Omituisia ostostapoja
Tuazophia Heinäkuu 1st, 2005
Olen ostostapojeni orja. En tosin vain tapojen vuoksi, vaan siksi, että minun tapani tehdä ostoksia on järkevä.
Tykkään käydä tietyssä kaupassa. Aina kauppaa vaihtaessa menee hetki ennen kuin oppii uudesta kaupasta muistamaan kaikki paikat. Siksi on tylsää, jos tutussa kaupassa muutetaan hyllyjärjestystä (puhumattakaan siitä, että järjestyksen muutossa menee viikkoja ja sillä välin tavarat ovat missä sattuu). Pidän isoista kaupoista, joista saa “kaiken” mitä tarvitsen. Tällä hetkellä suosin Jumbon Prismaa.
Ensin otan kärryyn shampoot, hammastahnat yms. Ne eivät pilaannu, litisty pilalle tai kärsi muutenkaan ensin ostamisesta. Lisäksi ne ovat kaupassa lähellä sisääntuloa. Tosin, jos ostan vaatteita, käyn niitä katsomassa jo ennen hygieniatarvikkeita, koska silloin voi tyhjän kärryn jättää odottamaan sovituskopin ulkopuolelle. Mutta harvemmin ostan vaatteita. Sitten samasta syystä karkit, paperit, pesuaineet. Tämän jälkeen käyn vilkaisemassa lankaosastoa - jos olisi vaikka tarjouksia.
Nyt kierrän maitohyllylle, josta kuljen samaan aikaan kylmätiskit ja vieressä olevat kuiva-aineshyllyt. Järjestyksessä kaupan perältä kassoja kohden. Jos olen muistanut ottaa kylmäsäilytyspusseja mukaan, pakkaan kalat sinne. Lopuksi teet, kahvit ja leivät.
Jos olen Annikan kanssa ostoksilla emmekä ole syöneet mitään ennen ostoskierroksen aloittamista, pidämme tässä vaiheessa “kahvitauon”. Koska tässä välissä on kahvio.
Sitten valitsemme vihannekset ja hedelmät. Ihmiset joskus kummastelevat, kun tutkin jokaisen tomaatin erikseen. Mutta en halua ostaa sekundaa.
Viimeisenä haemme pakasteet - kalojen kanssa kylmäsäilytyspussiin.
Jos edellä menevä asiakas ei laita “seuraava asiakas”-kylttiä hihnalle, en minäkään sitä laita. Ei minua haittaa, jos hän haluaa maksaa ostokseni.
Laitan ostokset hihnalle alkaen kylmäsäilytyspussista ja sen jälkeen painavimmista tavaroista. Tarvittaessa viimeiseksi ostoskasseja. Kun olen saanut kaikki hihnalle, laitan “seuraava asiakas”-kyltin, jätän pankki-, kanta-asiakas- ja ajokortin kassalle ja menen pakkaamaan tavaroita. Jos on tosi tyhjää kaupassa, pakkaan suoraan kasseihin, mutta yleensä ladon tavarat takaisin kärryyn. Käyn maksamassa ja siirryn syrjemmälle.
Kasseihin pakkaaminen on tarkkaa puuhaa. Kylmäsäilytyspussit ovat käteviä niitä tavaroita varten, joiden täytyisi säilyä kylmänä. Jos niitä ei ole riittävästi, pakkaan kuitenkin kaikki jääkaappiin menevät tavarat samaan pussiin (helppo purkaa, kun ei tarvitse koko ajan aukoa ja sulkea jääkaappia). Pyrin pakkaamaan myöskin pesuaineet eri pussiin kuin esim. hedelmät (mistä sitä tietää, mitä aineksia sieltä pesuainepullosta loikkii…). Samalla tarkkailen pussien painoja, jotta niistä tulisi mahdollisimman saman painoisia.
Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se oikeastaan ole sitä, kun sen on niin sisäistänyt. Muut tavat tuntuvat paljon hankalammilta!
ps. Minä olen myös messuilla se tyyppi, joka tutkii ensin messuosastojen pohjapiirustuksen, että osaa käyttää mahdollisimman järkeviä reittejä nähden kaiken mahdollisen ja kulkien kuitenkin lyhyimmän matkan.
- Tanja (312)
ooh kun kuulostaa tutulta. Jumbon prisma oli pari vuotta mun lähikauppa, joten oli kiva lukea kun pystyi mielessään kulkemaan samaa reittiä
Tai no, suunnilleen noin minäkin kuljin siellä. Miehelle kerran suutuin, kun hän ei voinut käsittää, miksi maitohyllyille ei voi kulkea sitä käytävää, missä pakasteet ja vauvaruoka jää vasemmalle, vaan pitää kävellä niin että ne jää oikealle. Ja miksi kahvia sitten ei voi napata jo siitä ohi mennessä 
Tulee myös halvemmaksi käydä samassa kaupassa, mutta nyt kun muutettiin pois jättimarkettien läheisyydestä, olen huomannut, että tuntuu vapauttavalta kun ei enää ole niin samojen kauppojen orja. Mutta säästäisin kyllä mieluusti ne rahat yhä
Onneksi minun ei tarvitse ostaa ruokaa kuin itselleni, niin ei ole niin väliä onko järkevä. Suomessa lähikauppani on Citymarket, siellä kuljen vain suorinta reittiä kassalle, reitin varrelta löytyy kaikki tarpeellinen. Muuten hyvä kauppa mutta joutuu kävelemään liikaa.
Messuilla ja vastaavissa paikoissa minua ahdistaa se että joku paikka saattaa jäädä näkemättä, varsinkaan jos alueella ei pääse kulkemaan loogista reittiä. Pidän näyttelyistä joissa voi kulkea vain yhtá polkua, se ehkä kertoo jotain luonteestani.
Susanna: Prisman järjestystä muutettiin jokin aika sitten, mutta suunnilleen samoilla paikoilla ovat edelleen. Minäkin tuppaan varsinkin messuilla hermostumaan, jos mukana olijat lähtevät harhailemaan väärää reittiä.
Ja se on kyllä totta, että isossa kaupassa käymällä säästää. Tuohon lähikauppaan saa joka kerta menemään parikymppiä, kun ison kaupan kerran viikossa ostoksiin ei mene satastakaan (tosin täytyy maitoja ja hedelmiä sitten viikolla vielä täydennellä).
Näkymätön: Taidenäyttelyt on joskus käsittämättömästi rakennettu niin, että on ihan pakko kulkea samoja reittejä uudelleen tai sitten jotain jää näkemättä. Eikö niillä ole ketään reittisuunnittelijaa; tässä olisi yksi vapaaehtoinen?