Outojen tapojen meemi

Tuazophia Tammikuu 24th, 2006

Piikkiksen haastamana kerron viidestä omituisesta tavastani. Tarkistakaa meemin säännöt Piikkikseltä, koska minä aion rikkoa niitä. ;) Viisi on aika vaikea valita, koska omituisuuksia löytyy pilvin pimein. Tässä kuitenkin muutama valittu otos.

  1. Silmääni paleltaa, kun syön tai juon jotain kylmää. Oikeastaan tämä ei ole tapa, vaan fysiologinen ongelma, mutta sen verran outo, että pitää mainita. Pitkään luulin olevani ainut, koska yleensä ihmisten kommentit ovat tyyliä “Just joo ja mun hiuksiin koskee”, kunnes tulin maininneeksi asiasta siskolleni. Sen jälkeen luulimme olevamme maailman ainoat, kunnes näimme elokuvan Hal ja iso rakkaus (tai jotain siihen suuntaan). Siinä eräs roolihahmoista juo pirtelöä ja alkaa parkua aivojensa jäätyvän…
  2. Kun aurinko paistaa kirkkaasti, minua alkaa nukuttaa. Pahinta nukuttaminen on, jos esimerkiksi istuu junassa ja aurinko käy ikkunasta suoraan silmiin.
  3. Kierrän kaupat, messut, kaupungit jne. aina tietyssä järjestyksessä. Tutussa kaupassa järjestyksen tietää, vieraammassa on kiva, jos on kaupan kartta sisäänmenossa. Samoin suunnittelen messuosastojen reitin yms. etukäteen. Enkä poikkea reitiltä, jos ei ole ihan pakko ja poikkeaman jälkeen palaan mieluusti järkevälle reitilleni. En ole kovin kivaa messuseuraa, jos kaverit lirvahtelevat minne sattuu, eivätkä käy osastoja läpi suunnitelmallisesti. Ylipäänsä en pidä siitä, jos järjestelmällisiä asioita tehdään epäjärjestelmällisesti.
  4. En pidä jalkoja peiton alla nukkuessani. Tunnen selvästi, kuinka jalkani tukehtuvat, jos ne yön aikana ovat peiton alla. Tai sukissa, makuupussissa tai edes pikkiriikkisen lakanankulman ahdistamina. Jos on todella kylmä (kuten menomatkalla Prahan hotellissa), joudun laittamaan jalat peiton alle, mutta silloinkin työnnän ne aina vähän eteenpäin edellisen kohdan lämmetessä. Itse asiassa parasta on, jos peiton voi mytätä kokonaan sivuun (ja nukkua mytyn päällä) - meillä on siis pakostakin aika lämmintä sisällä.
  5. Teen hyvin usein pelastautumissuunnitelmia erinäisten katastrofien varalta. Kuka on miettinyt, kuinka poistuisi bussista, jos se roikkuisi riippusillalta? Entä kaverin asunnosta, jos sen alapuolinen asunto syttyisi palamaan? Mitä, jos tuo ohi kulkeva koira hyökkäisi kimppuusi? Entä, jos takanasi kulkeva teiniporukka päättäsi ryöstää sinut? Minä olen ja tuhansia muita juttuja. Tiesittekö muuten, että lakanaköyttä ei saa sitoa lakanan kulmasta kulmaan (vaikka köydestä tulisi helposti pidempi näin), vaan hyvän vetolujuuden vuoksi päästä päähän?
  6. Laitan aina wcpaperirullan niin päin, että paperi tulee ylhäältä. Myös kylässä käännän rullan näin päin, jos se vain on mahdollista. En voi käsittää, miksi rullan laittaisi toisin päin ja uskon, että muutkin ihmiset huomaavat tämän, jos sitkeästi korjaan heidän epähuomiossa tekemänsä virheen.

Luen mielelläni muiden omituisia tapoja, joten tämän saa napata kuka tahtoo ja vaikka vinkata kommentteihin!

5 Responses to “Outojen tapojen meemi”

  1. Susannaon 25 Tam 2006 at 8:21

    Minäkin teen aina pelastautumissuunnitelmia. Miehen mielestä oon ihan pöhkö, kun saatan illalla sängyssä pohtia, että jos nyt tulis tulipalo, niin mistä ikkunasta kannattais mennä ulos ja missä järjestyksessä. Keikoilla ym katse etsii automaattisesti poistumistiet, ja tarkkailen yleisöä säännöllisesti ja pohdin, miten pitäs toimia että pääsis pihalle ennen kun on täys kaaos päällä, jos jotain tapahtuu :D Olen myös ihan vakavissani miettinyt, että pitäskö pakata joku pieni laukku, missä olis edes lapsille vaatekerta, jos nyt vaikka yöllä pitäs ikkunan kautta lähteä..mutta olen todennut että se laukku olis sit kuitenkin just siellä missä palaa :)

  2. Arttion 25 Tam 2006 at 9:45

    Tanja: Mikä sen kirjan nimi oli, jossa oli niitä pelastautumiskeinoja vaarallisiin tilanteisiin? Se oli tosi hauska. :-)

  3. Tuazophiaon 26 Tam 2006 at 12:39

    En muista nimeä, pitäisi kysyä Sannalta. Sen tyyppisiä on kuitenkin enemmänkin ja kaikki yhtä hulvattomia. Mutta toisaalta, voisihan sitä joskus vaikka joutua laskeutumaan suihkukoneella?

  4. Sannaon 26 Tam 2006 at 16:35

    “Tiukkojen tilanteiden käsikirja” (Joshua Piven&David Borgenicht), on nimeltään tuo mitä mainioin opus!
    Kiitos vielä mieluisasta lahjasta, viimemmäksi olen tutustunut kohtaan “kuinka paeta tappajamehiläisiä….” Eihän sitä koskaan tiedä mihin joutuu….

  5. Mervion 26 Tam 2006 at 19:59

    Niin niitä silmiä paleltaa :D Noita pelastautumissuunnitelmia kerkiää muuten tekemään paljon kun ajaa päivittäin 22km suuntaansa (siis täällä maalla se on aika paljon ;) ) töihin joka päivä; mitä jos hirvi hyppää tielle, mitä jos vastaantuleva rekka ajautuukin sinun puolellesi, mitä jos … Mukavaa ajanvietettä :D

Trackback URI | Comments RSS

Leave a Reply

(pakollinen)