Tuazophia Syyskuu 23rd, 2005
Paitsi, että kadotin lankakaupan (joka sitten löytyi, kiitos Katjan), kadottelen myös kaikkea muuta. Viimeemmäksi eilen katosivat silmukkamerkkeihin tarkoitetut lukkosysteemit, tänään hame (onneksi ei päältä sentään) ja kirja, joka sekin löytyi toisin kuin kaksi ensin mainittua. Nettiin kadottelen koko ajan asioita, kun unohdan bookmarkata ne ja edes hakukoneilla en enää löydä haluamaani. Pahimmillaan minulta katoavat silmälasit, jotka kuitenkin ovat päässäni koko ajan ja avaimet, jotka kädessä kuljen etsimässä niitä itseään ja harmittelen kuinka hankalaa on kaivella laukkuja avaimet kädessä. Tyypillistä on kadottaa leipäpaketti jääkaappiin tai avaamaton jogurttipurkki roskikseen.
Yleensä kuitenkin löydän jossain vaiheessa tavarat, joita kadotan (virtuaalisesti kadotetut tosiaan sen sijaan jäävät yleensä kadoksiin) miettimällä mitä tein niillä viimeeksi, missä yhteydessä ne olen nähnyt tai tekemällä loogisia päättelyketjuja omista aivoituksistani (tässä tosin tarvitaan jotain ihan muuta logiikkaa kuin mitä tieteellisessä päättelyssä opetettiin).
Asioita kadotan, jos en kirjoita niitä ylös, ja yleensä ne löytyvät - ts. muistuvat mieleen - vasta kun on liian myöhäistä. Joskus jopa ylös kirjoitetut asiat unohtuvat, kun en muista katsoa muistiinpanojani tai katson, mutta luettu haihtuu saman tien päästä.
Toisinaan tämä kadottelu tuntuu pelottavalta. Ei voi olla normaalia unohtaa näin paljon. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen muistini on rajallinen (tiedän, että tutkimukset osoittavat muistin olevan rajatonta, mutta puhunkin nyt omasta henkilökohtaisesta aktiivisesta muististani ;D ). Joitain asioita ei voi muistaa, koska muisti ylikuormittuu ja jotain vuotaa yli. Ei kokonaan kadoksiin, vaan johonkin siihen muistin viereen (ehkä korviin, koska niitä usein kutittaa = virtaavaa muistia) ja imeytyy sitten ehkä takaisin, kun tilaa taas on.
Tuazophia Syyskuu 21st, 2005
Hyvää Kansainvälistä Rauhanpäivää!
Tänään on YK:n julistama kansainvälisen rauhan päivä. Tavoitteena olisi, että kaikki sotivat valtiot pitäisivät tänään tulitauon ja avustusjärjestöt pääsisivät auttamaan ihmisiä sellaisillakin alueilla, joille ei muutoin ole turvallista mennä.
Peace One Day -ryhmä teki kovasti töitä, jotta tuo päivä saatiin aikaiseksi. Ideana on, että rauha alkaa ensimmäisestä päivästä (ja siis yksikin päivä on tärkeä, vaikkei pysyvää saataisikaan aikaiseksi). Vietetään siis päivää rauhallisissa tunnelmissa ja tehdään kaikkemme pysyvämmän rauhan eteen.
Edit 22.9.: Nostetaan tuo linkki ihan tähän viestiinkin. Eli “Rasmus on valtakunnallinen rasismin ja muukalaispelon vastaista työtä ja monikulttuurisuutta ja ihmisoikeuksia edistävien tahojen ja toimijoiden verkosto, jonka koordinoijana ja sihteeristönä toimii Ihmisoikeusliitto.”
Tuazophia Syyskuu 20th, 2005
Ostin tänään elämäni ensimmäisen bambuiset puikot. Kyseessä ovat koon 4 sukkapuikot ja ostopaikkana Vihreä Vyyhti Hakaniemen hallissa. Vähän epäilyttää, että miten kestävät (onko näille jotain erityisiä hoito-ohjeita?), mutta pitäähän niitä testata, kun tuollaisia on niin kehuttu eri puolilla.
Lankaa olisin myös himoinnut ostaa, mutta hillitsin itseni ja langat jäivät kauppaan. Ovat vain harmillisesti koulumatkan varrella (varsinkin torstaisin), joten saa nähdä kuinka kauan pystyn pitämään itseni kurissa. Hakaniemen suunnilla avattiin jokin aika sitten joku lankakauppa ja sinne oli kotisivutkin, mutta olen kadottanut sivujen osoitteen. Muistaako joku?
Tuazophia Syyskuu 19th, 2005
Löysin hauskan linkin pirtekökoneeseen. Omaksi pirtelökseni osoittautui
Suklaatyyny
2 annosta
1 banaani
3 dl maitoa
4 ruokalusikallista kaakaojuomajauhoa
Tee näin:
Paloittele kuorittu banaani ja laita se muiden aineiden kanssa tehosekoittimeen. Pyöräytä tasaiseksi.
Tuazophia Syyskuu 19th, 2005
Kävin perjantaina toista kertaa elämässäni seinäkiipeilemässä. Paikka oli Helsingin kiipeilykeskus Tapanilassa. Aiemmin olen osallistunut vuonna 2001 kiipeilykurssille (jollainen jokaisen pitää käydä ennen kuin pääsee kiipeilemään). Vaikka kurssilla olleet asiat tuntuivat unohtuneen päästä, muistuivat ne kuitenkin mieleen todelliseen tilanteeseen tullessa eli vaikka kiipeäisi harvoin (ja varsinkin silloin) pätevästi toteutettu kurssi on hintansa arvoinen.
Kiipeämisessä tärkeää on kiivetä jaloilla, ei käsivoimilla. Itselläni tämä on helppo muistaa, koska käsivoimani eivät ole kummoiset, joten näppien varassa en pitkään roiku. Hyviä näppisääntöjä aloittamiseen ovat myöskin hämähäkkiasento ja lähellä seinää pysyminen. Hämähäkkiasento tarkoittaa sitä, että raajat ovat kropan molemmin puolin kuten hämähäkillä. Tästä tosin aletaan melko pian poiketa, koska kiipeilyreittejä ei suinkaan ole tarkoitettu tikapuumaiseksi kiipeämiseksi vaan reittiä joutuu suunnittelemaan ja joskus killumaan otteista mitä ihmeellisemmissä asennoissa. Mutta alkuun tuon muistaminen helpottaa. Samoin lähellä seinää pysyminen säästää voimia, kun ei tarvitse tuhlata voimiaan roikkumiseen ja heikommillakin voimilla kipuaa pari helppoa seinää.
Tärkeää on myös ns. varmistaminen eli osata olla se henkilö, joka varmistaa, ettei seinällä kiipeävä pääse putoamaan. Itse kiipeän ns. yläköysikiipeilyä, jossa köysi tulee minuun ylhäältä eikä minun tarvitse välittää siitä sen enempää ja varmistaja kiristää köyttä sen mukaan kun kiipeän. Ylös päästyäni (tai pudotessani) voin jäädä köyden varaan ja varmistaja sitten laskee minut alas (siksi olisi hyvä, jos kiipeäjä ja varmistaja olisivat suunnilleen saman painoiset tai ainakaan kiipeäjä ei saa painaa kovin paljon enempää kuin varmistaja - ellei varmistajaa sitten jotenkin kiinnitetä maahan ;D).
Varusteina köysien lisäksi ovat köysiin kiinnitettävät valjaat, kiipeilykengät ja varmistuslaite - nämä voi vuokrata, jos ei halua heti satsata omiin. Kiipeilykeskuksella yläköydet ovat valmiina, joten niitäkään ei erikseen tarvitse.
Harrastuksena kiipeily on hauskaa ja sosiaalistakin puuhaa. Se kehittää kehon hallintaa ja varmasti myös voimia, vaikka onkin ensisijaisesti tekniikkalaji. Suosittelen kokeilemaan, jos et pelkää korkeita paikkoja!
