Tuazophia Heinäkuu 8th, 2007
Eilen, maagisena päivänä 070707, Annika täytti 4v. Mitat olivatkin tuolla jo aiemmin, mutta laitetaan vielä tähänkin, että pitkänhuiskea neiti oli neuvolan virallisessakin mittauksessa 107 cm ja 19,8 kg. Kengän numero on 29 ja viime aikoina hiukset ovat tuuhentuneet ja pidentyneet kovasti eli ei se tyttö sitten kaljuksi jäänytkään.
Annika on hyvin itsenäinen. Kauppakeskuksessa äidiltä kadottuaan neiti löytyi lähes puolen tunnin etsintöjen jälkeen kahvilasta elokuvaa katsomasta kaikessa rauhassa ja kysyi vain ihmetellen: “Äiti, missä sä olit?” Ainakin omien sanojensa mukaan oli mennyt autolle, mutta kukaan ei avannut ovia ja tullut sitten takaisin elokuvaa katsomaan. No, mitäpä siinä muuta kuin kerrattiin ohjeet mitä pitää tehdä, jos eksyy äidistä.
Pikkuveljestä ollaan ylpeitä ja hänelle tuodaan leluja, mutta toisaalta pienen toheltaminen myös ärsyttää. Annikan kärsivällisyys ei ole muutenkaan huippuluokkaa ja jos joku homma ei onnistu, kiukku iskee helposti. Toisaalta kiukusta huolimatta yritetään uudelleen - jos ei heti, niin kohta.
Loppumatonta kärsivällisyyttä on viime aikoina osoitettu kirjoittamisen suhteen. Äiti ja muut lähellä olevat ovat saaneet kerran toisensa jälkeen kertoa miten kirjoitetaan “ankanpoikanen”, “pikkuveli” tai “poni”. Ja aika monet kirjaimet Annika jo osaakin nimeltä. Juttua riittää myös puhuen - vaikka jutut välillä ovatkin älyttömiä, kun aihe muuttuu kesken kertomuksen joksikin ihan muuksi. Kaikki kirjaimet löytyvät jo puheesta, mutta kirjaimet sekaantuvat vielä välillä väärille paikoille; useimmiten Annika osaa toistaa sanan oikein pyydettäessä, mutta jutun keskellä lumiukosta silti tulee numilukko. Kirjoittamisen lisäksi piirustuksia syntyy kuin liukuhihnalta ja hahmot ovat oikein mielenkiintoisia - joskus jopa hieman totuudenmukaisiakin.
Unen kanssa on vieläkin hankaluuksia ja monena iltana “äiti, mulla olisi vielä vähän asiaa” on tuttu lause nukkumaanmenoajan jälkeenkin. Tosin on jo kuultu sellaisiakin harvinaisuuksia, että neiti ihan itse kertoo olevansa väsynyt ja haluavansa nukkumaan.
Liikkuminen on vieläkin suosittua, mutta jos joku lukee kirjaa, neiti Ikiliikkuja istuu kuin tatti. Joskus Annikaa harmittaa, kun ei pääse yhtä korkealle tai kovaa kuin isommat kaverit, mutta useimmiten kova tahto auttaa. Neiti osaa jo hieman varoa, eikä mene ihan mistä ja miten tahansa esim. kiipeilytelineissä. Ei tuohon varomiseeen kuitenkaan voi täysin luottaa, vaan valvontaa kyllä tarvitaan, jos ei muuta niin pienempien, alle jäävien pelastamiseksi.
Annika on reipas ja aktiivinen, utelias ja fiksu. Loistava nelivuotias!
Lankana on 
