Kevät 2010 Berliinissä
Tuazophia Huhtikuu 29th, 2010
Patsas ja pieni vesiputous lähipuistossa
Vaikka violetit hyasintit ovat jo kukintansa lopettaneet, nämä oranssit orvokit pitävät vielä pintansa
Ei istutettuja, mutta hurjan kauniita
Toisen puiston kirsikkapuita
Vaikkei pitäisi vaaleanpunaisesta, on näitä puita ihailtava
Aika ylenpalttista, suorastaan
Eppi puuhaa
Tuazophia Tammikuu 3rd, 2010
Hiukan tarinointia Epistä. Kuvissa tänään siivottu häkki, 10 minuutin aikana hamstratut ruoat ja kulmatason alla kulkeva reitistö erilaisine tasoineen.
Eppi on ollut meillä nyt neljä kuukautta ja on noin 7,5 kuukautta vanha. Luonteeltaan se on tosi kiltti, eikä ole purrut meitä kertaakaan, vaikka ei esimerkiksi pidä hampaiden tutkimisesta lainkaan (hamsterin hampaita pitää tutkia, jotta näkee, että ne eivät kasva liian pitkiksi tai vinoon, jolloin voi tulla ongelmia). Erityisen seurallinen tapaus Eppi ei ole, vaikka kiipeileekin vapaana ollessa lattialla makaavien lasten päällä, mutta sitäkin uteliaampi ja vapaana ollessaan myös hyvin vilkas.
Häkissä Eppi tykkää kuljetella ruokaa (siirtää esimerkiksi aina siemenkupista kaikki ruoat paremmaksi katsomaansa paikkaan – kuvan varaston keräämiseen meni tosiaan vain 10 min), juoksennella tunneleissa ja sisustaa kämppää uusiksi. Se juoksee myös jonkin verran juoksupyörässä ja lisävirikkeinä sillä on monenlaisia tasoratkaisuja, joilla se kiipeilee ketterästi. Aiemmin Eppi kiipeili myös häkin kaltereissa, mutta se on jäänyt pois lähes kokonaan.
Herkkuruokia ovat hunajapisaralla maustettu puuro, keitetty pasta, päärynä ja erilaiset pähkinät. Jogurttia ja kissanruokaa, mutta raejuustoa ja kalaa se syö kyllä (tärkeitä proteiinilähteitä!). Kuivattu täysjyväleipä on namia (ja tekee hyvää hampaille!) ja hyvin maistuivat myös joululahjaksi saadut kuivatut maissintähkät, jotka mikrossa poksautellaan popcorniksi. Eppi syö myös silloin tällöin koiran pikkuruista “hammasharjaa”, kuivattuja viljantähkiä ja availee mielellään maapähkinöitä, mutta saksanpähkinät pitää avata ainakin osittain ennen kuin se viitsii yrittää niiden kimppuun käymistä.
Jokaviikkoisen siivouksen jälkeen Eppi perustaa pesän aina uuteen paikkaan. Milloin se nukkuu ihan oikeasti pesäksi tarkoitetussa puisessa mökissä, milloin pahvilaatikossa, pahviputkessa tai jonnekin kulmaan tunkemassaan purukasassa. Aina se kuitenkin repii pesään vessapaperia (kuvissa näkyy vielä niin uusi sisustus, että paperia on parissa paikassa ihan sellaisenaan) ja kantaa sinne ruokaa. Kun se menee pesäänsä, se tukkii tarkasti pesän suuaukon, ettei mikään peto vain löydä sitä pesästä…
Eppi on oikein mukava lemmikki, joka ei vaadi paljon, mutta jonka touhuja on hauska seurailla. Harmillisinta on silloin, kun se heräilee vasta puolen yön maissa, mutta ainakin lapsista hauskinta on joskus, kun se löytyy päivällä kököttämässä häkin kulmatasolla ja seurailemasta lasten puuhia.
Hyvää joulua!
Tuazophia Joulukuu 24th, 2009
Joulun aikaan minua ilahduttavat suuresti ystäviltä saapuvat joulutervehdykset. Itse tehdyt kortit ja lasten kuvat erityisesti, mutta jokainen kortti nostaa joulumieltäni. Luemme kaikki toivotukset lasten kanssa, tutkimme kuvat ja ripustamme kortit eteisen seinälle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kortteja tuli niin paljon, että kaksi nauhaa ei riittänytkään, vaan piti käyttää ripustukseen myös Mamman virkkaamaa seinävaatetta! Muutama kortti on myös eri syistä jossain muualla kuin seinällä – Annikalla yksi “että mullakin olisi joulumieli”, Lassilla yksi “mullekin” sekä yksi, josta sai askarreltua jouluisen koristeen kirjahyllyyn. Enkä ilahdu pelkästään kuluvana jouluna, vaan joulukoristeiden sekaan talletettu nippu kaivetaan esiin myös ennen seuraavaa joulua ja ihastellaan vielä uudelleen. Suuret kiitokset jokaiselle kortin lähettäneelle!
Joulukorttiseinän myötä toivotan hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! Tämän vuoden joulurahalahjoituksemme meni Debre Zeitin perhetyölle.
Sny joulukuu
Tuazophia Joulukuu 21st, 2009
Piti laittaa tästä viestiä jo viikonloppuna, mutta olen mystisesti kadottanut kameran. Se on varmaan jossain laukussa, kun vaan löytäisi sen oikean laukun… Joten kuvatonta nyt ja päivitystä joskus myöhemmin.
Sinänsä päivitystä tulee joka tapauksessa myöhemmin, että olen tosi reipas ja avaan itse paketin vasta myöhemmin. Se on kyllä tosi houkutteleva tuossa kuusen alla, mutta maltan mieleni. Joulun jälkeen siis kuvallista postausta vielä lahjan sisällöstä.
Koska tämä oli syksyn SNY-vaihdon viimeinen paketti, mukana tulleessa kortissa paljastui ystäväni. Hänet löydätte Orvokin puuhailut -blogista. Arvasin hänen olevan ystäväni, koska seurasin kaikkia vaihdossa olleita blogeja ja yhdistin saamieni korttien kirjoitustyylin ja blogin kirjoitukset toisiinsa!
Suuren suuret kiitokset Orvokille! Kaikki paketit ovat olleet aivan ihania. 
EDIT 25.12.:
Tässä kuva SNY:n joulupaketista (kortti on tuolla joulutervehdyksen joulukorttiseinällä – vasemmalla toiseksi alin). Sisällössä pojan sijaan vielä muutama pyyhekumi, jotka jäivät malttamattoman käden alle… 
Siis, kaksi jättilyijykynää, neljä pyyhekumia, Hello Kitty -kiiltokuvia (Kitty on muuten myös minun suuri suosikkini!), dinosaurustarroja (sellaisia, jotka liikkuvat, kun kuvaa kääntää), sekä lankaa. Eikä mitä tahansa lankaa, vaan unelmanpehmeää (50% baby alpakka, 50% silkki), käsin maalattua teeteen Aureaa! Aivan uusi, ihastuttava tuttavuus. Täytyy katsoa, mitä noin ihanasta langasta tekisi; tyynyliina voisi olla sopiva, jotta voisi aina halailla lankaa… 
Kiitos vielä kerran!
Itse lähettelin paketteja Suomen itärajalle. Ensimmäisen paketin keräsin itse kasaan ja ystävä postitti. Toisen paketin lähetin Lankaluolan kautta (kortin kirjoitin itse ja postitin Lankaluolaan, jossa se sitten pakettiin liitettiin). Kolmannelle paketille meinasi käydä huonosti: Se meni vaihdon emolle eikä ystävälleni (Itellan sekoiluja), mutta emon ystävällisellä avustuksella tavoitti viimein oikean osoitteen. Neljännestä paketista ehkä tulee vielä kuva ystäväni sivulle – siihen tein koko syksyn ajan sukkia ja laitoin lempisuklaatani kyytipojaksi.
Nyt vaihto on ohi – kevään kierrokseen en osallistu, mutta katsotaan sitten taas joskus jatkossa.
