Tuazophia Kesäkuu 23rd, 2006
Lähden Annikan kanssa viikoksi “maalle” eli Mikkeliin. Toivottavasti ilmat suosivat. Nythän on ollutkin tosi kauniita säitä. Viime yön ja tämän päivän vesisateita jo suorastaan kaipasi. Jos en minä, niin kasvit ainakin.
Kesä ei sitten ole vielä ohi, vaikka juhannus olisikin. Oikeastaan kesä vasta alkaa juhannuksesta. Hyvää alkukesän juhlaa!
Tuazophia Kesäkuu 22nd, 2006
Tai siis oikeasti meillä, mutta Muumitalo jotenkin sopi tuohon otsikkoon. 
En osaa tarkkaan sanoa, kuinka kauan meillä on kuulunut tuota ääntä. Ainakin muutaman viikon, mutta en takaa, ettei ihan muutaman kuukaudenkin. Ääni kuulostaa siltä kuin metallilusikka helähtäisi juomalasia vasten. Se kuuluu joskus muutaman kerran päivässä, joskus on monta päivää väliä. Vuorokaudenaika voi olla mikä tahansa, mutta useimmiten illalla. Tosin voi olla, että päivällä ääni jää muun taustahälyn alle. Tuntuu, että se kuuluisi keittiöstä, mutta toisaalta sehän voi olla harha-aistimus, joka syntyy aivojen yhdistäessä lusikat, juomalasit ja niiden oletetun olinpaikan.
Olen yrittänyt käydä kaikki paikat läpi löytääkseni syyn tuohon ääneen. Epäilin jopa, että meillä on joku kutsumaton vieras täällä (rottia kai voisi olla kerrostaloissakin), mutta miksi kuuluva ääni olisi aina samanlainen? Aamulla pohdin tätä (Artti sanoi illalla, että hänkin oli kuullut sen) ja luulin keksineeni, että se voisi olla vessan tai kylppärin loisteputki, joka jäähtyessään kilahtaa, mutta ääni kuului juuri silloin, eikä loisteputkia oltu pidetty päällä koko yönä.
Ehdotuksia?
Tuazophia Kesäkuu 20th, 2006
Yleensä pärjään keväisin ja kesäisin ihan hyvin, vaikka olenkin allerginen joillekin kasveille ja pölylle. Tänä vuonna ilmeisesti timotei on kuitenkin saanut silmät kutiamaan ja nenän vuotamaan. Olen kyllä lukenut, että allergialääkkeet eivät saa allergioita pahenemaan tai menetä tehoaan käytön vuoksi, mutta silti sinnittelen ilman. Ihan jo siksi, että minun on vaikea muistaa ottaa lääkkeitä (pakolliset lääkekuurit pitää laittaa kännykkään muistutukseksi), mutta myös siksi, että jotenkin tuntuu naurettavalta ottaa lääkkeitä moiseen pikkuvaivaan. Tietenkään ei sitten ole naurettavaa olla punasilmäinen ja nuhanenäinen…
Koska en viitsi ilahduttaa teitä omalla, nuhaisella kuvallani, saatte tänään päivän piristykseksi kuvan keittiömme seinällä olevasta batiikista (leveys n. 150 cm). Toin sen ensimmäiseltä matkaltani Sri Lankaan ja siitä asti se on odottanut seinälle pääsyä. Artin isä pingotutti kankaan kiilakehyksille ja vähän aikaa sitten päätin, että kuva saa mennä keittiöön. Ehkä se menee siellä pahaksi (keittiöissä kun tuppaa leijumaan rasvaista pölyä), mutta ei ole mitään järkeä seisottaa kuvaa komerossakaan.
Tuazophia Kesäkuu 19th, 2006
En omista minkäänlaista vihrepeukaloa. Meillä ei ole sisällä mitään kasveja, koska itse en niitä tapettavaksi hanki ja lahjaksi saadut kuolevat pikavauhtia. En muuten osta myöskään leikkokukkia, koska en pidä siitä, että kotonamme joku kärsii tai kuolee (toivottavasti tuhohyönteiset eivät lue tätä ja hae meiltä turvapaikkaa!).
Tänä vuonna ostin parvekkeellemme sekä orvokkeja (niitä on ollut useampanakin vuonna ja kestävät hyvin) että ruusun. Ruusussa oli yksi kukka ostettaessa ja kolme nuppua ja ajattelin, että ehkä nuo nuputkin aukeaisivat ja ulkona sitten voisi loppukesän pitää vaikka pelkkiä vihreitä varsia. Nyt ruusu on kuitenkin noin hehkeänä! Olenko löytänyt jostain viherpeukalon, vai onko tämä joku sattuma?
Tuazophia Kesäkuu 18th, 2006
Artin työnantaja järjesti eilen perhepäivän Linnanmäellä. Ennen aukeamista alue laitteineen oli kolme tuntia WM-Datan työntekijöiden ja heidän perheidensä käytössä. Ihmisiä tuntui olevan valtavasti (en olisi halunnut olla ne ihmiset, jotka tulivat sisään viralliseen aukeamisaikaan - paikka kun oli jo valmiiksi täynnä) ja jonoja syntyi, mutta aamupäivällä jonotukset olivat vielä siedettäviä.
Sää oli hieno - aurinko porotti ja pieni tuulenhenkäys toi viileyttä. Aikuisten ihmisten suhteellisen suuri osuus toi myöskin ihmisjoukkoon jonkinlaista rauhallisuutta - ja tietysti vajaa 6000 ihmistä on Linnanmäen mittakaavassa vielä vähän. Viralliseen aukeamisaikaan ovensa avannut ravintola Viidakkorumpu oli tosin aivan tolkuttoman hidas - pizzat kyllä olivat tosi hyviä ja yhden nuudelibuffetin maksavan aikuisen kanssa alle 4-vuotiaat lapset olisivat saaneet annoksensa ilmaiseksi. Silti odotusaika oli hyvästä pöytäseurasta huolimatta liian pitkä.
Kävimme Vekkulassa (Annika vähän pelkäsi pyöriväseinäistä huonetta, mutta myöhemmin sanoi, että se oli kiva), KotKotissa (sellainen tipujuna - Annikan mielestä tosi hauska), Rinkelissä (uusi maailmanpyörä - Annikasta vähän tylsä), Taikasirkuksessa (Annika säikähti verhon takaa tulevaa pelleä, mutta illalla naureskeli säikähtämiselle “Pelle tuli ja Annika säikähti”), Karusellissa (onneksi sen musiikki ei soi enää yhtä kovaa kuin ennen! - Annikan mielestä kirahvilla ratsastaminen oli ihan huippua) ja Kahvikupeissa (olisi saanut pyöriä Annikan mielestä kovempaakin - olimme sellaisessa kupissa, joka pyörii vähän vähemmän). Eli selvästi alkaa jo löytyä Annikalta ymmärrystä noiden laitteiden päälle. Jotain lastenlaitteita olisi vielä voinut kokeilla, mutta aika loppui kesken. Ja olihan lisäksi tuttujen tapaamista, pizzaa, popcornia, pirtelöä, ulkoilmaesitystä yms.
Narunvedosta Annika kiskaisi Tikru-mustekynän ja sepä sitten osoittautuikin tärkeäksi. Matkalla junalle Annika pysähtyi vähän väliä pomppimaan (täytyyhän kaverin kanssa pomppia) ja kotona vasta riemu oikein nousi kattoon, kun kynässä piirtäessä vilkkuu valo. Valo tosin vie huomion itse piirtämisestä ja vieressä täytyy koko ajan vahtia, ettei piirtojälki epähuomiossa kuljeskele kaikkialla muualla kuin paperissa!
Junassa meillä olikin sitten väsynyt tyttö ja illalla uni maistui.
Kiitos WM-Data!
