Lapselle voi olla järkytys, että hänen biologinen vanhempansa ei halua tietää hänestä mitään (eikä hänellä ole tälläkään hetkellä biologiseen vanhempaansa mitään juridisia siteitä eli mitään vaateita hän ei voi esittääkään esim. perinnöstä tms.), mutta silti hänellä on mielestäni oikeus tuohon tietoon, joka voi olla hyvinkin tärkeä hänen identiteettinsä kannalta.

Minulle ei tosiaan ole sukusolujen luovuttajien määrällä väliä, enkä olisi itse biolapsettomanakaan hedelmöityshoitoihin lähtenyt. Siitä tässä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan siitä, kenen oikeudet katsotaan tärkeimmiksi, kun hedelmöityshoitoja tehdään.

Minusta niin luovuttaja kuin hedelmöityshoitoihin osallistuvat ovat toisella sijalla oikeuksiensa kanssa, koska he voivat päättää luovuttamisesta ja hoidoista itse. Syntyvän lapsen oikeudet ovat tärkeimmät, koska hän ei voi olla päättämässä etukäteen mitä hän haluaa. Ja niihin oikeuksiin kuuluu mm. hänelle pyydettäessä luovutettava tieto biologisesta vanhemmasta. Samoin kuin adoptiolapselle kuuluu kaikki saatavilla oleva tieto hänen historiastaan - myös ne surulliset ja vaikeat asiat.

Tiedän tapauksen, jossa 18-vuotta sitten siittiöitään hyvää hyvyyttään luovuttanut mieshenkilö pelkää nyt jatkuvasti, että joku kaunis päivä hänen ovellaan on vieras ihminen toivomassa ties mitä. Syntyneen lapsen vanhemmat tuskin toivoisivat tilanteen olevan tällaisena mahdollinen.

Sinullehan sillä, ettei sukusoluja kukaan uskaltaisi niitä tarvitseville luovuttaa, ole luonnollisestikaan väliä, kun asia ei sinua henkilökohtaisesti kosketa (adoptiossa on tietenkin myös mietittävää, mutta hieman erilaista). Ongelma mielestäni onkin se, että muiden ihmisten asioista usein päättävät ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa kyseiseen asiaan.

Toivon suuresti maatamme edustavien päättävän, että hedelmöityshoitoihin ovat tervetulleita suuntautumisestaan, seurustelemattomuudestaan, ulkomuodostaan ja rodusta riippumatta kaikki ihmiset, jotka kovasti toivovat lasta ja ovat kykeneviä siitä huolehtimaan. Rekisteröityjen solujen käyttö on mielestäni mahdollista vain, jos luovuttajaa ei voida vetää juridiseksi isäksi tuntemattomalle lapselle tai toisinpäin.

Otin kantaa minulle ajankohtaiseen asiaan sivuillasi, joille eksyin etsiessäni virallista tietoa hedelmöityshoitolain tilanteesta.

Kaikkea hyvää jatkoon ja onnea adoptioprosessiin!

Mullehan asiassa (siinä, että sukusoluja luovutettaisiin vähemmän tai että jotkut eivät hoitoja ottaisi) ei ole mitään ongelmaa. Koska en voi kuvitella kertomatta jättämisen olevan lapselle hyvä, olisi sitten parempi, etteivät nuo lapset, joille asiasta ei kerrota, syntyisi lainkaan. Syntymättömyyden en osaa kuvitella ketään haittaavan.

Takautuvasti tätä ei mielestäni voisi ottaa käyttöön, koska jotkut ovat tehneet esim. luovutuspäätöksen jo aiemmin aiempien käytäntöjen pohjalta.

Tuo kirje olisi itse asiassa hyvä idea.

Myönnän, että tässä ovat eri tahojen oikeudet vastakkain, ja lopputulos on joka tapauksessa niistä kompromissi.

Omaan kantaani vaikuttaa paljon se, mitä palautetta olen saanut tapaamiltani hedelmöityshoitojen tekijöiltä: heidän mielestään tieto sukusolujen luovuttajan henkilöllisyydestä tulisi pitää salassa, mieluiten tuhota heti kun tietoa ei enää tarvita itse hedelmöityshoitoa varten. He kuitenkin ovat näiden kysymysten kanssa tekemisissä päivittäin. Suomessahan väestöliitto varmuuden vuoksi tuhosi luovuttajarekisterinsä, kun hedelmöityshoitolakia viimeksi yritettiin säätää, ja lakiesityksessä oli myös silloin pykälä, jolla luovuttajan tiedot olisi määrätty luovutettavaksi syntyvälle lapselle.

Mitä tulee siihen, että niin harvat vanhemmat kertovat lapsen saaneen alkunsa luovutetuista sukusoluista, ainoa “ratkaisu” olisi se, että hedelmöityshoitoklinikalta tulisi lapsen 18-vuotissyntymäpäivänä kirje, jossa asia kerrotaan, Läheskään kaikki hedelmöityshoitoa tarvitsevat (ehkä jopa se 89&) eivät sen jälkeen enää kuitenkaan menisi hoitoihin, eivätkä kyseiset lapset koskaan syntyisi. Ei sekään olisi mikään ratkaisu.

mielestäni lapsen pitäisi saada tietää biologisista vanhemmistaan täytettyään 18 vuotta

Ehkä jo aiemminkin. Tietty keinohedelmöitys on sen verran abstrakti asia, ettei sitä alle 10-vuotiaalle varmaan kovin detaljitasolla kannata ruveta selittämään. Mutta kuten sanoit, tuollaisen asian selviäminen myöhemmässä vaiheessa saattaa saada ihmisen hieman vainoharhaiseksi. “Mitähän muuta minulta on pimitetty…”

Kyllä jokaisella pitäisi olla oikeus tietää oma taustansa, jos se vain on mahdollista. Aika kummallista, jos vaikka kaverin koko suku tietää asiasta, mutta kukaan ei viitsi kertoa hänelle itselleen. Tai jos kyseinen suku lakoaa ympäriltä esimerkiksi perinnölliseen sairauteen, niin olisi varmaan ihan mukava tietää, ettei sen perusteella kannata kovin suuria linjauksia tehdä elämässään.