Tuazophia Lokakuu 30th, 2005
Oikeastaan minun piti kirjoittaa joukkoliikenteestä. En kuitenkaan saanut mitään järkevän kuuloista aikaiseksi, joten totean vain, että Ylioppilaslehdessä 15/05 oli järkevä kirjoitus. Itse toteaisin sen pohjalta lähinnä, että Helsingin keskustan voisi puomittaa ja kaikille sisään ajaville olisi kallis maksu (+ lisäksi tietysti kalliit pysäköintipaikat). En voi käsittää, mitä ne kaikki autot tekevät keskustassa päivin öin.
Keskustatunnelia markkinoidaan kauaskatseisena kaupungin kehittämisenä. Pikemminkin se edustaa lyhytnäköisen pakokaasukulttuurin viimeisintä korahdusta.
Tunnelissa ei ole kysymys vain autoilun tai kaupan ongelmien ratkaisemisesta. Pitkällä tähtäimellä kysymys on siitä, onko Helsinki eurooppalainen kaupunki vai espoolainen ostoskeskus.
Kaupungissa pitää haluta asua. Hyvä kaupunki ei ole itsekkäiden yksilöiden palvelukeskus, vaan avoimien ihmisten kohtaamispaikka, elinpiiri ja koti. Luova luokka asuu päällekkäin, matkustaa rinnakkain ja arvostaa kuhinaa enemmän kuin yksityisyyttä.
Vakavasti otettavaa pitkäjänteisyyttä olisi tehdä espoolaisille kerralla selväksi, että Helsinkiä kehitetään jatkossa joukkoliikenteen kaupunkina.
On aika yhdentekevää, rakennetaanko Espooseen metro, pikaraitiotie vai vaikka luotijuna. Jotain pitäisi tehdä ja nopeasti.
Ilmoitan myös saaneeni aimmin ostamastani Sandnes Soft Mohair-langasta tekemäni Fifin valmiiksi. Lankaa jäi nyt reilu puoli metriä, mutta jouduin vähän ketkuilemaan sen kanssa (0lisin mielelläni tehnyt kaksi riviä enemmän). Koska tämä ei ole ollut vielä pingotettavana, en laita kuvaa. Ajattelin tehdä tähän hapsut (Kitten Mohair-langassa olisi juuri oikeaa turkoosia sävyä), joten ehkä kuvaan huivin vasta hapsutuksen jälkeen.
Adoptiopaperitilanteen päivityksenä ilmoitan, että kaikki paperit ovat koossa, mutta valokuvat saamme maanantaina. Olisimme tosin saaneet paperit kuntoon jo viikolla, mutta koska Interpedia muuttaa tämän viikonlopun aikana Helsinkiin, päätimme, että viemme paperit henkilökohtaisesti perille - ei tarvitse maksaa postimaksua ja juuri muuton alla papereille ei varmasti olisi tehty mitään. Ja pääseepähän tutustumaan toimiston henkilökuntaan.
Tuazophia Syyskuu 27th, 2005
Löysin hauskan testin Neulovan lehmän blogista.
The Animal in You
You are either a Penguin or a Owl personality. But you may also be a Bison personality.
Mitäs sanotte, mikä näistä kuvaa minua eniten? Itseäni viehätti pingviinin kuvauksen alku: “Now you see it, now you don’t. Aggressive yet gentle, outgoing but shy, stable yet flighty — everyone sees the penguin in a different way. It’s that black and white thing — the penguin only reveals the side that it wants to you to see.” Sehän on kuin suoraan minulta lainattu: sekä että. 
Tuazophia Syyskuu 23rd, 2005
Paitsi, että kadotin lankakaupan (joka sitten löytyi, kiitos Katjan), kadottelen myös kaikkea muuta. Viimeemmäksi eilen katosivat silmukkamerkkeihin tarkoitetut lukkosysteemit, tänään hame (onneksi ei päältä sentään) ja kirja, joka sekin löytyi toisin kuin kaksi ensin mainittua. Nettiin kadottelen koko ajan asioita, kun unohdan bookmarkata ne ja edes hakukoneilla en enää löydä haluamaani. Pahimmillaan minulta katoavat silmälasit, jotka kuitenkin ovat päässäni koko ajan ja avaimet, jotka kädessä kuljen etsimässä niitä itseään ja harmittelen kuinka hankalaa on kaivella laukkuja avaimet kädessä. Tyypillistä on kadottaa leipäpaketti jääkaappiin tai avaamaton jogurttipurkki roskikseen.
Yleensä kuitenkin löydän jossain vaiheessa tavarat, joita kadotan (virtuaalisesti kadotetut tosiaan sen sijaan jäävät yleensä kadoksiin) miettimällä mitä tein niillä viimeeksi, missä yhteydessä ne olen nähnyt tai tekemällä loogisia päättelyketjuja omista aivoituksistani (tässä tosin tarvitaan jotain ihan muuta logiikkaa kuin mitä tieteellisessä päättelyssä opetettiin).
Asioita kadotan, jos en kirjoita niitä ylös, ja yleensä ne löytyvät - ts. muistuvat mieleen - vasta kun on liian myöhäistä. Joskus jopa ylös kirjoitetut asiat unohtuvat, kun en muista katsoa muistiinpanojani tai katson, mutta luettu haihtuu saman tien päästä.
Toisinaan tämä kadottelu tuntuu pelottavalta. Ei voi olla normaalia unohtaa näin paljon. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen muistini on rajallinen (tiedän, että tutkimukset osoittavat muistin olevan rajatonta, mutta puhunkin nyt omasta henkilökohtaisesta aktiivisesta muististani ;D ). Joitain asioita ei voi muistaa, koska muisti ylikuormittuu ja jotain vuotaa yli. Ei kokonaan kadoksiin, vaan johonkin siihen muistin viereen (ehkä korviin, koska niitä usein kutittaa = virtaavaa muistia) ja imeytyy sitten ehkä takaisin, kun tilaa taas on.
Tuazophia Syyskuu 21st, 2005
Hyvää Kansainvälistä Rauhanpäivää!
Tänään on YK:n julistama kansainvälisen rauhan päivä. Tavoitteena olisi, että kaikki sotivat valtiot pitäisivät tänään tulitauon ja avustusjärjestöt pääsisivät auttamaan ihmisiä sellaisillakin alueilla, joille ei muutoin ole turvallista mennä.
Peace One Day -ryhmä teki kovasti töitä, jotta tuo päivä saatiin aikaiseksi. Ideana on, että rauha alkaa ensimmäisestä päivästä (ja siis yksikin päivä on tärkeä, vaikkei pysyvää saataisikaan aikaiseksi). Vietetään siis päivää rauhallisissa tunnelmissa ja tehdään kaikkemme pysyvämmän rauhan eteen.
Edit 22.9.: Nostetaan tuo linkki ihan tähän viestiinkin. Eli “Rasmus on valtakunnallinen rasismin ja muukalaispelon vastaista työtä ja monikulttuurisuutta ja ihmisoikeuksia edistävien tahojen ja toimijoiden verkosto, jonka koordinoijana ja sihteeristönä toimii Ihmisoikeusliitto.”
Tuazophia Syyskuu 5th, 2005
Tämä pohdinta eilisen televisionkatselun seurauksena.
Onko oikeutettua tehdä pahaa hyvän nimissä? Jos yhden ihmisen tappamisella pelastaa toisen, onko se oikeutettua, jos tuo tapettu on paha ja pelastettu hyvä? Entä, jos yhden tappaminen pelastaa seitsemän, mutta tapettu viaton? Tai seitsemänkymmentä? Mitä jos tappamisella pelastetaan ehkä seitsemänsataa, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta?
Minä olen periaatteessa tappamista vastaan. Jokainen henki on yhtä arvokas. Mutta tiedän, että tämä on vain periaate ja todellisuudessa minusta ei olisi poliisiksi, koska en kykenisi noudattamaan periaatettani käytännössä. Silti olen sitä mieltä, että jos poliisi lipsuu laillisuudesta, ei poliisi eroa rikollisista enää millään tavoin. On oltava joku, joka sanoo, mikä on oikein ja poliisin on sitten noudatettava tuota ohjetta. Jos tietää, että ei kykene siihen, on parempi olla ryhtymättä poliisiksi. Minäkään en ryhdy.
