Tuazophia Maaliskuu 23rd, 2007
Lassille ostin tietysti Lassien puvun, miten sitä nyt Villejen tai Mattien… Tosin vasta kotona tajusin sanaleikin. 
Se vaikutti ihan toimivalta noin materiaaliensa puolesta ja kun ollaan kotioloissa, ei ole niin vakavaa, jos puku ei ole täysin vedenpitävä tms. - ainahan voi mennä sisälle. Värit oli kivat ja koko on 80 senttiä (reilu sellainen). Lisäksi saamme (toivottavasti - tiettävästi) toisen haalarin, jota voi pitää kauppa- ja kyläreissupukuna.
Annika sai Artin serkkupojalta ison läjän vaatteita. Tai, no, oikeastaan Lassi sai, mutta kun sopivat Annikalle, niin käytetään nyt ensin isommalla lapsella. Ovat pitkälti tummansinisiä, mutta tummansininenhän on mainio väri! Lisäksi ostin Reiman takin ja housut. Nyt vain mietin, että onko niitä mieltä pitää päiväkodissa, jossa käyttävät kuitenkin kuravaatteita ja vedenpitävien vaatteiden etu jotenkin tuntuu olevan turha, vai ottaisinko vain kotikäyttöön.
Kenkinä Lassilla on kuvassakin näkyvät nahkaiset kävelykengät. On muuten tosi vaikea löytää pitkään ja kapeaan jalkaan sopivaa kenkää. Nilkkakin kun on niin ohut, että mitään tarrallista ei voinut kuvitellakaan - tosin tuon ikäiselle nyt muutenkin saa olla nauhakengät. Lisäksi Lassin jalkaterä tuntuu kasvavan pituutta ihan silmissä, joten useampien ostoon saa kyllä varautua. Annikalla on vuorilliset kumisaappaat ja lenkkarit. Lisäksi pitää varmasti ostaa ainakin sandaalit molemmille.
Pipot (kuten Lassilla kuvassa oleva), lapaset (kuvassa vielä talvitumput) yms. neulon tai virkkaan itse, jos ei ole vanhoja sopivia. Paitsi, että niin saa juuri sopivia, on minusta myöskin kiva tehdä noita pieniä asusteita, jotka saa nopeasti valmiiksi!
Tuazophia Maaliskuu 20th, 2007
Miten sitä voikaan pieni ihminen tulla niin iloiseksi vaikkapa leipomisesta!
Annika oli jo monta päivää puhunut, että haluaa leipoa kanelipipareita (terveisiä Franklinille!) isin kanssa. Ja torstaina sitten repäisimme. Minä tein ohjeen ja Artti leipoi Annikan kanssa. Annika riemuitsi asiasta koko illan ensin odottaessaan isiä kotiin, sitten leivottaessa ja vielä seuraavana päivänäkin.
Ja miten isompi ihminen voikaan tulla niin iloiseksi pienen ihmisen ilosta!
Kanelipikkuleivät
- Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen
- Vatkaa vaahdoksi (n. 5 min) 1 dl sokeria tai inkkarisokeria ja 200 g rasiamargariinia tai pehmeää voita
- Lisää 5 dl spelttijauhoja, 1/2 prk kermaviiliä ja 2-3 tl kanelia
- Sekoita vatkaimella nopeasti (älä jää vaivaamaan, muuten taikinasta tulee sitkeää)
- Ota taikinasta lusikalla möykkyjä ja laita ne uunipellille. Möykyt leviävät uunissa n. 1,5 kertaisiksi eli jätä väliä, jos et halua niiden kasvavan yhteen
- Paista, kunnes vaalean ruskeita
Voit korvata osan jauhoista esim. kaura- tai spelttihiutaleilla tai grahamjauhoilla; jauhoina voi käyttää myös ohrajauhoja tai vehnäjauhoja - maissijauhokin voisi toimia, jolloin tuote sopisi keliaakikoille, mutta en ole sitä kokeillut.
Kanelin sijaan pikkuleipiin voi lisätä mausteeksi esim.
- 1 rkl kardemummaa tai kuivattua minttua
- 0,5 dl kuivattuja hedelmiä pieninä paloina
- 0,5 - 1 dl suklaarouhetta
- 1 dl hedelmänpaloja tai marjoja (ei kovin kosteita, muuten taikinan rakenne muuttuu)
Tuazophia Maaliskuu 19th, 2007
Joskus sitä ei vaan saa aikaiseksi. Ja joskus ei ehdi. Sitten iskee suorituspainepakko ja jumettuu täysin. Jotta saisin kirjoitusputken taas vauhtiin, laitan tähän ensin päivän piristystä eräästä saamastani kiertokirjeestä. Siitä on sitten hyvä jatkaa. 
* Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä samoilemassa. Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä. Vastasin, että äiti ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi. Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö sieniä kuin isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se on. Siihen tyttö vastasi että kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.
* Olimme ruokakaupan kassajonossa. Yllättäen tyttäreni nosti hameeni helmat ylös. Kun kysyin, miksi hän näin, vastasi hän: “Minä vain tarkistin, onko sulla nyt alushousut jalassa!”
* 4-vuotias istui äitinsä ostoskärryssä marketin kassajonossa ja ystävystyi takana jonottavan tädin kanssa. Juttelivat niitä näitä kunnes pikkutyttö muisti äkkiä merkillisen tapauksen ja kailotti kirkkaalla äänellä: “Kun minä heräsin niin isi ja äiti voimisteli yöllä!” Kaikki kääntyivät katsomaan tulipunaista yövoimistelijaa.
* Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketin kassoilla jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se,että erään naisen vaunuissa työntämä pikkuvauva parkui taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku saapasteli vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla, huolestuneella isonveljen äänellä: “Valto, mikä sua vituttaa?”
Lassille ostin tietysti Lassien puvun, miten sitä nyt Villejen tai Mattien… Tosin vasta kotona tajusin sanaleikin. 
