Tuazophia Joulukuu 28th, 2007
Lassi juoksee tuhatta ja sataa olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin. Artti kysyy: “Lassi, onko sun ihan pakko juosta koko ajan.”
“Ei!” poika huikkaa ohimennen ja jatkaa matkaansa juosten.
***
Tapahtuipa kerran kauppakeskuksessa:
Lassi istuu rattaissa ja huutaa innoissaan: ”Seitsemän!”
7? Mietin jonkin aikaa ja katselen ympärilleni. Sitten välähtää: ”Joo, niin on. Joulukuusi.”
***
Lassi laulaen: ”Potsi, potsi, porrrrrkkana. Nami, nami, nami, nami hemelmää. Omenaa. Päärynää.” Laulu loppuu.
“Äiti, syömää!”
Tuazophia Joulukuu 21st, 2007
Tuazophia Joulukuu 12th, 2007
Tasan vuosi sitten istuin sohvalla vieressäni pikkuinen, pukuun pukeutunut heppuli. Pikkuiselta tuo tuntuu vieläkin, vaikka itse mainostaakin toisinaan itseään sanoilla “iso poika”. Paljon on vuodessa tapahtunut ja siitä jo vähän aikaa sitten kirjoitinkin. Ajattelin kuitenkin laittaa muutaman sanan asiasta, jota on toisinaan kyselty.
*
“Missä vaiheessa Lassi tuntui omalta lapselta?”
Yksinkertaisin vastaus on, että heti. Tietysti hetken aikaa, kun Lassi ei vielä ollut omassa sylissä, hän oli hiukan vielä sijaisäidin. Sylissä Lassi tuntui aivan yhtä omalta kuin Annika synnyttyään. Ainakin itselleni on suhde kumpaankin lapseen tuntunut syventyvän lapseen tutustuttaessa, mutta heti on tullut tunne, että tämä on minun lapseni. Tietysti jo raskaana ollessa ja nimeämispuhelun jälkeen lapsi oli tietyllä tavalla oma, mutta se oli enemmän tietoista kuin lapsen syliin saamisen jälkeen syntynyt yhteys. Ja itse en ainakaan tunne minkäänlaista eroa omassa kiintymyksessäni Annikan tai Lassin välillä.
*
“Oletko äitin rakas?”
*nyökyttelyä* “Lakas ukkeli!” <3
Tuazophia Joulukuu 11th, 2007
Käväisimme Berliinissä. Olemme edelleen muuttamassa sinne, mutta koska muutto on venynyt ja joitain käytännön asioita piti kuitenkin hoitaa, teimme pienen visiitin tulevaan kotikaupunkiin. Hyvältä näytti. 
Tuazophia Joulukuu 4th, 2007
Lapsilla on minun puoleltani yksi serkku, Aleksi. Samainen pikkukaveri on myöskin kummipoikani. Eikö ole suloinen kuva?
