Lindén
Tuazophia Lokakuu 4th, 2007
Ajattelin, etten kirjoita, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, vaikkei minulla ole paljon muuta kuin kysymyksiä.
Tärkeintä: Onhan joku selittänyt Leonooralle, että äiti ja isi ovat hänelle nyt maailman tärkeimmät henkilöt ja nämä tärkeimmät tulevat hänet joka päivä hakemaan hoidosta - oli se hoito sitten päiväkotia, isovanhempia tai muuta? Ja että hän on näille äidille ja isälle kaikkein tärkein, vaikka jotkut vähemmän tärkeät asiat vievätkin vanhemmat hänen luotaan pois? Selittänyt sen niin, että tästä asiasta ennen tietämätön 4-vuotias ymmärtää?
Outoa: Jos ministerin työ on helppoa osa-aikahommaa, niin miksi ihmeessä heille maksetaan niin paljon työstä? Ja toisaalta, jos yksi ihminen voi tehdä yhtä ministerinsalkkua osa-aikaisesti, niin eikö silloin voisi tehtävät jakaa vähän taloudellisemmin: Pekka Suominen, ulkoasiainministeri sekä peruspalveluministeri; Tiina Talitintti, Maa- ja metsätalousministeri sekä asuntoministeri? Tällaisella järjestelyllä voisi rahallisen edun lisäksi saada sen hyödyn, että päätöksiin tulisi vähän poikkipoliittista ajattelua.
Aneemista: Jos on julkisuuden henkilö, myös henkilökohtaisuuksia voidaan ruotia julkisesti. Miksi ei saisi arvostella? Jos on tehnyt jonkun päätöksen - varsinkin toisen puolesta, kuten tässä lapsen - on sen takana seisottava. Koskaan ei mikään päätös ole kaikkien mieleen, mutta kun on perustellut asian itselleen, ei vastakkaisilla mielipiteillä ole maailmaa horjuttavaa vaikutusta. Paitsi silloin, jos huomaa, ettei olekaan ajatellut asioita ihan loppuun asti, jolloin jääräpäisyys kannattaa unohtaa, myöntää virheensä ja tehdä uusia ratkaisuja.
- Adoptio (670)
En ole tähän nimenomaiseen tapaukseen niinkään keskittynyt - mitä nyt lööppejä lukenut. Minusta on kuitenkin oireellista, että taas kerran ainoastaan naispoliitikkoja syyllistetään siitä, että he hoitavat perheasiansa niin kuin parhaaksi katsovat. On sillä lapsella isäkin, ja jos hän olisi ollut ministeri ja tehnyt saman ratkaisun kuin äiti Lindén, niin kaikki olisivat vain kohauttaneet olkapäitään - tai mikä vielä luultavampaa - ihailleet häntä, kun hän haluaa osallistua perhe-elämäänsä niin täysillä että on valmis etä- ja osa-aikatyöhön.
Elämä nyt usein vain menee niin, että hyvin tärkeät asiat asettuvat ajallisesti päällekkäin ja lomittain, ja sitten yritetään selviytyä kukin parhaansa mukaan.
Pikkikselle
Voi olla, että media ei olisi älähtänyt, jos kyseessä olisi ollut mies, mutta itselleni sukupuolella ei ole väliä, ihmettelen myös Lindénin miestä tässä asiassa. Otsikoin jutun niin, että se vastaa kaikkia asiasta lukemiani kirjoituksia.
On ihan sama, kumpi vanhemmista jää kotiin, kunhan jompi kumpi jää - siitä on paljon näyttöä, että kiintymyssuhde kehittyy parhaiten arjessa ja ajan kanssa. Vaihtoehtona on tietysti myös äiti puolet - isä puolet tms. -ratkaisu, mutta ei päivähoito. Leikkikavereita saa muualtakin turvallisesti vanhemman kanssa liikkuessa.
Jos lapsi ja ura ovat yhtä tärkeitä asioita tai lapsen etu tulee työn jälkeen, on asiassa mielestäni jotain vialla. Eihän kaikilla ole pakko olla lapsia?
Kanssasi ihan samaa mieltä! Mielestäni adoptiolapsen kanssa vanhemman tiivis läsnäolo on jos mahdollista vielä tärkeämpää, kuin biologisen lapsen kanssa. Luottamus, pysyvyys, kiintymys jne eivät millään rakennu parin viikon etätyöjaksolla. Ainahan asiat eivät ole ihan mustavalkoisia, mutta kyllä sen elämän tärkeysjärjestyksen nyt pikkuisen soisi näkyvän noissa järjestelyissäkin.
Vaikkei lehdistä tietysti täysin aukotonta kuvaa tilanteesta saakaan, niin jotenkin kyllä tuossa kuviossa moni asia kummastuttaa.
Eniten ihmettelin sitä, että jos ministeri ei halua ottaa oikeasti vapaata työstään, niin miksei sitten lapsen isä? Jossain lehdessä oli, että mies “selvittelee mahdollisuuksia osa-aikatyöhön siirtymiseen”! Haloo, eikös nuo olis pitänyt suunnitella jo pikkuisen aiemmin! Onkohan tuossa sellainen pariskunta, jonka kahvikuppiin todellakin jää reikä sormen jäljiltä?
Lindénin omassa blogissa (Helistin.fi, blogit) kyllä sanotaan, että nimen omaan niin onkin tarkoitus tehdä, että kotonaoloaika jaetaan isän ja äidin kesken, ja lisäksi että päiväkoti-ratkaisu johtuu lähinnä lapsen sosiaalisesta luonteesta. Jokainen vanhempihan joutuu nämä asiat arvioimaan melko lailla mutu-tuntumalta. Itse olen sitä mieltä, että uuteen tilanteeseen totuttelun myötä parhaat ratkaisut varmasti löytyvät siitä riippumatta, miten paljon asiasta julkisuudessa kohistaan. Ainahan voi miettiä asiat uudestaan, jos joku valinta ei pitemmän päälle tunnu järkevältä.
Minusta lasta ei pitäisi laittaa päiväkotiin yksin ainakaan puoleen vuoteen kotiin tulosta. Lindénin perheessähän lapsi on menossa päiväkotiin enkä ymmärrä eikö neuvonnassa ole tullut selvitettyä lapsen tarve saada aloittaa uusi elämänsä nimenomaan vanhemman kanssa. Siinä blogissa ei muuten sanota että lapsi on kotona vaan että aloittaa päiväkodin ja isovanhemmat hoitavat silloin kun äiti ei ehdi. Kaikenlisäksi lapsi ei vielä osaa suomea kuin muutaman sanan, miten hänelle selitetään että vanhemmat pysyvät ja tulevat hakemaan päiväkodista ym. kun yhteinen kieli on lähinnä elekieltä ja lapsi tarvitsisi sen vakuuttelun useita kertoja.
Suora lainaus mainitusta blogista:
“Vanhemmuus on isän ja äidin yhteinen asia. Olemme meidän perheessä sopineet, että mieheni jää osittaiselle hoitovapaalle, joka mahdollistaa sen, että Leonooralla on molemmat vanhemmat tukena ja turvana sopeutumisessa uuteen kotiin ja elämään Suomessa. Olemme onnellisessa asemassa, kun Leonooran turvaverkkoon kuuluu myös isovanhempia, jotka ovat luvanneet minun poissa ollessa auttaa tytön hoidossa. Perheen arki sovitetaan kuitenkin aina Leonooran tarpeiden mukaan.”
(ja vielä:)
“Olen lueskellut hämmentyneenä joidenkin ihmisten uskomuksia siitä, että aikoisin heittää tyttäreni ensi maanantaista alkaen kahdeksan tunnin päiväkotiarkeen.”
Tuosta lainauksesta: siinä ei sanota että tytär jää kotihoitoon vaan että vanhemmat ovat tukena uuteen elämään sopeutumisessa ja olisit lainannut seuraavatkin lauseet.
Blogissa kun sanotaan myös:
“Tytön sosiaalisuus ja lastenkodissa toisten lasten seuraan tottuminen on tukenut näkemystämme siitä, että päiväkotiin meno on oikea ratkaisu. Leonoora selvästi kaipaa ikäistään seuraa ja leikkikavereita. Tietysti aloitamme tutustuen päiväkodin arkeen ja toisiin lapsiin.”
Eilen Lindén sanoi TV-uutisissa että he ovat miehensä kanssa päättäneet ettei tyttärensä tarvitse ½vuoden kotona olo aikaa. Hän ei edelleenkään sanonut kuinka kauan tytär saa olla kotihoidossa, nämä 2 kuukauttako kun Lindén tekee etätöitä vai vielä vähemmän.
Etätöitähän ministeri ei vielä ole tehnyt mutta luulisi ettei lapsen hoito ja edes etätöiden teko onnistu yhtäaikaa eli ministeri tarvinnee isovanhempien hoitoapua jo pikapuolin. Eikä isovanhempienkaan apu ole hyvä vaihtoehto silloin kun lapsen pitäisi saada mahdollisuus kiinnittyä ja kiintyä OMIIN vanhempiinsa. Minun mielestä se pitäisi olla adoptiolapsen tärkein oikeus.