Tuazophia Heinäkuu 2nd, 2006
Olen pitänyt Brownin aiemmista suomennetuista kirjoista, joten pitihän tämäkin lukea. Meteoriitti on alun perin ilmestynyt Enkelit ja demonit -kirjan jälkeen, ennen Da Vinci koodia eli on jo hieman aiempaa tuotantoa, mutta kyllä tämänkin Browniksi tunnistaa. Tällä kertaa kirjan juonella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan kirjan nimen mukaisesti yllättäen löytyvästä meteoriitista ja sen aiheuttamasta hälystä.
Erityisen kiinnostavaksi Meteoriitin tekivät esitellyt tekniset härvelit, joita - ainakin tekijän mukaan - on oikeasti olemassa. Edelleen suosikkini on Enkelit ja demonit, eikä tämä ehkä DVK:llekaan pärjää, mutta pidin kuitenkin kirjasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut, mutta kyllä juonessa muutakin ideaa on. Se hieman harmitti, että arvasin monia tapahtumia etukäteen, mutta olihan toisaalta kiva lukea eteeenpäin ja tarkistaa olinko arvannut oikein.
Yksi kirjan kohta huvitti suunnattomasti. Yhdysvaltain presidentti aikoi pitää tiedotustilaisuuden, jonka aihetta ei oltu ilmoitettu, mutta oletettiin, että hän ilmoittaa, ettei jatka vaalikampanjaansa päästäkseen toiselle kaudelle. Kirjassa annetaan ymmärtää, että koko maailma pysähtyi tämän tapahtuman vuoksi:
“Zach Herney seisoi lehdistähuoneen puhujakorokkeella, tunsi kuvausvalojen lämmön ja tiesi maailman katselevan. Valkoisen talon tiedotustoimiston täsmähyökkäys oli aiheuttanut tarttuvan mediakuhinan. ne, jotka eivät kuulleet asiaa televisiosta, radiosta tai nettiuutisista, kuulivat siitä poikkeuksetta naapureiltaan, työtovereiltaan ja perheenjäseniltään. Kahdeksalta jokainen, joka ei asunut luolassa, arvaili jo presidentin tiedotuksen aihetta. Miljoonat ihmiset baareissa ja olohuoneissa kautta maailman kumartuivat kohti televisiota ihmetyksen vallassa.”
Tottahan Yhdysvaltain presidentin vaalikäyttäytyminen on äärimmäisen mielenkiintoista, mutta olisi silti tainnut television palvonta ihmetyksen vallassa jäädä minulta väliin. 
