Kun sataa…
Tuazophia Kesäkuu 27th, 2007
Olemme lomalla. Tai siis, Artti on lomalla, joten meidän muidenkin voi laskea olevan lomalla. Ja tänään satoi vettä, eikä sisälläkään jaksaisi nyhjätä, joten piti keksiä jotain…
Annikalla oli aamulla4v-neuvola. Pituuutta 107cm, painoa himpun verran vajaa 20 kg ja oikein reipas tyttö. Annika oli ensin yksin “neuvolatädin” luona ja teki monenlaisia tehtäviä nimen kirjoituksesta varpailla kävelyyn ja kuulotarkastuksesta palikoiden pinoamiseen. Kaikki tehtävät menivät hyvin. Tällä välin minä istuin odottelemassa pohtien mitä tehdä loppupäivä perheen kanssa. Lueskelin samalla lehtiä ja jostain parin vuoden takaisesta löytyi juttu Ideaparkista. Erityisen kiinnostavalta tuntui Ideaparkissa toimiva lasten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poo.
Ei kun neuvolan jälkeen perhe autoon ja ajelemaan kohti Lempäälää. Vesisadetta riitti tien päälläkin, mutta onneksi liikennettä oli vähän. Reilun tunnin päästä kurvasimme rampista ylös ja Ideaparkin pihaan. Meillä kaikilla oli jo nälkä, joten söimme ensin - ravintola ja kahvilatarjonta oli ilahduttavan runsas kuten myös niiden lähekkäinen sijainti ruoka- ja hintavertailun helpottamiseksi.
Koska edes minä en tunnustaudu shoppailijaksi muusta perheestä nyt puhumattakaan, jätimme putiikit pienemmälle huomiolle ja kiertelimme aluetta lähinnä löytääksemme Pii Poon. Kun kartta löytyi, selvisi sijaintikin. Jäin tosin miettimään, miksi kauppakeskuksissa kartat ovat aina miten sattuu päin välittämättä sen enempää reaalimaailman sijainneista kuin ilmansuunnistakaan?
Lastenhoitohuonetta (Iineksen kujalla) täytyy kyllä moittia: jono oli pitkä ja lastenhoitohuoneessa paikka vain yhden lapsen samanaikaiseen huoltamiseen, huone oli sotkuinen ja hana “työnnä kädet alle vettä saadaksesi”-mallia. Hoituihan asia täälläkin ja ehkä joku muu lastenhoitohuone olisi ollut parempi, mutta tähän en ainakaan ollut tyytyväinen.
Itse Pii Poo osoittautui todella kivaksi paikaksi. Annikan mielestä kivointa oli leikkiä kotileikkiä, vaikka hauskaa näytti olevan myös maalaaminen ja soittaminenkin. Lassi taisi eniten nauttia isosta huoneesta, jossa oli palloja (mm. Lassin itsensä kokoinen jumppapallo) ja muita temppuvälineitä, mutta kyllä kotileikkikin kelpasi. Jopa me Artin kanssa innostuimme välillä testailemaan jonglöörausta ja musiikkihuoneessakaan eivät vanhemmat jääneet tehtävittä. Vietimme hauskan parituntisen koko perheellä.
Hinta ei päätä huimannut (5 euroa/lapsi, 2 euroa/aikuinen) ja tuo pari tuntia, jonka sillä sai alueella oleskella, oli ihan sopivan pitkä aika. Tuohon hintaan olisi myös voinut jättää yli 4-vuotiaan lapsen yksin leikkimään tunniksi, mutta ainakin tällä reissulla tärkeää oli koko perheen yhdessäolo.
Otimme vielä pientä välipalaa ennen kotimatkaa (erityiskiitos Leipomo Ståhlbergille kananmunattomista munkeista; miksi munkkeihin pitäisikään laittaa kananmunaa paitsi munavuoria pienentämään?) ja kömmimme tyytyväisinä autoon. Voin suositella Pii Poota lapsiperheiden pistäytymispaikaksi; ainakin me olimme tyytyväisiä!
- ei vaan, nyt olen pidellyt enemmän niitä neuleita kuin jätskejä. 
Ja, x-files osasto: hietaorvokin siemeniä. Minä en siis saa mitään kasvamaan, joten en ole ihan varma, uskallanko tehdä niille mitään. Jos en sitten vahingossa kylvä niitä Harjumaahan - Merville varoituksena ilmoitettakoon. 
Suuri kiitos vielä paketista - se tosiaan piristi päivää!
