Annika Leia Sofia 5v
Tuazophia Heinäkuu 7th, 2008
Annika kasvaa vieläkin hurjaa vauhtia: vuodessa on tullut taas 9 cm eli nyt on pituutta 116 cm Painoa on 22 kg ja kengän koko 31. Annika näyttää isolta tytöltä, enkä ihmettele, vaikka häntä koululaisena pidetäänkin.
Ja koululainenhan Annika jo onkin! Viime vuoden paras juttu oli “koulun” alkaminen. Täällä Berliinissä toimii kielikoulu, Suomi-koulu, jonka pienten ryhmään Annikakin pääsi tänne muutettuamme. 28.7.2008 Annika aloitti myös esikoulun (täällä koulu aloitetaan kuusivuotiaana) ja sielläkin on huippuhauskaa. Saksaa Annika ei juurikaan vielä puhu ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti kieli alkaa taipua.
Annika on energinen tyttö. Leikkipuistoissa ei kauan nokka tuhise, kun neiti kiipeilee, kiikkuu, pyörii, lapioi ja mitä milloinkin. Kaikki puuhat kiinnostavat ja Annika on valmis laulamaan (silloinkin kun ei osaa), tanssimaan, puhumaan, leipomaan, juoksemaan jne. Toisaalta sitten lukeminen kiinnostaa ja jos joku jaksaa lukea, sitä neiti kuuntelee vaikka useamman tunnin. Itsekin Annika tutkii kirjoja, mutta lukeminen ei vielä suju. “Kun mä isona osaan lukea kaikkia kirjoja, niin sitten mä tiedän kaiken ja musta tulee tosi viisas”.
Paras kaveri on kuka milloinkin. Välillä se on jopa mielikuvitusystävä (viimeisin oli nimeltään Kaapo, joka oli 2-, 3-, 4- ja 5-vuotias). Annika ei ujostele isoja eikä pieniä ja on valmis leikkimään satunnaistenkin tuttavien kanssa. Kotona leikit sujuvat pikkuveljen kanssa joskus hyvin ja joskus huonommin. Annika tänä aamuna: “Mä olen Prinsessa Ruusunen, enkä voi herätä ennen kuin Lassi-prinssi on antanut mulle pusun!”
Lukemisen lisäksi sisäpuuhista ovat suosiossa piirtäminen, maalaaminen ja legoilla rakentelu. DVD:t kelpaavat niin suomeksi kuin saksaksi ja parhaita ovat Barbie-elokuvat. Kaikki prinsessa-aiheinen on in, joskin ehkä aavistuksen verran vähemmän kuin aiemmin. Vaaleanpunainen ja kaikki kimaltelevat ovat kuitenkin vielä ihania.
Ruoka maistuu nihkeästi ja prinsessamaisen kronkelisti. Onneksi kasvikset kaikissa muodoissaan ovat herkkua - kaikkein suosituimpia ovat salaatit ja muutoin kypsentämättömät vihannekset, hedelmät ja marjat. Keittiössä Annika mielellään auttaa pilkkomalla salaatti- tai ruokatarvikkeita ja sekoittamalla. Annikalla on myös oma työ eli astianpesukoneen tyhjentäminen. Tämän vuoksi meillä on suurin osa astioista aikuiselle liian matalalla, mutta eihän pikkuneiti sentään niin pitkä ole, että yläkaappeihin ylettäisi. Oman työn vastapuoleksi Annika saa viikkorahaa 2 euroa. Usein niillä on ostettu jotain pientä kivaa, kuten Barbien kenkiä tai vihkoja, mutta useimmiten rahat saavat olla rahapussissa tai pankissa.
Vaatteissa Annika suosisi varmasti vaaleanpunaista, jos itse asiasta päättäisi. Kun äiti päättää, käytetään paljon vihreää ja sinistä, mutta eivät nekään haittaa: Annikaa ei pahemmin oma vaatetus kiinnosta. Hiukset neitokainen kampaa ja laittaa pinnejä ja pompuloita. Äiti saa toisinaan letittää hiuksia, mutta useimmin ne ovat ponnarilla tai saparoilla.
Nukkuminenkin sujuu melko hyvin nykyään pikkuveljen kanssa samassa huoneessa. Edelleen Annika helposti heräilee yöllä ja huutelee äitiä, mutta yleensä nukahtaa uudelleen, kun vain ilmoitan olevani jossain kuuloetäisyydellä. Peitto ei päällä pysy, mikä ei näin kesällä haittaa, mutta talven tullen pitänee tehdä paksusta fleecestä yöasuja, jotteivat kauneusunet häiriinny kylmyydestä. Päiväuniakin Annika nukkuu vielä ehkä kahtena päivänä kolmesta, mutta pärjää toki mainiosti ilmankin.
Annika on vahvatahtoinen ja reipas, iloinen ja ystävällinen. Äidin oma prinsessa!
Hienoa, kun lapsilla mahdollisuus opetella toista kieltä pienestä pitäen… siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin! Eri asia sitä opetella paikassa, jossa ei pahemmin äidinkieltään kuule.
Suomea muksut kuulevat meidän ja muiden täällä asuvien suomalaisten lisäksi myös televisiosta, joten uskoisin kielitaidon pysyvän hyvänä. Etenkin tuon television uskoisin auttavan kielen yksinkertaistumiseen, mikä on yleinen ongelma ulkomaille muuttaneilla.