Työssä

Tuazophia Elokuu 23rd, 2006

Olen nyt ollut viikon töissä. Toimin siis iltapäiväkerhon toisena ohjaajana 20 lapsen ryhmässä. Hauskaa on pääasiassa, vaikka paperityöt saisivat jäädä vähemmälle.

Herään työaamuisin heti kuuden jälkeen (meillä kun on nyt vain tämä Artin työtietokone, pitää käydä netissä ennen Artin töihin lähtöä). Se saa illalla väsyneeksi heti yhdeksän jälkeen, mutta ei kai siihen aikaan voi vielä nukkumaan mennä! Toisaalta töiden jälkeen on kyllä energiaakin ja tuntuu, että saan yhtä paljon aikaiseksi illalla kuin kotona ollessa koko päivänä. Paitsi, että pyykkiä kertyy, kun ei kehtaa yhtä konetta enempää pestä illassa.

Mukavinta työssä on katsella lasten puuhailua tai jutella lasten kanssa. On ollut kiva huomata, että ainakin osa eka- ja tokaluokkalaisista leikkii, vaikka päinvastaistakin olen kuullut. Jotkut tosin vain lojuvat kavereiden kanssa, eivätkä viitsisi osallistua edes ohjattuun toimintaan. Tylsintä onkin lasten patistelu. Toisille ei tunnu kelpaavan mikään toiminta ja jatkuvasti purnataan ohjeita ja sääntöjäkin vastaan. Ei edes anneta muiden tehdä rauhassa, vaan kommentoida pitää toisten töitä, puhetta tai muuten vain. Onneksi tätä nyt on kuitenkin ollut rajallisesti, mutta yhtään lisää ei tarvita!

Olen yrittänyt nyhtää lapsista tietoa siitä, mitä he haluaisivat tehdä kerhossa. Eniten toivotaan ihan vapaata leikkiä ja sitä meillä onkin paljon. Itse pidän vapaata leikkiä todella tärkeänä niin lapsen viihtymisen kuin sosiaalisten taitojenkin kehittymiseksi. Vertaisryhmässä toimiminen ilman ulkopuolelta tulevia ohjeita voi opettaa lapselle paljon. Tietysti itse seurailen leikkiä ja puutun, jos näyttää punainen lanka katoavan, mutta melko hyvin näyttää toimivan ihan itseohjautuvanakin.

Joka päivälle olen kuitenkin ottanut edes osan kanssa jonkun ohjatunkin jutun ja koko ryhmälle on yhteinen tuokio ennen välipalaa. Muutenkin noin ison ryhmän kanssa on askarteluja tms. hankala tehdä, koska monet kaipaavat ihan henkilökohtaista huomiota ja apua esim. saksien käytössä, joten pienryhmiä pitää olla.

Kaiken kaikkiaan tämä on mukavaa työtä ja viihdyn. Opiskelut tosin nyt taitavat tältä syksyltä jäädä suurimmaksi osaksi, kun luennot tuppaavat olemaan niin, etten niiltä ehtisi töihin, mutta ehtiihän niitä sitten taas…

Trackback URI | Comments RSS

Leave a Reply

(pakollinen)