Päiväkodissa
Tuazophia Maaliskuu 1st, 2006
Aamuisin Annikaa joskus harmittaa vaatteiden pukeminen ja hän ilmoittaa, ettei lähde päiväkotiin. Matkalla (vajaa 100 m) harmi jo vaihtuu iloksi ja Annika luettelee ehkä paikalla olevia kavereita. Vaatteet riisuttuaan hänellä olisi ova kiire leikkimään ja tuskin malttaa käydä käsienpesulla ennen kuin hätäisesti vilkuttaa minulle ja menee omiin puuhiinsa.
Päivällä haluaisin olla kärpäsenä katossa vakoilemassa päivän puuhia. Tietysti hoitajat kertovat päivän tapahtumista ja nukkumisen (kaapista tulevissa sängyissä) ja syömisen (Annikalla kala-kasvisruokavalio) sujumisesta, mutta ei se ole sama asia. Ihan hauska on lukea eteisen seinältä, mitä kukakin on päivän aikana puuhaillut, mutta olisinpa kuitenkin halunnut itse nähdä, millä tavalla Annika leikkasi lumihiutaleita paperista…
Annika on oman ryhmänsä toiseksi vanhin. Isot tytöt tekevät toimintatuokioissaan isojen juttuja (esim. harjoittelevat saksilla leikkaamista tai kirjan kuuntelemista). Ja meidän neitiähän kiinnostaa kaikki yhtä lailla. Hyvin hän onkin oppinut erilaisia taitoja. Viimeisimmässä yya-neuvottelussa (lue: hoito- ja kasvatussuunnitelman päivityksessä) saimme kuulla, että Annika on myös kehittynyt kovasti sosiaalisissa taidoissa ja on muutenkin valmis siirtymään syksyllä isojen ryhmään. Meidän pikkuinen on kasvanut isoksi tytöksi (kuten neiti itsekin muistaa aina kertoa).
Lähes joka iltapäivä, kun menen Annikaa hakemaan, kuuluu jostain päin päiväkodin pihaa huuto: “Äiti tuli hakemaa!” ja pian syliin tupsahtaa riemuissaan oleva tyttö. Yhdessä sitten haemme hoitorepun sisältä ja Annika kättelee hoitajat ennen kuin juoksemme kilpaa kotia kohti.
Olen tosi tyytyväinen päiväkotiimme (Metsikköpolun päiväkoti) ja Annikan hoitajiin. Luultavasti Annika jatkaa päiväkodissa osapäiväisenä sitten seuraavan lapsen tultuakin. Hänelle kaverit ja toiminta ovat selvästi tärkeitä ja toisaalta uskon, että tulevalle lapselle ja kiintymyssuhteen kehitykselle meidän kahdenkeskinen aikamme on hyväksi. Ja aikanaan hänkin sitten siirtynee päiväkodin asiakkaaksi.
- Annika (265)
Juu-u.. kyllä se päiväkoti on monessa asiassa hyväksi, vaikka jotkut toista puhuukin. Kyllä oli meikäläisellä vaikeaa olla hiljaa veljeni lapsista veljelleni tai hänen vaimolleen… sanoin vain sitten äidilleni, että kyllä tekisi niille lapsille hyvää olla perhepäivähoidossa tai päiväkodissa. Itse päiväkodissa työskennellessäni aikoinani huomasi monia asioita, jotka siellä oikeasti auttoi lapsia kasvamaan oikeaan suuntaan… esim. ruokailukin sujuu hyvin, kun on toisten lasten seurassa ja näkee heidän syövän rauhassa ilman kaiken maailman reksviittaa ja venkuilua…