Päivärytmi
Tuazophia Elokuu 15th, 2005
Miksi jotkut ihmiset ovat aamu- ja jotkut iltaihmisiä?
Itse voin aivan sujuvasti valvoa vaikka kahteen asti ja nukkua sitten seitsemän tuntia ja herätä pirteänä. Mutta jos menen nukkumaan kymmeneltä ja nukun seitsemän tuntia, en jaksa millään herätä. Mieluiten tosin nukkuisin niin pitkään kuin huvittaa, mutta kuitenkin aamupainotteisesti.
Annikan kanssa kotona ollessani olemme nauttineet pitkistä aamu-unista (joskin rikkonaisten öiden jälkeen, mutta edes sitten aamulla pitkään). Vauvana Annika saattoi nukkua puolille päivin ja vieläkin jopa puoli yhteentoista ja se on hyvin, vaikka Annikan nukkumaanmenoaika onkin ollut klo 22. Aikaisimmillaankin Annika herää hieman kahdeksan jälkeen (ja tätä todella harvoin).
Parin viikon päästä Annika aloittaa päiväkodissa ja minä jatkan opiskelujani. Päiväkodissa tarjotaan aamupala ehkä klo 8. alkaen (näin muistelisin niistä päiväkodeista, joissa olen piipahtanut töissä). Joten kai Annika siihen mennessä pitäisi hoitoon viedä. Mutta meidän päivärytmiimme (rytmittömyyteemme?) nähdenhän tuo on aivan mahdotonta. Joten ei auta muu kuin rytmin keikauttaminen.
Mutta ovatko jotkut kuitenkin aina aamu-unisia lapsesta alkaen? Eli käykö meille niin, että lapsi (ja itsensä) pitää repiä sängystä epäinhimillisen aikaisin ja illalla sitten käydä nukkumaan kauan ennen luontaista uniaikaa. Miksi tämä yhteiskunta ylipäänsä elää juuri tällaisessa rytmissä?
Minä en edes haluaisi matoa, mutta kai se on pakko siihen tyytyä tähtiintuijottelun sijaan.
Niin totta! Jokapäiväistä tuskaa tuo aamulla itsensä liikkeelle saaminen. Mieluiten lähtisin liikkeelle vasta siinä puolen päivän aikaan, mutta yleisen mittapuun mukaan silloin on jotenkin b-luokan kansalainen kun ei ole aamusta virkeänä. Koko yhteiskunta pyörii omituiseen aikaan meikäläisen vinkkelistä katsoen. Olis kyllä mukava nähdä tutkimus, mikä kertoisi missä määrin suomalaiset ovat aamu- tai iltaihmisiä.
Minä olen ehdottomasti aamuihminen, nukkumaan pitäisi mennä viimeistään kymmeneltä ja herään mielelläni kuudelta. Aamut ovat mukavia.
Ei minulla ole mitään iltaihmisiä vastaan, enemmän tuntuu että he ajattelevat että aamuihmiset ovat nipottajia, jotka vaativat että muutkin elävät heidän tiukkojen sääntöjensä mukaan. Vähän sama tunne kuin tulee kun vastustaa tupakointia. Haluan selvästikin kieltää kaiken kivan.
Tai sitten olen taas liian herkkänahkainen ja kuvittelen. Sen ainakin tiedän ettei minun pitäisi mennä nukkumaan yhdentoista jälkeen. Nyt on ihan sekava olo ja pää kipeä vaikka nukuin seitsemään.
Jocsu oli pienenä aivan samanlainen, ja minä myös, varsinkin kun olen aina ollut ilta/yötyössä. Jossain vaiheessa, kun Jocsu oli reilu 2v, mua rupes ärsyttämään kun me ei ikinä nähty muita äitejä/lapsia, eikä päästy mihinkään kerhoihin kun ne oli aina aamulla, ja neuvolaa varten piti aina väkisin herättää. Aloin herättämään poikaa yhdeksältä, mikä toimi jonkin aikaa.
Sitten poika muuttui aamuihmiseksi ja alkoi heräämään SEITSEMÄLTÄ tai jopa vielä aikaisemmin, mikä oli ihan hirveää. Kun tyttö syntyi, hänkin tottui aamuheräämisiin, koska poika aina herätti. Ja nyt sitten kaikki herätään kuudelta…. Mukavaa tässä on se, että saa enemmän aikaiseksi, vireystaso kuitenkin laskee iltaa kohti vaikka olis miten myöhään nukkunut. Kai se on se valo…
Mukavaa on se, että illalla on enemmän omaa aikaa, kun poika menee viimeistään kahdeksalta nukkumaan