WM-Datan perhepäivä Linnanmäellä
Tuazophia Kesäkuu 18th, 2006
Artin työnantaja järjesti eilen perhepäivän Linnanmäellä. Ennen aukeamista alue laitteineen oli kolme tuntia WM-Datan työntekijöiden ja heidän perheidensä käytössä. Ihmisiä tuntui olevan valtavasti (en olisi halunnut olla ne ihmiset, jotka tulivat sisään viralliseen aukeamisaikaan - paikka kun oli jo valmiiksi täynnä) ja jonoja syntyi, mutta aamupäivällä jonotukset olivat vielä siedettäviä.
Sää oli hieno - aurinko porotti ja pieni tuulenhenkäys toi viileyttä. Aikuisten ihmisten suhteellisen suuri osuus toi myöskin ihmisjoukkoon jonkinlaista rauhallisuutta - ja tietysti vajaa 6000 ihmistä on Linnanmäen mittakaavassa vielä vähän. Viralliseen aukeamisaikaan ovensa avannut ravintola Viidakkorumpu oli tosin aivan tolkuttoman hidas - pizzat kyllä olivat tosi hyviä ja yhden nuudelibuffetin maksavan aikuisen kanssa alle 4-vuotiaat lapset olisivat saaneet annoksensa ilmaiseksi. Silti odotusaika oli hyvästä pöytäseurasta huolimatta liian pitkä.
Kävimme Vekkulassa (Annika vähän pelkäsi pyöriväseinäistä huonetta, mutta myöhemmin sanoi, että se oli kiva), KotKotissa (sellainen tipujuna - Annikan mielestä tosi hauska), Rinkelissä (uusi maailmanpyörä - Annikasta vähän tylsä), Taikasirkuksessa (Annika säikähti verhon takaa tulevaa pelleä, mutta illalla naureskeli säikähtämiselle “Pelle tuli ja Annika säikähti”), Karusellissa (onneksi sen musiikki ei soi enää yhtä kovaa kuin ennen! - Annikan mielestä kirahvilla ratsastaminen oli ihan huippua) ja Kahvikupeissa (olisi saanut pyöriä Annikan mielestä kovempaakin - olimme sellaisessa kupissa, joka pyörii vähän vähemmän). Eli selvästi alkaa jo löytyä Annikalta ymmärrystä noiden laitteiden päälle. Jotain lastenlaitteita olisi vielä voinut kokeilla, mutta aika loppui kesken. Ja olihan lisäksi tuttujen tapaamista, pizzaa, popcornia, pirtelöä, ulkoilmaesitystä yms.
Narunvedosta Annika kiskaisi Tikru-mustekynän ja sepä sitten osoittautuikin tärkeäksi. Matkalla junalle Annika pysähtyi vähän väliä pomppimaan (täytyyhän kaverin kanssa pomppia) ja kotona vasta riemu oikein nousi kattoon, kun kynässä piirtäessä vilkkuu valo. Valo tosin vie huomion itse piirtämisestä ja vieressä täytyy koko ajan vahtia, ettei piirtojälki epähuomiossa kuljeskele kaikkialla muualla kuin paperissa!
Junassa meillä olikin sitten väsynyt tyttö ja illalla uni maistui.
Kiitos WM-Data!
