Hatara pää

Tuazophia Syyskuu 23rd, 2005

Paitsi, että kadotin lankakaupan (joka sitten löytyi, kiitos Katjan), kadottelen myös kaikkea muuta. Viimeemmäksi eilen katosivat silmukkamerkkeihin tarkoitetut lukkosysteemit, tänään hame (onneksi ei päältä sentään) ja kirja, joka sekin löytyi toisin kuin kaksi ensin mainittua. Nettiin kadottelen koko ajan asioita, kun unohdan bookmarkata ne ja edes hakukoneilla en enää löydä haluamaani. Pahimmillaan minulta katoavat silmälasit, jotka kuitenkin ovat päässäni koko ajan ja avaimet, jotka kädessä kuljen etsimässä niitä itseään ja harmittelen kuinka hankalaa on kaivella laukkuja avaimet kädessä. Tyypillistä on kadottaa leipäpaketti jääkaappiin tai avaamaton jogurttipurkki roskikseen.

Yleensä kuitenkin löydän jossain vaiheessa tavarat, joita kadotan (virtuaalisesti kadotetut tosiaan sen sijaan jäävät yleensä kadoksiin) miettimällä mitä tein niillä viimeeksi, missä yhteydessä ne olen nähnyt tai tekemällä loogisia päättelyketjuja omista aivoituksistani (tässä tosin tarvitaan jotain ihan muuta logiikkaa kuin mitä tieteellisessä päättelyssä opetettiin).

Asioita kadotan, jos en kirjoita niitä ylös, ja yleensä ne löytyvät - ts. muistuvat mieleen - vasta kun on liian myöhäistä. Joskus jopa ylös kirjoitetut asiat unohtuvat, kun en muista katsoa muistiinpanojani tai katson, mutta luettu haihtuu saman tien päästä.

Toisinaan tämä kadottelu tuntuu pelottavalta. Ei voi olla normaalia unohtaa näin paljon. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen muistini on rajallinen (tiedän, että tutkimukset osoittavat muistin olevan rajatonta, mutta puhunkin nyt omasta henkilökohtaisesta aktiivisesta muististani ;D ). Joitain asioita ei voi muistaa, koska muisti ylikuormittuu ja jotain vuotaa yli. Ei kokonaan kadoksiin, vaan johonkin siihen muistin viereen (ehkä korviin, koska niitä usein kutittaa = virtaavaa muistia) ja imeytyy sitten ehkä takaisin, kun tilaa taas on.

5 Responses to “Hatara pää”

  1. # Arttion 23 Syy 2005 at 14:36

    Tässä on taas malliesimerkki vääristyneestä minä-kuvasta. Tanja muistaa joka ainoan ihmisen nimen, jonka olen koskaan edes ohimennen maininnut, joka ikisen esineen paikan viimeisen viiden vuoden ajalta, joka ikisen juonenkäänteen kymmenen vuotta jatkuneessa Frendit sarjassa, puhuu sujuvasti kolmea kieltä (opiskelee parhaillaan viidettään), omaa valokuvatarkan muistin vaikkapa siitä, mitä kenelläkin oli missäkin juhlissa päällään, jne. :mrgreen: :)

    Summa summarum: Tuosta ei enää muisti paljoa parane. Hajamielisyys on taas ihan eri asia.

  2. # Tuazophiaon 23 Syy 2005 at 21:13

    Hih, niinhän minä sanoinkin. Ylivuotoa. ;)

    Minä muistan myös Susan Cooperin (loistavan) “Pimeä nousee”-kirjasarjan alkurunot ulkoa. Myös sen kymrinkielisen(?) osan, joskaan sen oikeinlausuminen ei oikein suju. Eli paljon kummallista tietoa ja sitten ihan normaalit asiat katoilevat.

  3. # Kristelon 24 Syy 2005 at 20:59

    “Kun pimeä nousee sankka nämä kolme sen torjuvat vasta/ on niistä kehältä kolme ja kolme on keskustasta” … tai jotain sinnepäin. Mä en enää ihan kaikkea muista. :D

  4. # Tuazophiaon 24 Syy 2005 at 21:45

    Kuusi sen torjuvat vasta. ;) Mutta ihan hyvä, että joku muukin muistaa. :D

  5. # Arttion 25 Syy 2005 at 13:07

    Kaksi ufoa. :mrgreen: :mrgreen: :D

Trackback URI | Comments RSS

Leave a Reply

(pakollinen)