Tuazophia Helmikuu 24th, 2006
Minun mielestäni lapsen pitäisi saada tietää biologisista vanhemmistaan täytettyään 18 vuotta.
En ollut aikonut kommentoida asiaa lainkaan, mutta koska tuohduin tavasta, jolla kansanedustaja Jyrki J. Kasvi blogissaan (24.12.) asiaa käsittelee, niin vastine lienee paikallaan.
Luovuttajamäärät ehkä laskisivat, jolloin hedelmöityshoidolla saataisiin vähemmän lapsia, mutta tässä ei puhuta luovuttajien oikeudesta tai hedelmöityshoidoissa käyvien oikeuksista, vaan lapsen oikeuksista. Lapsi on se, jolta ei kysytä haluaako hän syntyä näihin tai noihin olosuhteisiin, joten hänen oikeutensa menevät hänen kohtalostaan päättäneiden biologisten ja muiden vanhempien oikeuksien edelle.
Adoptiossa puhutaan aina siitä, kuinka tärkeää lapselle on tietää biologisesta taustastaan. Kuten aiemmassa viestissäni totesin, se ei ole aina mahdollista, mutta silloin kun se on, siitä voi olla suuri etu lapsen identiteetin rakentamiselle. Hedelmöityshoidossa ei edes ole sitä puolustusta, että lapsen on parempi kuitenkin saada rakastava koti ja traumatisoitua siitä, ettei elä biologisten vanhempiensa kanssa kuin elää laitoksessa.
Tietysti voi aina jättää kertomatta, että lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidolla (Kasvin mukaan Ruotsissa vain 11 %:lle hedelmöityshoidoilla saaduista lapsista on kerrottu asiasta), mutta mielestäni se ei oikeasti edes ole mikään vaihtoehto varsinkaan siinä tapauksessa, jos on käytetty vieraita sukusoluja. Aiemmin Suomessa ei pidetty niin tärkeänä kertoa adoptiostakaan lapselle, jolloin tuli tapauksia, joissa lapsi sai aikuisena tietää olevansa adoptoitu ja yleensä siitä seurasi jonkinlainen identiteettikriisi, kun henkilö tunsi oman elämänsä perustuneen valheelle. Uskoisin, että tässä voisi hyvinkin käydä samoin. Sitäpaitsi, eivätkö nuo vanhemmat tunne, että kertomaton, tärkeä tieto vaikuttaisi heidän ja lapsen väleihin?
Kasvin tekstistä käy myös ilmi, että ainakin Ruotsissa harva on käyttänyt hyväkseen tilaisuutta saada selville biologinen alkuperänsä (tosin ensimmäsiet hedelmöityshoitolain piiriin kuuluneet lapset tulivat Ruotsissa täysi-ikäisiksi viime vuonna, joten kyselyiden määrästä jatkossa ei ole tietoa). Tämähän on kuitenkin varsin luonnollista, koska luovuttaja ei ole lapsen henkinen vanhempi. Biologisilla vanhemmilla ei myöskään ole lapsesta juridisesti minkäänlaista vastuuta eikä lapsella ole oikeutta esim. vanhempiensa perintöön. Silti voi olla niitä, joiden identiteetille tiedolla olisi suuri merkitys. Harvoin käytetty tilaisuus ei mielestäni tarkoita sitä, että tilaisuutta ei pitäisi olla lainkaan tarjolla. Enemmän sen pitäisi lohduttaa luovuttajia, jotka eivät välttämättä halua tietää biologisista jälkeläisistään.
Kun tämän lain sekä puolustajat että vastustajat kerran käyttävät “aseenaan” lapsen oikeuksia, niin tämä on niin tärkeä osa juuri lapsen oikeuksia (vaikka ehkä luovuttajat ja hedelmöityshoitoa saavat kärsivätkin), että toivoisin päättäjien heräävän tämän tärkeyteen. Toivottavasti sokeuden takana ei sentään ole se, että lapset eivät näiden päättäjien elinaikana taida olla äänestysikäisiä.
Tulossa mm. kestovaippoja, batiikkiverhot ja käyttämätön sauvasekoitin. Tunnukseni Huuto.netissä on Tuazophia.