Archive for Kesäkuu, 2005

Langanpäiden päättely

Tuazophia Kesäkuu 7th, 2005

Langanpäiden päättely on sitten kamalaa. Kertakaikkiaan inhoan sitä! Tykkäisin tehdä kirjoneuleita (käyn aina ihastelemassa mm. Ilun handu duunaa -nimisessä blogissa), mutta ajatuskin satojen langanpäiden päättelystä saa minut lähinnä voimaan pahoin. Ja nyt sitten tein paidan, jossa on raitoja. Paljon ja monivärisiä. Ja laskujeni mukaan pari sataa langanpäätä pääteltävänä ennen kuin pääsen edes yhdistelemään kappaleita ja vielä puuvillalankaa (Novitan Samosta), joka on jostain syystä mielestäni vielä hankalampaa päätellä kuin villalanka. Yhdistelykään ei nimittäin ole suosikkejani; parasta olisi, jos voisi vain neuloa suht’ pieniä kappaleita ja joku sitten tekisi päättelyt, yhdistämiset - ja esim. sukkien toiset parit.

Taitaa olla ratkaisematon yhtälö tämä. Eli ehkä teen kirjoneuleita ja itken ja päättelen tai sitten en tee ja itken kirjoneuleiden perään.

Sri Lankan tuoksu ja muut aistit

Tuazophia Kesäkuu 6th, 2005

Vessamme tuoksuu Sri Lankalta. Tai siis ilmanraikastajalta, joka jostain käsittämättömästä syystä tuo mieleeni Sri Lankan. Nyt on yritettävä pitää vessan ovi kiinni (ei kuulkaa ole mikään helppo juttu taloudessa, jonka yksi jäsen on n. 2v touhutiina) ja sitten hajun tiivistyttyä käytävä nopeasti nuuhkimassa.

Toisaalta mielleyhtymä Lankaan on ihana! Monta kertaa päivässä mieleeni muistuvat ystävämme Hikkaduwassa ja muut ihmiset, maisemat, ruoat, kulttuuri… Se on kuin lämmin tulvahdus sydämeen. Toisaalta taas tulee kamala ikävä ja ulos vilkaistua mielessä välähtää ajatus: “Miksi en ole jo siellä.”

Kuvia Sri Lanka 2000-01 ja 2004.

Viime joulun jälkeiset tapahtumat toivat tietysti mukanaan huolen siitä, kuinka ystävämme selviävät. Heillä oli onnea, eikä yksikään perheenjäsen edes loukkaantunut pahemmin tsunamin seurauksena. Maallista omaisuutta he menettivät tietysti jonkin verran, mutta kaikkien talotkin säilyivät ehjinä. Tulot tietysti romahtivat, kun turisteja on ollut nyt niin vähän. Suurin huoli on kuitenkin siitä, kuinka he selviävät henkisesti. Uskaltavatko he enää koskaan kääntää selkäänsä merelle? Kuinka voivat elää, kun ovat nähneet ja näkevät niin paljon kärsimystä? Uskaltavatko luottaa tulevaisuuteen? Onneksi he kuitenkin ovat buddhalaisia ja usko selvästi auttaa ja lohduttaa heitä.

Ensi käden tietoa Hikkaduwan tilanteesta tsunamin aikaina ja nykyään Pentti-Oskari Kankaan kertomana löytyy Herrankukkaron sivuilta.

***

Mutta hieman aiheesta eksyttyäni… On se kumma, miten joku tuoksu tai maku voikin tuoda mieleen jonkun paikan. Vaikka näkökykyni ei olekaan täysin priima (ilman silmälaseja lähinnä luokkaa surkea), olen kuitenkin niin näköorientoitunut, että kuvista heti yhdistää mielikuvan johonkin paikkaan, eikä sitä yleensä tule pitäneeksi yhtä omituisena kuin muiden aistien yhdistämiskykyä. Usein sitä ei muista, miksi juuri joku tietty asia muistuttaa jostain paikasta, eikä sillä kai niin ole väliäkään.

  • Mustikkakukko maistuu Tuomikadun asunnoltamme.
  • Kookos-shampoo tuoksuu Rooman hotelliltamme.
  • Lämmin kangasmetsä tuoksuu ja tuntuu Urpolan pururadan maastoilta (ja on muuten paras kesän tuoksu!).
  • Pullataikinan alustuksesta tulee mieleen Mummi.

Jos minulla ei olisi muistia, en olisi minä!

Anni, mato, ‘äkki ja Mipsu

Tuazophia Kesäkuu 3rd, 2005

Tämän illan pop-juttu on Annikalle ollut telkkarista tullut Muumi, jossa oli “iiiiiiso Möökö” (lausutaan silmät selällään). Ei Annika Mörköä pelännyt, mutta kun siitä pidettiin Muumilaaksolaisten keskuudessa sellaista hälinää, oli se varmasti tärkeä juttu.

Tänään myös “Anni syö maasi” (mansikoita) ja “Anni kiikaa kangssa” (kiikkuu toisen lapsen kanssa samaan aikaan). Isosta pahvilaatikosta tehdyn majan pitää ehdottomasti olla “päinpäin” (näin päin) ja kun tehdään tuhmia, sanotaan itse “aijaijaijai”. Pitkään on ollut tosi tärkeää, että “Isi töi. Tuutuuu. Että. Määkä.” (Isi tuli yksi ilta junalla kotiin töistä, satoi vettä ja isillä oli märkä takki).

Nimistö on kuitenkin mielestäni Annikan parhaimmistoa (terveisiä kaikille mainituille):
Anni (Annika)
Aatti (Artti)
Kiija (Irja)
Mee (Mervi)
Tannas/Tanssa (Sanna)
Mamisi (Sami)
Papisi/Matis (Matias)

Niin ja nuo otsikossa mainitut… Saa arvata!

Koska kukaan ei ole vielä ehtinyt arvata, lisätään vielä kaksi: kukas ja pamssu. Vihjeenä sanottakoon, että ensimmäinen on syötävää ja syövät jotkut tuota toistakin, mutta Suomessa harvemmin.

Meinasin kuolla naurusta

Tuazophia Kesäkuu 1st, 2005

Nettineulelehtiä lukiessaan saattaa revetä naurusta… Niille, jotka ihmettelevät omituista vitsimakuani, annan lisää ihmeteltävää: nauroin myös opiskellessani Arto Wiklan “Ohjelmoinnin perusteet JAVA-kielellä”. Eli joko minä nauroin kirjaimellisesti kuin hullu tai… No, päätelkää itse:

J.R.R. Tolkien: Taru neuleiden herrasta

“Kolme neulemallia haltianeulojille alla auringon,
seitsemän kääpiökutojille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille, jotka vie neulonta armoton,
yksi Mustalle Neulojalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin, joka lankakerien saartama on.

Yksi neulemalli löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät lankakauppaan syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin, joka lankakerien saartama on.”

(Ulla-nettineulelehti: “Maailmankirjallisuuden klassikoita ja menestyselokuvia, joita ei koskaan tehty neulojista“, kirjoittanut Jussi Katajala)

Etana

Tuazophia Kesäkuu 1st, 2005

Jos oikein tarkkaan katsoo, laahustaessani eteenpäin jätän jälkeeni vanan. Yök, ei oikeasti limaa, vaan siivottua aluetta! Jollain tavalla tämä viiden viikon sairastaminen vie mehut. Toisaalta sitä väsyneenä aivot yhdistelevät asioita uusilla ja ihmeellisillä tavoilla ja yhteistuloksenaon mitä erikoisempia juttuja. Kuten tällä hetkellä oleva siivousinto, josta tosin kipeät polvet ja edellä mainittu laahustus vievät terän.

Olisinpa terveenä yhtä innokas siivoamaan!

« Prev