Tuazophia Kesäkuu 30th, 2008
Puutuvat kädet ovat hieman paremmat nykyään, mutta mitään kovin suuria valmiita en ole vielä saanut aikaiseksi. Jotain pientä kummaa kuitenkin…
Virkkasin pötkylän Novita Samoksesta ja samoin kissataskun. Sitten vain farkun tapaisesta kankaasta surautin hameosan jatkoksi. Yläosasta tuli ehkä aavistuksen liian korkea, mutta muuten hame on aika kiva ja sopii syksyllä legginsien jatkoksi. Farkkukankainen kissatasku olisi voinut olla enemmänkin kissan muotoinen, mutta ei kai tuolla niin hurjasti väliä? Alaosan kangasta jäi vielä sen verran, että siitä voisi jotain tehdä - ehkä toppi olisi hauska, mutta ei tietenkään kovin käytännöllinen syksyksi.
Ilulta tilasin ihanaista sukkalankaa (jos oikein muistan, suomalaista lankaa ja värin nimenä Toto). Kun tilaa sukkalankaa, on tietysti mahdottomuus tehdä siitä sukkia, joten neuloin vain tasaista (minulla on neulepalatakki-idea, jonka ehkä joskus saan toteutettuakin). Ja kun oikein kapinalliseksi ryhtyy, niin käsipesu muuttuu 60 asteen huovutuspesuksi. Mutta hienosti säilyivät värit! Valkoinen muuttui ehkä aavistuksen verran harmaammaksi ja turkoosi pikkuisen sinisemmäksi (outoa?), mutta kaunista on edelleen. Aion käyttää neuloksen nurjaa puolta, mutta ehkä tuosta oikean puolen pikkukuvasta näkyy värisävyt paremmin?
Lopuksi vielä tunnelmakuva Berliinin eläintarhasta. Jotenkin mustat joutsenet tuntuvat dramaattisemmilta kuin valkoiset. Lieneekö tottumuksen syytä?
Tuazophia Kesäkuu 20th, 2008
Oikein ihanaa juhannusta kaikille lukijoilleni! Olkoot säät hyvät ja juhlamieli riemuisa! Me täällä podemme flunssaa (Lassilla vähän, minulla kova yskä paranemaan päin ja Artilla vasta alkoi eilen…). Mutta niin kesäistä on, että ihan juhannukselta tuntuu. Ja tuo kuva, se on pihastamme, joka on pieni, mutta yllätyksiä täynnä!
Tuazophia Kesäkuu 16th, 2008
Berliinissä on kaksikin eläintarhaa, mutta meille tutummaksi on tullut melkoisen lähellä sijaitseva Berlin Zoo. Itselläni on sinne vuosikortti ja olemme vierailleet puistossa useammankin kerran monenlaisilla kokoonpanoilla. Nyt kesän tullen puistossa on enemmän ihmisiä, mutta keväällä oli kiva käydä katsomassa virkeitä eläimiä, kun vierailijoita oli vain kourallinen. Annika pitää erityisesti “lasten eläintarhasta”, jossa juoksentelee usein vapaana kilejä ja karitsoita ja niitä voi ruokkia automaateista ostettavalla ruoalla. Lassista moiset taas ovat liian päällekäypiä ja suosikkeja ovatkin usein varpuset tms. Viereisessä kuvassa reportteri Annika esittelee Afrikan sarvessa viihtyvää Grevynseepraa.
 Eläintarhassa syntynyt Intiannorsun poikanen |
Zoosta löytyy monenlaisia sarvikuonoja, tässä yksi versio |
Pahkasian poikasia eli pahkapossuja. |
“Tavallinen karhu” eli ruskeakarhu, Suomen kansalliseläin ja hyvin laiskan oloinen ainakin eläintarhassa |
Eläintarhan tällä hetkellä kuuluisin kasvatti, jääkarhunpoikanen Knut ja sen erottaa helposti paikan muista jääkarhuista värin = lian perusteella |
Afrikkalainen villikoira, joka vaikuttaa paljon villimmältä tapaukselta kuin karhut tai sudet |
Tiikeri - näitä on ilmeisesti vain tämä yksi koko eläintarhassa, muita ei ole ainakaan näkynyt |
Kirahvien selkiä - taisi olla ruoka-aika tulossa, kun kaikki niin tiiviisti ovia tuijottivat |
Oranki. Nämä ovat huvittavan laiskan ja leppoisen näköisiä. Tiedä sitten todellisuudesta… |
Hylkeetkin odottavat ruokaa pitäen korviavihlovaa meteliä |
Lasten eläintarhan kili kiipeilypuuhissa |
Nämä taas taitavat vain halkoa tuulta näin seistessään |
Ujo emu (vai nandu?) poikasineen |
Pienimpiä ja suurimpia. Mikäköhän tuon pienemmän on putkauttanut |
Tämä (ei oikeasti päätön) strutsi pöyhkeili kuvaajille. |
Kesäkuumilla puistossa on tietysti samalla lailla hellettä kuin muuallakin, mutta isot puut saavat kävelytiet melko varjoisiksi. Ja toisaalta taas tuulella nuo samat puut estävät pahimman puhalluksen. Olemme olleet puistossa rattaiden kanssa ja niiden kanssa kulkeminenkin onnistuu hyvin. Lastenhoitopisteitä ja vessoja on riittävästi ja ravintoloiden ruoka kohtuuhintaista.
Pieni miinus tulee eläintarhan rakenteesta. Siellä on melkein mahdoton kehittää joku oikein toimiva kiertoreitti, jonka varrelle saisi mahtumaan kaikki eläimet niin, ettei tarvitsisi kulkea samoja reittejä aina uudelleen. Parasta onkin ostaa kartta ja yrittää sompailla parhaansa mukaan…
Eläinten lisäksi puistossa on katsomisen arvoisia istutuksia ja rakennuksia. Ja puiston keskipaikkeilla sijaitsevan kahvilan ja matkamuistomyymälän vieressä on iso ja hieno leikkikenttä, jossa lapset voivat juosta viimeiset energiat pois aikuisten lepuuttaessa jalkojaan. Lisäksi eläintarhan yhteydessä on akvaario/terraario, josta olen kertonutkin jo aiemmin.
Ps: Kaikille sukulaisilla ja ystäville tiedoksi, että olen kehitellyt salasanan taakse kuvasivun, jonne tulee todennäköisesti enemmän ja nopeammin kuvia kuin mitä saan blogiin laitettua. Siellä on myös aikataulua meidän omista reissuistamme ja tänne tulevista vierailuista, jotta voitte suunnitella omat reissunne aikataulun ulkopuolelta. Salasanaa ja osoitetta voi kysyä sähköpostilla tai vaikka Skypessä.
Ps2: Näköjään olin ajan hermoilla artikkelia kirjoittaessani.
Puutuvat kädet ovat hieman paremmat nykyään, mutta mitään kovin suuria valmiita en ole vielä saanut aikaiseksi. Jotain pientä kummaa kuitenkin…
Ilulta tilasin ihanaista sukkalankaa (jos oikein muistan, suomalaista lankaa ja värin nimenä Toto). Kun tilaa sukkalankaa, on tietysti mahdottomuus tehdä siitä sukkia, joten neuloin vain tasaista (minulla on neulepalatakki-idea, jonka ehkä joskus saan toteutettuakin). Ja kun oikein kapinalliseksi ryhtyy, niin käsipesu muuttuu 60 asteen huovutuspesuksi. Mutta hienosti säilyivät värit! Valkoinen muuttui ehkä aavistuksen verran harmaammaksi ja turkoosi pikkuisen sinisemmäksi (outoa?), mutta kaunista on edelleen. Aion käyttää neuloksen nurjaa puolta, mutta ehkä tuosta oikean puolen pikkukuvasta näkyy värisävyt paremmin?
