Archive for Elokuu, 2006

Alpakkaa

Tuazophia Elokuu 31st, 2006

Alpaca drops - vihreäKävin eilen ostamassa lisää kirjavaa Tovea Annikan mekkoa varten (miksi ohjeessa on 50 g + 50g ja minä saan menemään laukkuun ja mekkoon varmaan lähemmäs 150? Tosin nyt uuden kerän ostettuani  käytänkin tarkoituksella sitä enemmän, ettei sitten seuraavaksi loppuisi vihreä). Menitasta mukaani lähti myös 50 cm metallinen 3,5mm pyöröpuikko ja kolme kerää ihanan väristä Alpaca drops-lankaa. Kuvassa vain kaksi, kun en saanut kolmea mitenkään järkevästi asennettua. Tästä tulee itselleni talveksi kaulahuivi, mutta ohjetta uupuu. Joku lehtikuvioinen ehkä? Lanka on ohutta, mutta lämpimän tuntuista ja tosi pehmeää!

Suklaata

Tuazophia Elokuu 29th, 2006

Olen aina luullut, etten pidä tummasta suklaasta. Suurinta herkkuani ovat olleet Fazerin suklaat; perussuklaista olen suosinut sinistä ja muuten joulusuklaata ja violettiä eli pähkinä-rusinaa. Maraboun minttukrokantti on myös hyvää. Olen kuitenkin nyt huomannut, että vika ei oikeastaan ole ollut tummissa suklaissa, vaan “tummissa suklaissa”. Tummana suklaana myydään useammallakin merkillä kaiketi maidotonta, mutta kuitenkin vähäkaakaoista suklaata. Ties millä se maidon jättämä tila sitten on korvattu… Tutustuttuani oikeasti tummiin suklaisiin, olen ihastunut n. 70 % kaakaota sisältäviin. Sitä tummemmat (esim. kerran testaamani yli 80 %) tuntuvat tunkkaisilta. Tummaa suklaata -blogista löytyy arvosteluja tummista suklaista ja monista olen samaa mieltä, joten sieltä bongailen uusia lajikkeita maisteltavaksi. Edelleen pidän myös noista vaaleammista, mutta jos ostan vain itselleni, valitsen mieluummin tummaa (paitsi, että joulusuklaa taitaa kuulua joulun ajan pakko-ostoksiin). Todella hyvää suklaata en sen sijaan ole löytänyt; ainakin, jos jostain lukemani haastattelun suklaamestaria on uskominen:

Todella hyvää suklaata syödään muutama pala ja se riittää - mieli on tyytyväinen eikä tarvitse lisää.

Työssä

Tuazophia Elokuu 23rd, 2006

Olen nyt ollut viikon töissä. Toimin siis iltapäiväkerhon toisena ohjaajana 20 lapsen ryhmässä. Hauskaa on pääasiassa, vaikka paperityöt saisivat jäädä vähemmälle.

Herään työaamuisin heti kuuden jälkeen (meillä kun on nyt vain tämä Artin työtietokone, pitää käydä netissä ennen Artin töihin lähtöä). Se saa illalla väsyneeksi heti yhdeksän jälkeen, mutta ei kai siihen aikaan voi vielä nukkumaan mennä! Toisaalta töiden jälkeen on kyllä energiaakin ja tuntuu, että saan yhtä paljon aikaiseksi illalla kuin kotona ollessa koko päivänä. Paitsi, että pyykkiä kertyy, kun ei kehtaa yhtä konetta enempää pestä illassa.

Mukavinta työssä on katsella lasten puuhailua tai jutella lasten kanssa. On ollut kiva huomata, että ainakin osa eka- ja tokaluokkalaisista leikkii, vaikka päinvastaistakin olen kuullut. Jotkut tosin vain lojuvat kavereiden kanssa, eivätkä viitsisi osallistua edes ohjattuun toimintaan. Tylsintä onkin lasten patistelu. Toisille ei tunnu kelpaavan mikään toiminta ja jatkuvasti purnataan ohjeita ja sääntöjäkin vastaan. Ei edes anneta muiden tehdä rauhassa, vaan kommentoida pitää toisten töitä, puhetta tai muuten vain. Onneksi tätä nyt on kuitenkin ollut rajallisesti, mutta yhtään lisää ei tarvita!

Olen yrittänyt nyhtää lapsista tietoa siitä, mitä he haluaisivat tehdä kerhossa. Eniten toivotaan ihan vapaata leikkiä ja sitä meillä onkin paljon. Itse pidän vapaata leikkiä todella tärkeänä niin lapsen viihtymisen kuin sosiaalisten taitojenkin kehittymiseksi. Vertaisryhmässä toimiminen ilman ulkopuolelta tulevia ohjeita voi opettaa lapselle paljon. Tietysti itse seurailen leikkiä ja puutun, jos näyttää punainen lanka katoavan, mutta melko hyvin näyttää toimivan ihan itseohjautuvanakin.

Joka päivälle olen kuitenkin ottanut edes osan kanssa jonkun ohjatunkin jutun ja koko ryhmälle on yhteinen tuokio ennen välipalaa. Muutenkin noin ison ryhmän kanssa on askarteluja tms. hankala tehdä, koska monet kaipaavat ihan henkilökohtaista huomiota ja apua esim. saksien käytössä, joten pienryhmiä pitää olla.

Kaiken kaikkiaan tämä on mukavaa työtä ja viihdyn. Opiskelut tosin nyt taitavat tältä syksyltä jäädä suurimmaksi osaksi, kun luennot tuppaavat olemaan niin, etten niiltä ehtisi töihin, mutta ehtiihän niitä sitten taas…

Jos osaisin piirtää, neuleita ja poseerausta

Tuazophia Elokuu 20th, 2006

Kävimme tänään Porvoossa kävelemässä Vanhassa kaupungissa ja piipahdimme Porvoon museossa katsomassa pientä Albert Edelfeltin näyttelyä. Teoksia ei ollut kovin paljon, mutta hienoja kaikki. Minäkin haluan osata! :D

En nyt kuitenkaan masennu (oikeasti olen vain iloinen siitä, että tuollaista taidetta on olemassa) ja esittelen viimeisimmän neuletuotokseni. Tein Annikalle neulepaidan Novitan Isoveljestä (meleerattu tumma harmaa ja kirjava - kroppa, kaulus, hihansuut), Pirtin kehräämön hahtuvalangasta (beige - tehosteraita) ja Novitan 7Veljeksestä (meleerattu tumma harmaa - hihat). Malli oli täysin omasta päästä, mutta onnistui mielestäni loistavasti. Ajattelin tehdä tuohon vielä housut lisäksi, niin voi syksyllä käyttää villapukuna ulkohaalarin alla.

Annika on useamman kerran ehdottanut: “Ota musta kuva”, kun näkee kameran ja usein pyyntö jatkuu sitten kaikkien mahdollisten lelujen kuvauspyyntönä. Eikä neitiä paljon tarvitse pyytää poseeraamaan. Nytkin tuli viiden kuvan sarja ihan itsestään. Kuvasarjan saa näkymään tuota alla olevaa kuvaa klikkaamalla. Yhden kuvan tosin sensuroin, kun neiti näytti siinä väsymyksestä puolikuolleelta.

Poseeraus thumb

Päivän piristykseksi

Tuazophia Elokuu 16th, 2006

Annika oli päiväkodissa mennyt yksin ilman lupaa sisälle pihalta. Sisällä ollut työntekijä kysyi: “Mitäs sinä täällä teet.” Annika oli saman tien kääntynyt ja sanonut: “Menen, menen.” Hetken päästä neiti oli tullut takaisin ja huikannut ovelta: “Anteeksi, että häilitsin!” Ja mennyt takaisin ulos.

Eilen toruin Annikaa ruokapöydässä, kun neiti porsasteli. Annika kuunteli närkästyneenä toimiinsa puuttumisesta ja vastaus oli: “Kyllä pikkusisko tai pikkuveli ihmettelee teitä.”

Isänsä kanssa leikkiessään Annika päätti, että nyt mennään Jätskimaahan (joku Mansikka-Marjan juttu) ja ojensi isälleen puisen palikan. Artti oletti, että tässä on jätskiä ja söi sen. Annikan ilme muuttui tyrmistyneeksi ja hetken henkeä haukottuaan tyttö sai sanottua: “Isi, sinä söit ilmapallon!”

Edit: Muokattu sanamuotoja.

Next »