Mä olen nääs miettinyt tota neekeri-sanaa melko paljon tehtyäni paljon töitä eritaustaisten ihmisten kanssa, tasavertaisissa ja tyydyttävissä työtoveruussuhteissa.

En tietenkään itse käytä kyseistä sanaa, mitä nyt joskus leikilläni ja tutussa seurassa tai rasistisia kommentteja siteeratakseni. Mutta suomen kieli on silleen jännästi rakennettu, että sana neekeri on ennen vaikkapa nyt ensimmäisten afrikkalaisten tuloa tarkoittanut ylipäätään tummaihoista, samaan tapaan kuin intiaani tarkoittaa melkein ketä tahansa “intiaania”. Neekeriin ei sinänsä ole ladattu negatiivista sävyä ennen kuin ensimmäiset sellaiset, joita tällä sanalla on tietämättömyyksissään täällä kutsuttu, ovat ajatelleet sen olevan suora käännös amerikkalaisten nigger-sanasta, joka puolestaan on kovin rasistisesti latautunut. Kuitenkin suomeen tuo sana on tullut rotuominaisuuutta kuvaavasta sanasta nekridi, jossa siis ei myöskään ole minkäänlaista latausta valmiiksi.

Tämähän ei tietenkään poista sitä, että koska afrosuomalaiset, vai miksi heitä nyt tässä yhteydessä kutsuttaisikaan, pitävät sanaa loukkaavana, sitä ei pidä käyttää. Mutta tässäpä syy, miksi kielenkäyttö uussuomalaisten kohdalla on monesti niin kovin hankalaa: mitään sopivaa, kaikkia osapuolia tyydyttävää sanaa ei ole! Ja tietenkin Fatumoa kutsutaan naapurin Fatumoksi, mutta kyllä valkoihoisiakin voi kutsua valkoihoisiksi ilman pelkoa rasistisesta sävystä. Ja joskus on kyllä tarpeen kuvailla ihmistä ulkoisten seikkojen perusteella, esim. tyyliin “Maisa, se lyhyt punatukkainen nainen”.
Intiaani on ihan kelpo sana ilman mitään latausta, neekeri ei. Ei myöskään musta tai värillinen tai ylipäätään mikään suomen kielen sana, koska aina sen jotenkin saa vaan kuulostamaan tosi pahalta!

Vaan olenpa kuullut nigerialaisen ystäväni kutsuvan somalialaista kaveriaan suutuspäissään v*un neekeriksi, mutta tämä kyllä nauratti melko paljon lataajaa, kohdetta sekä muita paikalla olleita niin, että sanaharkka loppui siltä istumalta…

Minulle on sanottu aika lailla tarkalleen samaan tyyliin, että minun keskenmenoni ei ollut niin paha kuin hänen, koska minulla ei ole (ollut silloin) lasta, niin en tiennyt mistä jäin paitsi.

Kyllä se silloin sattui, enkä tuota kommenttia koskaan unohda. Mielestäni on aivan turhaa lähteä vertaamaan noita asioita. Tottakai jokainen kokee oman vääryytensä maailman suurimpana vääryytenä, mutta pitääkö sitä lähteä vertaamaan, jos ei itse toisen tuskasta mitään tiedä… Surullista :/

Luulen, että tuska on verrattavissa ja vieläkin pahempi kun tietää, mitä menettää, kun on jo saanut lapsen.

Tuon kirjoittajalla on varmaan ollut joku “Eivät ne lapsettomat tiedä, mitä menettävät”-ajatus tuossa.

Onhan tuo toki tosi kurjaa ja saa varmaan kirjoittelemaan mitä sattuu.