aika ja Paikka; Sulhasen Allekirjoitus

Tietokone -rukous

Every night I lie in bed,
this little prayer inside my head.
God bless all those I hold so dear,
And keep them safe thru coming year;
And, God, there's just one more thing I wish you would do.
If you don't mind my asking, to bless my 'puter too?
Now I know that it's not normal to bless a small machine,
But listen just a second, and I'll try to explain...
You see, this little metal box holds more than odds and ends.
Inside those small components rest a hundred loving friends.
Some, it's true, I've never seen, and most I've never met.
We've never shaken hands or even hugged, and yet...
I know for sure they love me, by the kindness they give.
And this little scrap of metal is how I get to where they live.
By faith is how I know them, much the same as I know you.
I share in life it brings them so if it's ok with you...
Just take an extra minute from your duties up above...
To bless this little hunk of steel that's filled with so much love.
Amen

Nousee päivä

Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pohjan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Siemen niin pian maasta kasvaa auringonkukaks silmissäin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.

Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyniltä molemmat he näyttää niin kuin hääparin kuuluukin. Alle tuon katoksen myös tahtoisin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemut ja surutkin kai tuo. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.

Sheldom Harwick

Etkö ymmärrä

Etkö ymmärrä, mitä sulle lausuin?
Kerran vielä mä kuiskata sen voin:
että sullekin uudet leikkini näytän.
Siihen vielä mä lisäisin, että sinusta välitän.

Petter Ohls

Kahdelle

Ajatellaan että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie. Tiellä kulkee kaksi ihmistä, on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä. Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa, toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella, toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat. Toisella on painava reppu, toinen ottaa sen kantaakseen, toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän, he istuvat tienrummun kaiteelle ja panevat sen tasan. Tulee hämärää: toinen kompastuu, niin toinen auttaa ylös, toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään, toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi. Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto, toinen painautuu toista vasten ja heillä on lämmin. Tulee ilta, illat, yö, yöt, aamu, aamut...

Jonakin päivänä toisella on sylissään kolmas, joka huutaa ja he oppivat yhdessä olemaan neuvottomat.

Tämä kertomus on tosi, kuten kaikki tosikertomukset ja tarkoittaa teidän aviollista matkaanne. Aina voi tietysti epäillä ja aiheesta, sillä lisääntyvätkö rahat, jos kaksi pennitöntä panee rahansa yhteen ja onko Jumalan siunaus kuin kertolaskuvirhe, että kaksi kertaa kaksi olisikin kymmenen.
Mutta yhden asian te tiedätte, jollette tiedä, opitte kai tietämään: maailma ei ole hyvä ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin. On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta, mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin, sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole, kuin toinen ihminen. Ja sen vallan Jumala on ihmislapsille antanut, että he voivat päästää toisensa kaikkiin niihin taivaisiin joita on.

Leo Ilkka Vuotila