Tuazophia Huhtikuu 10th, 2008
Julkaistu heinäkuun lopulla: Koska tämä juttu jäi julkaisematta silloin synttäreiden yhteydessä, päivitin tämän nyt ajan tasalle joiltain osin.
Lassi on omien mittausten mukaan 90,5 cm pitkä juuri tänään (syntymäpäivämittauksessa 87,5 cm) ja painaa 11,5 kiloa (sama kuin syntymäpäivänä). Kengän koko on sandaalissa 25 ja lenkkarissa 27 - ota tuosta nyt sitten selvää! Itse tuntuu, että poika on pikkuruinen, mutta kyllä nuo käyrät näyttävät, että pituutta riittää. Kasvupyrähdyksiä tulee aina välillä ja silloin Lassi syö valtavasti, mutta nyt on selvästi taas suvantovaihe ja ruoan menekki on pienempää. Ruoka syödään itse, paitsi lopuksi kuuluu usein: “Auttaisitko?”. Kaikkein hauskinta on juominen ja erityisesti juoman pyytäminen; jos voisi, Lassi varmaan nauttisi kaiken ruokansa nestemäisenä.
Hampaista ovat nyt kaikki maitohampaat tulleet, jotka ovat tullakseen. Lassilta puuttuu edestä alhaalta yksi hammas, mutta sitä ei yleensä kukaan huomaa - alahampaat ovat niin näkymättömissä. Hampaiden pesukin taas sujuu, vaikka välillä olikin kausi, ettei hammasharjaa olisi saanut suuhun pistää ollenkaan ja ainakin siitä piti äkkiä imeskellä tahna pois. Nyt Lassi osaa hyvin avata suun ja sanoa Aaaaaaa, kun pestään alahampaita, ettei kieli tule väliin. Myös vaahdon sylkeminen sujuu.
Puhetta tulee valtavasti. Pitkiä sanoja ja lauseita ja kertomuksia. Aina ei puhe kuitenkaan luista ihan ajatuksen tahdissa ja silloin tulee paljon toistoa. Puhetta ymmärtävät myös muut ihmiset, joten sujuvuus ei ole minun mielikuvitustani. Viime aikojen hitit ovat olleet “Mä painan!” aina hisseihin mennessä, “Mikä tämä on se?” mistä tahansa asiasta kysyttäessä sekä “Mä kurkkaan!” ikkunoista, ovista, kattiloista, pesukoneista jne. R kirjain sorahtaa ja S tulee kieli hampaiden välissä aivan kuin Annikallakin. Saksan kieltä Lassi ei juurikaan puhu, mutta Danke ja Bitte kyllä sujuvat. Muistutettaessa myös muutama muu sana. Lassi myös matkii ihmisiä eli kun joku kaupassa sanoo jotain, pieni kaiku vastaa - onneksi ihmiset osaavat ottaa huumorilla!
Lassi pitää erityisesti naisista ja vauvoista. Kaikkien vauvojen rattaisiin pitää käydä kurkkaamassa ja kaikille naisille hymyillä. Olemme useampaan kertaan kuulleet leikkimielisen varoituksen siitä, että meillä voi muutaman vuoden päästä olla ongelma meille tuppautuvien tyttöjen kanssa. Muutenkin vieraiden ihmisten ujostelu on loppunut. Hämmästys on vain aina yhtä suuri, kun eivät täällä Saksassa ymmärrä, vaikka Lassi kuinka yrittää selittää jotain juttua metrossa vieressä istuvalle…
Luonne on edelleen aurinkoinen. Välissä oli jonkinlainen kaksivuotisuhma, mutta senkin pahin vaihe meni jo ohi. Edelleen tahto voi olla vahva ja silloin ei auta mikään. Jos Lassi loukkaantuu esim. kieltämisestä, parku on valtava ja näkee, kuinka loukkaantuminen on perinpohjaista. Mutta unohtuu sitten yleensä nopeasti. Väsymyksen ja nälän huomaa kyllä, koska silloin asiat alkavat mennä pieleen yhtä useammin.
Lassi nukkuu hyvin. Illalla nukkumaanmenoaika on noin 8.30 molemmilla lapsilla (nukkuvat kerrossängyssä - Lassi alhaalla). Siitä Lassi yleensä nukkuu suoraa päätä seuraavat 11-12 tuntia. Päiväunia nukutaan noin klo 13.-14.30, mutta ovat joskus jääneet välistäkin. Silloin ei ilta yleensä suju leppoisasti, joten selvästi unet ovat vielä tarpeelliset.
Lassi kävelee, hyppää, juoksee, konttaa, tanssii… Liikkuu miten vain ja mihin vain suuntaan. Kävelyllä ollessa “Sykkyy!” kuuluu silloin tällöin, mutta useimmiten kuitenkin “Minä juoksen!”. Rattaita ei juurikaan enää käytetä muutoin kuin reissupäikkäreitä varten, mutta kantoliinaa yritän pitää mukana, jos väsy kuitenkin iskee. Kuvaa pikkuherrasta on vaikea ottaa, koska usein vähintään käsi tai jalka vispaa siihen tahtiin, että kuvasta tulee aivan epäselvä (vrt. viereinen otos, jossa kuvasarja lentokentältä).
Hauskinta Lassista on ulkona olo. “Mennää Aladinii (eli lähileikkipuistoon)” on suunnilleen ensimmäinen aamulla kuultu asia. Muuten Lassi leikkii edelleen mielellään autoilla ja nukeilla. Paras leikkikaveri on Annika, mutta kuka tahansa muukin lapsi käy. Keväällä ollut muskari oli huippuhauska ja Lassi oppi monta laulua ainakin osittain. “Limpsi-lampsi” tai “Poksi, poksi, porkkanaa” ovat suosittuja. Tosi usein Lassi pyytää “Saadaanko kattoa DVD?”, mutta oikeasti keskittymiskyky ei riitä pidempiin juttuihin. Parasta taitaakin olla ylipäänsä se toiminta, jonka DVD:n katselukuntoon saaminen aiheuttaa. Myös “homma” eli vasara olisi ihana, mutta vaikka kuinka hokisi “Mä hommaan vähäsen”, ei äiti anna sillä paukuttaa ympäriinsä…
Valloittava iso-pieni!
