Hyvää vappua!
Tuazophia Huhtikuu 30th, 2007
Kera täydellisen sisältä keriytyvän lankakerän (Alpaca Dropsia) ja kauniin auringonpaisteen toivotan iloista vappua kaikille! Itse lähden etsimään tuolle langalle sopivaa huivia näin juhlapäivän kunniaksi…
Archive for Huhtikuu, 2007
Arkihuumoria
Tuazophia Huhtikuu 18th, 2007
Annika oli hammaspesulla ja otti mukin huuhdellakseen hampaita. Hörpyn jälkeen neiti nielaisi vahingossa veden, vaikka se oli tarkoitus sylkeä ulos. Asiallisesti hän kommentoi erehdystään:
Oho, väärinkäsitys!
Valmista
Tuazophia Huhtikuu 17th, 2007
Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Ei siksi, etten olisi mitään tehnyt, vaan siksi, etten ole saanut mitään valmiiksi. Tai Lassilla tuolla aiemmassa postauksessa olleen hatun tein, mutten viitsinyt sitten siitä laittaa erillistä postausta, kun se jo tuossa kuvassa näkyi.
Nyt sain pitkään ja hartaasti veivaamani virkatun huivin valmiiksi. Malli on pääasiassa ihan verkkohuivia (7 silmukan kaaret) ketjusilmukoilla, yläosassa on vähän pylväitä ja reunassa kiinteitä silmukoita. Leveys on n. 148 cm (65 kaarta!) ja korkeus n. 55 cm Ajattelin, että tuo olisi mukava saada kiinni hartioille ja tarvittavaa solkea en kuitenkaan muista pitää mukana, joten virkkasin vielä kiinnitysnauhat ketjusilmukoin.
Lanka on lähes vuosi sitten kirpparilta bongaamaani tummansinistä Novita Chenilleä ja samalla kauppareissulla mukaan tarttunutta tuntematonta ruskeaa (pronssin väristä) nauhalankaa. Isompi kuva ei tee oikeutta huiville, joka on oikeasti tosi kivan näköinen, mutta tuosta yksityiskohtakuvasta saa vähän ideaa siitä, miltä huivi auringonvalossa näyttää. Ruskea lanka ei näin pöydällä näytä oikeastaan lainkaan metallinhohtoiselta (kiiltävältä kylläkin), mutta aurinko siihen osuessaan saa sen hehkumaan lähes kuparisena. Tuo ei kyllä ole mitään superlankaa, koska siitä jo virkattaessa irtaantuu tuollaisia “lankahapsuja), mutta toisalta metallilanka harvoin on ihan sileää. 
Adoptioinfossa kuultua
Tuazophia Huhtikuu 13th, 2007
Oedipan kirjoituksesta muistin meidän oman adoptioinfomme. Kävimme infossa helmikuussa 2003 ja siellä istui eturivissä eräs henkilö, joka jäi lähtemättömästi mieleeni…
Kun infoa pitänyt Helsingin PeLa:n sosiaalityöntekijä mainitsi, että hakemukseen tullaan tarvitsemaan rikosrekisteriote, tämä mainittu henkilö aktivoitui kysymään, mitä kaikkea otteessa tulee näkymään.
Hetken päästä hän halusi tietää myös, millaisia tukia adoptoiva voi hakea ja mistä maasta pieniä vauvoja saa kaikkein halvimmalla.
Vielä, kun olimme lähdössä ja jäimme hieman jälkeen kysyäksemme, missä vaiheessa voisimme lähettää oman perhelomakkeemme, tämä henkilö kyseli sosiaalityöntekijältä, että minkä kokoinen asunto pitäisi olla, että adoptio voisi onnistua. Sosiaalityöntekijä siinä puhui ensin ympäripyöreitä siitä, miten katsotaan tapaus kerrallaan ja että kunhan nyt lapsen tavarat mahtuvat, sekä kysäisi: “Kaksiossako te asutte?” Henkilö oli hetken hiljaa, vilkaisi puolisooaan(?) ja sanoi: “Tavallaan.” Tämän jälkeen hän pakkasi tavaransa ja lähti.
Sosiaalityöntekijän pokka piti.
Lassi Kaleab Kaspian, 1 vuotta
Tuazophia Huhtikuu 10th, 2007
EDIT 13.4. Neuvolakuulumisia: Painoa oli tullut lisää vajaa puoli kiloa, pituutta peräti 5 cm. Nyt oli käyrät keikahtaneet niin, että pituuskäyrä oli noussut -0,5 ja painopituussuhde laskenut. Toisaalta ei ole nyt viime päivinä ruoka oikein maistunut. Emme tiedä, onko Lassi allerginen jollekin, vai johtuvatko oireet jostain pöpöstä. Silmät kuitenkin punottavat, kutiavat ja turpoavat, yskittää (välillä pulautukseen asti) ja nenäkin vuotaa välillä vähemmän, välillä enemmän. Ehkä-flunssan takia ei voitu rokottaakaan, mutta menemme piikin ottamaan sitten joskus myöhemmin.
Tänään on Lassin syntymäpäivä ja sitä juhlimassa oli kavereita (kuvassa yksi kolmesta kummista). Ensi sunnuntaina juhlimme vielä sukulaisten kanssa ensimmäisen vuoden etappia. Kiitos vieraille visiitistä ja lahjoista! Kiitos myös aiemmin saamistamme lahjoista, kuten myös postin kautta tulleista korteista!
Neuvola meillä on vasta perjantaina, joten mittoja sen jälkeen. Hampaita on 7, neljä ylhäällä ja kolme alhaalla. Silmäripset ovat valtavan pitkät ja kaartuvat; hiukset kasvavat hurjaa vauhtia ja kihartuvat aivan pienelle säkkärälle. Varsinainen söpöliini!
Lassi on kuulunut elämäämme pian kuusi kuukautta, joista neljä olemme fyysisestikin olleet yhdessä. On outoa ajatella, että aika on ollut noinkin lyhyt, kun kuitenkin tuntuu, että ainahan se on tuossa pyörinyt. 
Lassi on luonteeltaan ensisijaisesti aurinkoinen. Vain väsyneenä tai nälkäisenä tai muutoin huonosti voivana iskee harmi, muutoin kaikki on hauskaa ja mielenkiintoista - ainakin, kun äiti on lähellä. Lassi on selvästi äidin poika (olemmehan yhdessä koko ajan, joten ei ihme), mutta ei vierasta pahasti yleensä muitakaan. Paras kaveri on kuitenkin Annika-sisko, joka on niin ihmeellinen, vitsikäs ja taitava, ettei mahdu millekään mitta-asteikolle!
Lassi nukkuu nykyään jo selvästi paremmin kuin aiemmin. Yleensä heräilee kerran käytyään puoli yhdeksän jälkeen nukkumaan ennen maitotaukoa, joka on aikaisintaan kolmelta - välillä on mennyt jopa puoli kuuteen. Suuret tapahtumat vaikuttavat helposti ja nytkin on jo kaksi kertaa pitänyt käydä nukuttelemassa uudestaan. Aamut alkavat usein (epäinhimillisen) aikaisin - tosin ennen klo 7 yritän ainakin saada Lassin vielä nukkumaan. Muutaman kerran unia on jatkettu jopa kahdeksan jälkeen. Päiväunet (parvekkeella rattaissa) Lassi nukkuu alkaen klo 10-11 ja ne kestävät noin pari tuntia. Usein vielä iltapäivä vaatii uudet unet.
Ruoka maistuu hyvin ja yleensä Lassi syö samaa ruokaa kuin muukin perhe. Herkkua on kaurahiutalepuuro hedelmäsoseella. Lassi ei itse vielä syö lusikalla, mutta niin käteen annetut leivänpalat kuin pöydällä majailevat pienen pienet muruset löytävät tiensä suuhun hyvinkin nopeasti. Lisäksi Lassi saa vielä äidinmaidonkorviketta (tai oikeasti liuokseksi valmistettua maitopohjaista vieroitusvalmistejauhetta).
Sanoja on “äiti” (äiti tai kuka tahansa muu henkilö - joskus muut henkilöt tunnetaan myös sanalla “ääti”), “amppu” (lamppu), “ei-ei” (hei-hei) ja “appa” (vaippa). Lisäksi kaikki leikkiautot koeajetaan valtavan pärinän säestyksellä ja jos ei löydy autoja, mikä tahansa muukin esine voi olla auto…
Lassi etenee konttaamalla tai puita pitkin kävelemällä. Jos pikkuherran jättää seisomaan ilman tukea, Lassi yleensä seisoo hetken ja pyllähtää sitten istumaan. Liikumme paljon Ergon kanssa, mutta kyllä Lassi istuu rattaissakin ihan mielellään. Sen sijaan auton turvaistuimesta pitäisi päästä pois aina, kun auto pysähtyy (myös liikennevaloissa tms.).
Leikeistä mieluisimpia ovat autoleikit. Lassi myös hoitaa nukkeja ja paijaa pehmoleluja. Ja tietysti osallistuu mielellään mihin tahansa Annikan toimintaan. Kaikki esineet menevät suuhun ja jos muuta syötävää ei ole, sormet ovat joskus kirjaimellisesti kurkussa asti. Lassi tykkää myös riehumisesta eli saa roikottaa pää alaspäin tai pyöritellä miten vaan ja toinen vaan nauraa. Kutitusleikit ja sellaiset lorut, joissa on joku yllätys, ovat myös tosi kivoja. Ulkona kiikkuminen ja liukumäet ovat kivoja. Hiekkalaatikon reunalla voi myös testata äidin huomiokykyä ja refleksejä yrittämällä mahdollisimman nopeasti siirtyä paikasta toiseen työntäen samalla hiekkaa suuhun…
Kertakaikkiaan mahtava pakkaus tämä pikkuprinssi!
- Kummit , Lassi , Perhe
- Comments(4)
