Archive for Maaliskuu, 2006

Uusi toppahaalari Rukkalta - mitä kevääksi?

Tuazophia Maaliskuu 5th, 2006

Annikan Rukka-toppahaalari hajosi syksyllä kolmantena käyttöpäivänä. Asiakaspalvelun viimein vastattua saimme lupauksen uudesta haalarista. Koska olin jo joutunut ostamaan uuden haalarin käyttöön (Lassien Supratech - joka on toiminut erinomaisesti), saimme valita myös isomman koon ja otinkin 110 senttisen. Sain samalla lupauksen, että jos haalari hajoaa ensi talvena, sitä koskee sama takuu kuin nyt.

Perjantaina tuli uusi puku, joka on muuten aivan samanlainen kuin edellinen, mutta nepparit, jotka siis edellisessä sijaitsivat edessä nappilistan alla, menevät nyt nappilistasta kokonaan läpi ja ovat ulkopuolelta muovilla päälystetyt. Ilmeisesti emme ole olleet ainoita, joilla oli sama ongelma! Positiivista tietysti on, että oppivat virheestään näinkin nopeasti. :)

Nyt edessä onkin keväthaalarin hankinta. Viime kesäiseen Lenne-haalariin olin ihan tyytyväinen, mutta nyt on hankittava uusi. Epäilen lapsen niistä tarttuvan hyvinkin helposti kiinni joka paikkaan. Jotkut haalarit ovat kummallisen värisiä: liian vaaleat likaantuvat hetkessä, vaaleanpunaisesta ja pinkistä en muutenkaan pidä ja joku sini-pinkki-vihreä on liian räikeä. Paitsi väri, myös ominaisuudet ovat tärkeitä ja haluaisin haalarin olevan vettä pitävä, mahdollisimman vähän likaantuva ja hyvä olisi, jos jalkalenkit ovat helposti vaihdettavissa.

  • Uudessa KaksPlus lehdessä oli haalariesittely ja lehden kansikuvassakin komeillut vihreä-sininen Raiski-haalari näytti kivalta. Sitä olisi myös turkoosina saatavissa (oletan, että siinä olisi turkoosi tuon haalarin vihreä osa). Hinta on vain suolainen, 119 euroa ja jalkalenkit ovat ilmeisesti kiinteät.
  • Lennen poikien haalari voisi tulla kysymykseen (tyttöjen haalarissa on hihoissa lankalenkit = epäilen tytön jäävän niistä kiinni koukkuihin yms.); pitäisi hankkia tyttömäiset asusteet, niin ei aina luultaisi pojaksi. Hinta hieman mukavampi 69,90 euroa.
  • Rukkallakin on ihan kivan näköinen turkoosiyläosainen haalari. Jalkalenkit tässä ovat ilmeisesti kiinteät ja tyttömäisiä asusteita kaivattaisiin tämänkin kanssa. Hinta 79 euroa.
  • Reimatec on lehden kuvassa vähemmän makuuni sopivan pinkki, mutta en sitten tiedä minkä värinen on muina väreinä mainittu beige/punainen (onkohan liian arka väri?). Jossain myynnissä näkemäni sini-vihreän Artti tyrmäsi. Jalkalenkit irroitettavat - ovatkohan samanlaiset kuin talvihaalareissa eli kumiset ja kestävät? Ja hintaahan tälläkin on reippaasti - jutussa mainittu 109-119 euroa.
  • Jonathanin haalarissa oleva keltainen yläosa likaantuisi varmaan aika helposti, mutta toisaalta noissa muissakin on sen verran vaaleammat yläosat, että niin nekin. Näissä taitaa olla kiinteät jalkalenkit. Hintaa 61,90 euroa.

Tuossa olisi muutama vaihtoehto. Kokemuksia erityisesti Raiskin ja Jonathanin haalarista kaipailisin. Myös listalla mainitsemattomista, hyväksi havaituista merkeistä voi vinkata (mielellään ostopaikka mukaan, niin tietää mistä metsästää).

Sananvapaus

Tuazophia Maaliskuu 1st, 2006

Viimeisen (3/06) 2Plus-lehden yleisönosastolta kopioitua:

“Kirjoitan aiheesta, josta vaietaan, jopa hävetään eli keskenmenosta, vaikka se on nykyään tosi yleistä. Itse olen kokenut sen kahdesti saman vuoden aikana. Sitä on vaikea hyväksyä, kun on yksi terve lapsi. Nyt kaikki lapsettomuudesta kärsivät ‘nostavat karvansa pystyyn’, että olisi ilmoinen yhdestä lapsesta, jotkut eivät saa sitäkään. Luulen, että tuska on verrattavissa ja vieläkin pahempi kun tietää, mitä menettää, kun on jo saanut lapsen.”

Vaikka en lapseton olekaan, niin kyllä nousi karvat pystyyn tuollaisesta itsekkyyden määrästä.

Muutenkin usein tuntuu, että ihmiset päästelevät suustaan (tai kynästään tai…) mitä sattuu. Toisten tunteita loukataan ihan tarkoituksella, ei ehkä hakemalla hakien, mutta välittämättä, vaikka huomataan, että pieleen menee. Jotkut ilmeisesti vain ovat niin yksinkertaisia, etteivät oikeasti tajua sanomisiensa olevan loukkaavia tai muutoin satuttavia, mutta eniten minua harmittaakin, kun sinänsä älykkäät ja koulutetut ihmiset pullauttelevat kaikenlaisia sammakoita.

“Miksi niitä pitäisi sitten sanoa, jos ei saa sanoa neekeri?” No, ihan asiayhteydestä riippuen tummaihoinen, etiopialainen, sinitakkinen, rinnakkaisluokan tomppa tai virtasen anna… Monillekaan kyseisellä sanalla ei tietysti ole mitään pahaa tarkoitusta, mutta koska sitä kuitenkin yleisesti käytetään väärin, voi kohteliaisuuttaan käyttää jotain muuta ilmaisua.

Mutta ei, eihän toki. On hienostelua puhua muista kuin neekereistä ja mustalaisista. Tai omituista käyttää jotain muita sanoja. Tai muuten vaan ei jaksa muistaa - jätetään kuulijan vastuulle tietää, loukataanko vai ei. Sananvapaus se olla pitää.

Päiväkodissa

Tuazophia Maaliskuu 1st, 2006

Aamuisin Annikaa joskus harmittaa vaatteiden pukeminen ja hän ilmoittaa, ettei lähde päiväkotiin. Matkalla (vajaa 100 m) harmi jo vaihtuu iloksi ja Annika luettelee ehkä paikalla olevia kavereita. Vaatteet riisuttuaan hänellä olisi ova kiire leikkimään ja tuskin malttaa käydä käsienpesulla ennen kuin hätäisesti vilkuttaa minulle ja menee omiin puuhiinsa.

Päivällä haluaisin olla kärpäsenä katossa vakoilemassa päivän puuhia. Tietysti hoitajat kertovat päivän tapahtumista ja nukkumisen (kaapista tulevissa sängyissä) ja syömisen (Annikalla kala-kasvisruokavalio) sujumisesta, mutta ei se ole sama asia. Ihan hauska on lukea eteisen seinältä, mitä kukakin on päivän aikana puuhaillut, mutta olisinpa kuitenkin halunnut itse nähdä, millä tavalla Annika leikkasi lumihiutaleita paperista…

Annika on oman ryhmänsä toiseksi vanhin. Isot tytöt tekevät toimintatuokioissaan isojen juttuja (esim. harjoittelevat saksilla leikkaamista tai kirjan kuuntelemista). Ja meidän neitiähän kiinnostaa kaikki yhtä lailla. Hyvin hän onkin oppinut erilaisia taitoja. Viimeisimmässä yya-neuvottelussa (lue: hoito- ja kasvatussuunnitelman päivityksessä) saimme kuulla, että Annika on myös kehittynyt kovasti sosiaalisissa taidoissa ja on muutenkin valmis siirtymään syksyllä isojen ryhmään. Meidän pikkuinen on kasvanut isoksi tytöksi (kuten neiti itsekin muistaa aina kertoa). :)

Lähes joka iltapäivä, kun menen Annikaa hakemaan, kuuluu jostain päin päiväkodin pihaa huuto: “Äiti tuli hakemaa!” ja pian syliin tupsahtaa riemuissaan oleva tyttö. Yhdessä sitten haemme hoitorepun sisältä ja Annika kättelee hoitajat ennen kuin juoksemme kilpaa kotia kohti.

Olen tosi tyytyväinen päiväkotiimme (Metsikköpolun päiväkoti) ja Annikan hoitajiin. Luultavasti Annika jatkaa päiväkodissa osapäiväisenä sitten seuraavan lapsen tultuakin. Hänelle kaverit ja toiminta ovat selvästi tärkeitä ja toisaalta uskon, että tulevalle lapselle ja kiintymyssuhteen kehitykselle meidän kahdenkeskinen aikamme on hyväksi. Ja aikanaan hänkin sitten siirtynee päiväkodin asiakkaaksi.

« Prev