Adoptio mielessäin
Tuazophia Helmikuu 9th, 2006
Minulla menee adoptiojuttuihin syventyminen hyvin sykäyksittäin. Eilen jaksoin tutkia adoptiosivuja (mm. http://www.adoptio.org/) ja muutenkin lueskelin aiheeseen liittyviä juttuja. Pohdin hakumatkaa, vauvan sängyn sijoittamista, vaatteita ja vaippoja ja kaikenlaista muuta. Joskus en jaksa ajatella koko asiaa. Tuntuu, että ajattelemalla tulee vain kärsimättömäksi, kun tietää odotuksen kuitenkin olevan vielä pitkä. Aina kuitenkin luen sekä Blogilistan adoptio-aiheisia blogeja että muutamaa muuta saman aiheista blogia (no, joo, viimeisin ei ole blogi). Tietysti seuraan myös Etiopia kulttuuriryhmän postilistaa ja Interpedian sivuja.
Se, etten aktiivisesti asiaa ajattele, ei tarkoita, ettei adoptio kuitenkin olisi mielessäni. Kiinnitän aivan varmasti adoptio-sanaan huomiota tekstissä kuin tekstissä ja myös esimerkiksi rasismi ja erityislapset ovat aiheita, joista välittömästi kiinnostun. Nyt ollutta pilakuvakiistaakin olen seurannut siltä kantilta, että pelkään muukalaisvihamielisyyden saavan lisää kannatusta väkivaltaisten mielenosoitusten vuoksi.
Loppujen lopuksi luulen, että tuo aktiivinen ajattelu ei niin tärkeää olekaan. Adoptioprosessi on selvästi muuttanut minua jos ei muuten, niin alitajunnan tasolla (kuinka moni selaa kiinnostamatonta paperinippua ja sen jälkeen tutkii tarkkaan kymmenisen tiuhaan kirjoitettua sivua vain löytääkseen sanan adapteri? - onhan se melkein kuin adoptio…). Vaikken neuvonnasta tuntenut saavani mitään erityistä irti, niin ilmeisesti siitä kuitenkin oli hyötyä, samoin kuin pitkästä odotusajasta. Joka päivä olen valmiimpi adoptioäiti. Toivottavasti en kuitenkaan ylikypsä ennen kuin lapsen saamme kotiin! 
- Adoptio (737)
