Kiitos IBM!
Tuazophia Marraskuu 30th, 2005
Olimme sunnuntaina IBM:n (Helsinki) järjestämissä lasten pikkujouluissa. Siellä oli aivan mieletöntä! Heti alkuun mainittakoon, että tätä ennen minulla ei oikeastaan ollut IBM:stä minkäänlaista kuvaa, mutta nyt väkisinkin aina tulee mieleen nuo juhlat ja yritys tuntuu mukavalta ja turvalliselta - minuun on siis helppo vaikuttaa tietynlaisella markkinoinnilla. 
Jo heti sisään mennessämme, oven vieressä ollut, joululauluja soittava jättiläissoittorasia nosti tunnelmaa. Aulaan tultaessa tunnelma oli jo kuin parhaissa huvipuistoissa. Musiikki soi (mutta riittävän hiljaisella) ja joka puolella näkyi koristeita, puuhapisteitä ja juhla-asuisia ihmisiä. Tässä vaiheessa (olimme paikalla heti klo 13., kun juhlat alkoivat) ihmisiä oli kuitenkin vielä siedettävissä määrin - loppua kohden tungos paheni melkoisesti, mutta eipä tuokaan isoissa tiloissa niin haitannut.
Heti eteisaulassa oli iso sermi, jonka takaa saattoi onkia yllätyspalkintoja. Annika sai söpön kissanpennun (näkyy tuolla ilmapallokuvassa alempana). Aulassa oli myös karuselli (siitäkin kuva alempana), toisen kerroksen portaita pitkin tuleva liukumäki - Annikalle hiukan liian korkea - ja posetiivari, joka soitti lähes tauotta.
Tiloihin oli sisustettu eri teemoilla olevia huoneita. Oli ainakin joulupukin, Bratz-, Disney- ja Muumi-huoneet. Yhden huoneen lattia oli täynnä palloja ja sinne pääsi vain portaita pitkin = pallomeri. Oli myös ratsastettavia leikkiponeja, rumpuja (kuvitelkaapa pienehkö huone, jossa kolme taaperoikäistä soittaa rumpuja… ;)), tietokonepelejä ja paljon muutakin. Annika olisi viihtynyt Muumi-huoneessa varmaan koko päivän tehden palapelejä, leikkien Muumihahmoilla ja katsellen videoita, mutta lopulta päätimme lähteä eteenpäin - me aikuiset halusimme nähdä muutakin ja ei Annikakaan vastaan laittanut. Annika on jostain oppinut sanomaan joulupukki (aiemmin pukki on ollut “tonttu”) ja pukille ja muorille piti käydä sanomassa kädestä pitäen päivää eikä yhtään jännittänyt.
Yläkerrasta löysimme ensin läjän erilaisia kissaeläinpehmoleluja. Lapsi ei joskus paljon huvitusta tarvitse ja eläimen malliset säkkituolit riittivätkin yllättävän pitkäksi aikaa viihdykkeeksi, lopulta matka kuitenkin jatkui onnenpyörään, josta sai suklaata. Syömistauon (tokihan suklaa piti heti syödä pois) jälkeen oli kasvomaalauksen vuoro. Annika valitsi itse kuvalistasta koiran, jollainen sitten maalattiin hänen poskeensa oikein kimalteiden kera. Poski oli tosi hieno ja siitä piti muistuttaa koko ajan. Taisi Annikalla olla koira-päivä, kun pellen tekemästä ilmapallostakin piti tehdä koira. Kasvomaalaus loppui juuri sopivasti taikurin esityksen alkaessa. Taikuri esitti muutamia taikatemppuja, mutta ne eivät oikein tainneet vielä upota Annikaan. Sen sijaan taikurin papukaija kiinnosti ja se olikin kaunis ja hauska eläin, joka pelasi koripalloa ja rakensi lasten torni-lelulla.
Alakertaan, parkkihallin, mennessä sitten paljastui todellinen suuryllätys. Siellä oli tivoli! Suomen tivolin laitteet (jotka ovat lapsille) ja niissä sai ajella mielin määrin. Lisäksi oli jonkinlainen autorata (sellaisia, isompia kuin mikroautot - en tosiaan tiedä mitä olivat) ja popcornia (paikka tuoksui aivan tivolilta, kun popcornia paahdettiin) sekä kolikkopelejä, kuten flippereitä, jotka kiinnostivat isoimpia juhlavieraita. Annika sen sijaan oli onnellinen possujunasta, leppäkerttu”vuoristoradasta”, lentävistä leppäkertuista, autoradasta ja kolikkohahmoista, kuten Aku Ankasta, Marsupilamista ja autoista. Ensimmäiseen laitteeseen menin mukaan, mutta koska Annika vain nauraa käkätti, eikä yhtään pelottanut, hurjapäämme oli sitten lopuissa laitteissa yksin.
Lopuksi menimme vielä kahville ruokailutilaan, joka oli koristettu hienoksi sadoilla ilmapalloilla. Tarjolla oli kahvin lisäksi erilaisia virvoitusjuomia, jäätelöpuikkoja, pipareita ja minimuffinsseja. Syötävät upposivat hyvin jo melko väsyneeseen pikkujuhlijaan. Jäimme kuitenkin vielä hetkeksi ja katsoimme tanssiryhmän mainion Punahilkka-esityksen. Annika jammaili musiikkien tahtiin sylissä ja hartioilla, mutta lopussa olisi ihan väkisin pitänyt päästä tanssimaan ryhmän mukana. Kotiin lähtiessä saimme ovelta mukaan lahjan: tosi ison lammastyynyn, joka kotona pääsi Annikan sänkyyn ja on ollut siellä siitä asti. Suosittu ainakin meillä siis.
Kiitos siis kovasti IBM ja erityisesti juhlia järjestäneet henkilöt!
