Sekä että

Tuazophia Heinäkuu 17th, 2006

Pidän monista uuden lehden malleista. Ainakin seuraavat haluaisin toteuttaa:
Hiha-aukollinen poncho (malli 1) vaikuttaa hartioista lämpimältä, mutta kuitenkin sisäkäyttöön sopivan viileältä. Tekisin sen joko Teddystä tai Isoveli Colorista.

Röyhelöreunainen jakku (malli 19) näyttää tosi kauniilta. En tosin sitten tiedä, sopiiko se vähemmän hoikille, vai korostaako liikaa rintaa ja vatsaa. Teddy näyttää juuri oikealta langalta tähän.

Annikalle pitäisi tehdä villapuku ja malli 41 olisi kiva, jos siitä löytyisi kokoja. Ehkä yritän soveltaa isommmassa koossa tehtyä paidan ja housujen kokoa tuohon haalarimalliin. Haalarit tuntuvat näppärämmiltä ja helpommin Annikan itse puettavilta kuin erilliset housut ja takki - varsinkin napitettava takki.

Langoista sitten (lankakartta pdf-muodossa). Pidän tosi paljon vihreistä, turkooseista ja petroolin värisistä langoista ja niitähän löytyy! Voisin ottaa varmaan kaikkia - ihan vain varmuuden vuoksi, jos joskus tulisi tehtyä niistä jotain - ja laittaa läpinäkyvään laatikkoon ihailtavaksi.

Valaisevat langat (pinkki Valoanni, keltainen Valoville ja myöhemmin tuleva oranssi Valopekka) ovat hauska idea. Noista voisi tehdäkin yksityöiskohtia ulkoneuleisiin.

Jengan värit kyllä miellyttävät, mutta koostumus (70 % akryyliä, 30 % villaa) mietityttää. Kestän kyllä jonkin asteista nyppyyntymistä, mutta rajansa kaikella ja vaikka keinokuituiset langat ovat usein pehmeitä, ne hiostavat inhottavasti.

Foxi on ihanaa! Jos se ei olisi niin kallista, tekisin siitä Annikalle neuletakin, mutta kun 100g hinta on melkein yhdeksän euroa ja siitä ei varmasti saa edes yhtä takin etukappaletta… Mutta jonkun hatun tuosta voisi tehdä ja ehkä vähän jotain muutakin.

Teddy Galaxi -lankaan en ole vielä törmännyt, mutta Teddyn petrooli, jota on tuossa jakussa yllä, on ihana. Myös Ainon petrooli ja Isoveli Colorin uudet värit ihastuttavat. Sen sijaan 7Veljeksen tummanvihreän vaihtumista kirkkaamman vihreäksi en ymmärrä ollenkaan. Edellinen oli tosi kaunis ja nykyinen ehkä enintään kuviolangaksi sopivan räikeä.

7Veljestä Jättiraita ja Moniraidan petrooli sävy miellyttävät silmää. En ole vieläkään saanut tehtyä mitään raitalangasta, vaikka suunnitelmia on ollut. Näistä voisi ehkä jotain tehdäkin. Yksi syy siihen, miksi raitalangat ovat jääneet väliin, on niiden korkea hinta. Jotenkin tuntuu älyttömältä maksaa paljon enemmän raidallisesta langasta kuin yksivärisestä. Muutenkin monet langat tuntuvat kalliilta (vrt. Foxi).

Edit: Suomalainen salainen neuleystävä käynnistyy. Ajattelin osallistua. Tästä tulee vielä hauskaa.

• Harrastuksia , Käsityöt , Neuleet
• Comments(0)

Tuazophia Heinäkuu 13th, 2006

Minua pisti maanantaina ampiainen. En tiedä, mistä se oli meille sisälle tullut, mutta se ilmeisesti istuskeli selässäni ja jäi jumiin mekon olkaimen alle. Olen aiemmin ollut allerginen ampiaisenpistoille, mutta en ollut kovin huolissani, koska pisto oli lapaluun alla selässä. Tällä kertaa pistosta ei kuitenkaan aiheutunut kuin pieni turvonnut kohta ja sen keskellä mustelman oloinen kohta. Voikohan ampiaisallergiasta parantua? Sen verran ikävältä pisto kuitenkin tuntui, etten yhtään ihmettele miten lapsena inhosin ampiaisia. Astuin monta kertaa ampiaisen päälle ja aina se oli yhtä ikävää. Pelkäsin myöskin kovasti, että astuisin maan alle rakennetun ampiaispesän päälle - tiesin yhden kohdan, jossa sellainen oli ainakin ollut ja välttelin sitä parhaani mukaan, vaikka siinä rinteessä olisikin kasvanut herkullista suolaheinää.

• Ajatuksia , Tanja
• Comments(0)

Tuazophia Heinäkuu 12th, 2006

Sain valmiiksi Annikalle kahdesta Roosa-huivista tekemäni ponchon. Langan nimeä en valitettavasti muista, mutta jotain täyttä akryyliä varmaankin. Se oli vain niin ihanan väristä ja mukavan pehmeää, että läksi kerran mukaan lankakaupan alennusmyynnistä. Hapsut tein puoliksi Tallinnasta ostamani Filati Baronessen lopuista (siitä on tullut yksi Fifi ja osan olen käyttänyt Molly-paitaani) ja puoliksi Novitan 7Veljestä tummanvihreästä. Kuvankin saatte, kunhan kameramme joskus ehkä ensi viikolla kotiutuu Sri Lankasta.

Sain Minna-siskoltani Novitan Nalle Colori-lankoja, jotta tekisin niistä sukkia. Testasin neuloa sitä nelosen puikoilla, mutta jälki oli melko rumaa verkkoa, joten kävin ostamassa Vihreästä Vyyhdistä puikot. Epäilin vähän etukäteen, miten bambuiset kestäisivät (minä saan nelosen bambuiset sukkapuikot taipumaan, vaikken neulo mitenkään tiukkaa), joten kyselin vähän eri puulajeista. Ruusupuu on kuulemma keskikovaa ja eebenpuu kovinta, joten ostin sitten eebenpuiset puikot. Nekin tietysti saattavat taipua, kun kovuus ei kerro taipumiskestävyydestä, mutta ihanan tuntuiset nuo ovat kädessä. Hinta oli 8,90 euroa.

Jos puikkoni sitten ovatkin kalliita, niin lankani eivät. Paitsi että sain lahjoituslankaa, myös ostin halvalla lankoja kirpputorilta. Mainituista keristä osa varmaankin vajaita. Yritän näistäkin saada kuvia myöhemmin tänne.

1. 60 senttiä, neljä kerää
1. kullanväristä lankaa, jossa jotain “hetaleita”
2. vaaleanpunaista epätasaista puuvilla(?)lankaa
3. mustaruskeaa lankaa, jossa hapsuja
4. ruskeaa mohairlankaa, jossa kulkee mukana toinen pätkävärjätty lanka (sinistä, lilaa, punaista, vihreää, keltaista ja oranssia)
2. 1,50 euroa, 13 kerää
1. neljä kerää samettilankaa: kaksi sinistä, vihreä ja viininpunainen
2. kolme kerää puuvillalankaa: pinkki, lila ja musta
3. smaragdinvihreää mohairia
4. lehmuksenvihreää ohutta puuvillalankaa
5. ruskeaa nauhalankaa
6. Ligne Noire Pingouin Cristal -lankaa; 45 % puuvillaa, loput tekokuituja (polyesteri, viskoosi, polyamidi)
7. kaksi kerää Novita Bouclette -lankaa, vihreää, 27 % villaa, loput tekokuituja (polyakryyli, polyesteri)
3. 3,50 euroa, 3 vyyhteä (näyttävät kokonaisilta)
1. Sandnes Fritidsgarn beige (värinumero kai 470); yhteensä siis 300 g!

• Harrastuksia , Käsityöt , Neuleet
• Comments(0)

Tuazophia Heinäkuu 9th, 2006

Kananmunattoman täytekakun tekeminen tuntuu usein olevan melkoista arpapeliä. Useimmat eivät nouse - monet eivät maistu miltään.

Muutaman kerran olen tehnyt porkkanakakkua (jonka reseptiä en nyt löytänyt tähän hätään, mutta voin senkin postittaa, jos joku kaipailee), mutta vaihtelun vuoksi olisi kiva olla muitakin reseptejä. Todella hyväksi on osoittautunut piimäkakku (esim. ohje) ilman “piimäkakun mausteita”. Tämä tietysti vaatii sen, että maitotuotteet sopivat ruokavalioon.

Tänä vuonna olen jo tehnyt perjantaille yhden, johon laitoin taikinaan valkosuklaarouhetta, täytteeksi rahka-(go green)vaniljakastike-banaanisekoitusta ja päälle kermaa sekä mansikoita. Tänään on vuorossa toinen, johon tulee taikinaan suklaarouhetta, täytteeksi rahka-suklaavanukas-banaanisekoitusta ja päälle kermaa sekä suklaarouhetta. Eli käyttää voi mitä vain mitä mihin vain täytekakkuihin.

• Harrastuksia
• Comments(1)

Tuazophia Heinäkuu 6th, 2006

Nyt ei saada synttärikuvaa nettiin, kun meidän kamera on Lankassa, mutta eihän tuo mustikkanaamainen puserokuva ole kuin kuukauden vanha…

Annika on (/oli 8.6. neuvolan virallisissa mittauksissa) tasan metrin ja 17 kiloa. Kengännumero on 27. Kaikki maitohampaat löytyvät ja punertavan vaaleita hiuksiakin on nykyään jo lähes koko pään peitoksi.

Tässä vuoden aikana Annika on ehtinyt olla päiväkodissa ensin Metsähiirissä ja nyt ennen kesälomia siirtyi Kettuihin. Päiväkodissa on selvästi kivaa ja muutaman kerran olen saanut kuulla iltapäivällä hakiessani, että neiti ei vielä lähtisikään kotiin. Hyvä niin.

Annika on edelleen hyvin reipas ja itsenäinen. Vastapuolelta sitten itsepäinen ja tohottaja, joka ei ajattele ennen kuin tekee. Annikaa ei yleensä häiritse mennä juttelemaan täysin vieraillekaan tyypeille ja harvoin mikään uusi asia jää kokeilematta. Vauhtia ja vaarallisiakin (tai ainakin mahdollisesti vaaralliseksi muuttuvia) tilanteita piisaa. Ei ihme, että uni ei aina meinaa maistua, kun Annika ei malttaisi pysähtyä nukkumaan, vaan vähintään seinää täytyy potkia uneen asti.

Puhetta tulee välillä kuin tulvimalla ja iso osa tulee jo ymmärretyksikin. Joskus Annikaa harmittaa, kun ei saa sanotuksi mitä haluaisi, mutta yleensä jaksaa toistaa muutamaan kertaan tai sanoo hieman toisin, jotta saisi asian menemään perille. Muutenkin synonyymien käyttö on tullut mukaan puheeseen. Annika laskee mielellään (1-8 menee ihan oikein, mutta sen jälkeiset ovat sitten mitä sattuu numeroita) ja laulaa paljon erilaisia lauluja, myös itse keksimiään. Usein äänenvoimakkuus korvaa nuotin, mutta harjoitus tekee mestarin… Joitain kirjaimia puuttuu kokoaan (ainakin R) tai osittain (esim. L), tai kirjaimet vaihtavat paikkaa (mm. Niiksuneiti), mutta niidenkin sanominen korjautuu koko ajan.

Meillä ei ole käytössä enää edes yövaippaa, vaan Annika käy pöntöllä - suurimmaksi osaksi jo ihan ilman muistuttamista. Jos on jotain hauskaa tekemistä, pitää tosin usein vähän patistella vessaan. Kuivaksi oppiminen kävi tosi nopeasti - syksyllä Annika oli vielä täysin vaipoissa, mutta joululomalle päiväkodista jäädessämme sanoivat, ettei tarvitse edes univaippaa tuoda keväällä. Eikä ole vahinkojakaan sattunut. Kai se oli sitten sen aika.

Vaikka Annikaa kiinnostaa kaikki tekeminen, niin liikkuminen on pop. Erityisesti kiinnostaa kiipeileminen (Annika kiipesi eilen jopa pystysuoraa kiipeilyseinämää), pomppiminen (meillä on kaksi vanhaa runkopatjaa, joista toinen on kohta pompittu hajalle) ja juokseminen (”vammiit, paikoillanne, hep!”). Syntymäpäivälahjaksi Annika sai jo etukäteen polkupyörän ja sillä ajaminen on myöskin mukavaa. Vaikka Annika on 16-tuumaisen pyörän käyttäjäkokosuosituksen alarajalla, polkeminen sujui alusta asti yllättävän hyvin. Ohjaaminen on joskus vähän toissijaista (Annika ei malta keskittyä) ja jarruttaminen kivempaa kuin polkeminen, mutta silloin kun innostusta on, onnistuu ajaminen mainiosti. Annika on myös oppinut (päiväkodissa) keinumaan itse sekä istualtaan että seisten. On ulkoiluttajalle helpompaa, kun ei tarvitse olla koko ajan keinuttamassa ja toisaalta sitten taas viileämmillä ilmoilla ei tule Annikalle kylmä, kun liikkuu itse.

Sisäleluista suosiossa on tällä hetkellä Legot. Meillä on käytössä sekä Duploja että ns. pikkulegoja. Kummallakin rakentaminen onnistuu Annikalta, mutta koska Duploilla saa nopeammin valmista aikaiseksi, pikkulegoja käytetään yleensä vain koristuksena. Maalaaminen on myös kivaa ja ennen juhannusta Annika piirsi ensimmäisen pääjalkaisensa (”possu”). Kirjoja luetaan paljon sekä Annika itselleen tai leluille että kuunnellen muiden lukemisia. Televisiota katsottaisiin enemmän kuin saa luvan - suosikkina yleensä joku omista tutuista dvd-levyistä. Pikkuleikkinä meillä on usein “Minä olen Muumipeikko, sinä olet Muumimamma. Päivää Muumimamma!”-miniroolileikit, mutta ne eivät vielä jatku sen pidempinä rooleina. Muistipeliä pelataan useammin kuin äiti jaksaisi. Tietokonepelit kiinnostavat myös ja nyt on ollut harmi, kun tietokoneet ovat rikki, eikä pääse pelaamaan (tällä isin työkoneella kun ei oikein voi pelailla).

Rattaita meillä ei ole ollut aikoihin enää käytössä. Annika ei niihin mahdu ja toisaalta jaksaa kävellä useamman kilometrin melko reippaasti, joten mitä sitä suotta… Autossa on turvavyöistuin, koska Annika kasvoi edelliseen istuimeensa liian pitkäksi. Olisin mielelläni pitänyt vielä selkä menosuuntaan ja autoonkin olisi mahtunut, mutta minkäs teet. On kuitenkin turvallisempaa pitää lapsi sopivan kokoisessa istuimessa kuin liian pienessä selkä menosuuntaan.

Vaikkei Annika tietysti oikeasti käsitä mitä tarkoittaa, kun tulee pikkusisarus (tuskin me vanhemmatkaan sitä täysin käsitämme), on “pikkusisko tai pikkuveli” ahkerasti mukana puheissa. Milloin pikkusisarukselle varataan paikka hissistä tai sohvalta, milloin luvataan auttaa jossain puuhassa. “Pikkuveji tai pikkusikso ei osaa ottaa jäkskiä. Annika auttaa. Minä pidän tikusta ja näytän. Näin nuolaistaan.” Mielenkiintoista nähdä, miten sopeutuminen sitten loppujen lopuksi sujuu!

Monitahoinen pieni persoona tuo meidän neiti on.

Hyvää syntymäpäivää, jänöpupu!

• Annika , Merkkipäivät , Uutiset
• Comments(2)