Matematiikkaa
Tuazophia Marraskuu 10th, 2005
Olen aina pitänyt matematiikasta. Yläasteella numeroni ei ollut kuin 8 (tai ainakin niin oli päästötodistuksessa, muita numeroita en niin muista), mutta lähinnä olin laiska, vaikka asiat sinänsä hallitsinkin. Lukiota en ole koskaan käynyt, mutta lukion pitkän matematiikan kurssin laskeskelin kerran yhdestä oppikirjasta. Minulla on myöskin aina ollut tapana alkaa päässä laskien kertoa tai jakaa jotain näkemiäni lukuja (vaikkapa rekisterikilpien numeroita) ja olen pitänyt itseäni matemaattisesti lahjakkaana.
Nyt olen opiskellut yhden kurssin yliopistomatematiikkaa. Sen piti olla kertaus niille, joiden koulumatematiikasta on pitkä aika tai jotka muuten tunsivat tarvitsevansa kurssia: Matematiikka tutuksi. Alku meni hyvin, kokonaisluvut, koordinaatistot, todennäköisyydet ja yhtälöt olivat ihan selviä. Sanalliset tehtävät tyyliin
Isä ja minä olemme yhteensä 54 vuotta. Isä ja isoisä ovat 109 ja isoisä ja minä olemme 85. Kuinka vanha on kukin meistä?
olivat suorastaan nautinnollisia. Mutta jossain vaiheessa pääni sitten sekosi. Syynä olivat todistukset. Minun järkeeni ei käy “Sovitaan, että ykkönen on nolla” tai “Oletetaan, että x kuuluu joukkoon J”. Mitä tekemistä sopimisella (sitäpaitsi ykkönen ei ole nolla, ei ole, EI) ja olettamisella on laskemisen kanssa? No, siis matematiikka ja laskeminenhan ovat toki eri asiat…
Nyt on sitten vuorossa kurssi: Johdatus diskreettiin matematiikkaan. “Diskreetti matematiikka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin äärellinen matematiikka” (älkää hämmästelkö sanamuotoa, noin meille sanottiin). Ja siellä tuo todistelu menee koko ajan vain pahemmaksi. Tämän päivän laskuharjoitusten tehtävien vastauksista osa näytti joltain kummallisen avaruusrodun kirjoitukselta. Ja sillä pitkällä sekasotkulla sitten todistettiin, että jos piste x kuuluu joukkoon A ja sen lisäksi joko joukkoon B tai C, niin piste x kuuluu joko joukkoon A+B tai joukkoon A+C. Ja tämä piti todistaa, koska…?
Minä en ymmärrä matemaatikkoja. Ja tästä on tentti.
Apua!
- Opiskelu (837)
Nuo todistelut ovat tosiaan aika hajottavia. Esimerkiksi jos 1x=0, niin luulisi sen olevan selvää, että x tosiaan on nolla. Mutta ei; senkin todistamiseen meni suunnilleen yhden A4:n verran paperia. Sitä derivoitiin ja laskettiin leikkauspisteitä ja vaikka mitä. Se mihin kyseistä todistusta oikeastaan voisi käyttää, ei ikinä selvinnyt.
Ihan sama juttu oli minullakin … yliopiston pakollinen matematiikan kurssi meni yli korkealta ja kovaa ! Tentti oli iso painajainen, mutta kai se sitten jotenkin rimaa hipoen meni läpi, kun aikanaan valmistuinkin :-). Tsemppiä vaan tenttiin!