Tuazophia Joulukuu 29th, 2005
En tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran päivittää blogia. Viimeistään tammikuun lopussa, mutta ehkä tällä välinkin ehdin jotain matkakuulumisia jostain laittaa. Riippuen siitä sun tästä. Mutta nyt viime hetken kokoomaviesti.
Blogini kävijöitä on tällä hetkellä (17.6.2005 alkaen) ollut uniikkeja 15692 ja ylipäänsä hittejä lähes 100 000. Tuo raja menee rikki tammikuun loppuun mennessä, joten jättäkää kävijät viestejä, niin arvon sitten tammikuun lopulla jotain kivaa. Jätättehän jonkinlaisia yhteystietoja viesteihinne (omien sivujen osoite, sähköposti tai muu).
Laitoin Rukalle toppapuvusta uuden viestin ja sieltä tuli viimein vastaus. Pahoittelivat, etteivät olleet vastanneet, mutta samassa hengenvedossa antoivat ymmärtää, että se oli vähän oma vikani, kun en soittanut. GRRRRR! Saan puvun tilalle uuden puvun tai muita Rukka-tuotteita. Eivät maksa rahoja takaisin, mutta voin esim. ottaa isomman toppapuvun. Mietityttää hieman, kun en millään viitsisi ensi talveksi ottaa riskiä, että haalari taas hajoaa. Mutta palaamme tähän asiaan Rukkan kanssa sitten matkan jälkeen.
Saimme tiedon, että adoptiopaperimme ovat lähteneet 16.12.2005 kohti Etiopiaa. Nyt sitten voikin alkaa jännäämään milloin lapsitieto tulee. Omalta osaltani ei tule pahempia ongelmia, tuli tieto sitten milloin vain (opiskelut on helppo jättää kesken ja jatkaa sitten joskus), mutta Artin tietysti pitää ennakkovaroittaa työnantajaa. Matkaan päässee viimeistään pari kuukautta nimeämisestä, mutta jäähän siihenkin vielä hieman varoaikaa.
Päädyin ottamaan käsityöksi mukaan Novita Kotiväestä virkattavan jakun. Palat minulla on jo koossa, mutta yhdistelemistä on vielä paljon. Laitoin käsityön matkatavaroihin, koska virkkuukoukku lasketaan aseeksi lentokoneeseen mennessä. Saa sitten nähdä paljonko tulee loppujen lopuksi tehtyä käsitöitä.
Annikalle joutuu vielä ottamaan muutamia vaippoja mukaan varuilta (lentokonetta, yötä ja muita pidempia vessattomia aikoja varten). Otan pari muotoon ommeltua froteevaippaa ja joitakin pötkövaippoja. Kuoreksi kahdet Nature Babies Classic -kuoret, jotka on helppo putsata huuhtelemalla. Vaipat valitsin sen mukaan, että ne on helppo kuivattaa ja pestä niin, etteivät mene pilalle. Kun Annika oli vauva, meillä oli Lankassa mukana sekä kertakäyttövaippoja (muutamia näytekappaleita yms) että pötkövaippoja, jotka ensin itse esipesin käsin ja sitten ne pystyi viemään hotellin pyykkitupaan. Kuorena oli silloinkin NBC-kuoria ja joitain muita saman tyyppisiä. Onneksi vaippoja nyt tarvitaan paljon vähemmän!
Hammaslääkäri väittää, että kaikkien hammasluu on samanlaista, mutta minulla tuntuu niin hampaat kuin paikat murenevan käsiin. Voisikohan joku osteoporoosi vaikuttaa? Tapaninpäivänä alkoi särkeä hammasta ja kun seuraavana päivänä menin hammaslääkäripäivystykseen, oli hampaasta paikka osin irti ja alla uusi reikä - ei kun juurihoitoon. Toisestakin hampaasta on paikka lohjennut osittain ja yhdessä hampaassa on reiän alku ja… Toisinaan sitä miettii, olisiko se nyt niin kamalaa, jos ei olisi hampaita lainkaan!
Kiitos kaikista joulutoivotuksista ja lahjoista. Olimme olleet kilttejä - Annika eritoten. Lapsen lahjana lelut, kirjat ja pelit on tosi kivoja (myös äidistä), mutta toisaalta sitten pitäisi saada joku urheiluhalli, kun pieni (tai ei niinkään pieni) lastenhuone täyttyy tavarasta. Vaatteetkin ovat kivoja (erityisesti äidistä), mutta kai se olisi lapsesta tylsää, jos lahjaksi tulisi vain hepeneitä. Molempi siis parempi!
Hyvää uutta vuotta lukijoilleni! Tavataan ensi vuonna!
Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Ei siksi, etten olisi mitään tehnyt, vaan siksi, etten ole saanut mitään valmiiksi. Tai Lassilla tuolla aiemmassa postauksessa olleen hatun tein, mutten viitsinyt sitten siitä laittaa erillistä postausta, kun se jo tuossa kuvassa näkyi.
Lanka on lähes vuosi sitten kirpparilta bongaamaani tummansinistä Novita Chenilleä ja samalla kauppareissulla mukaan tarttunutta tuntematonta ruskeaa (pronssin väristä) nauhalankaa. Isompi kuva ei tee oikeutta huiville, joka on oikeasti tosi kivan näköinen, mutta tuosta yksityiskohtakuvasta saa vähän ideaa siitä, miltä huivi auringonvalossa näyttää. Ruskea lanka ei näin pöydällä näytä oikeastaan lainkaan metallinhohtoiselta (kiiltävältä kylläkin), mutta aurinko siihen osuessaan saa sen hehkumaan lähes kuparisena. Tuo ei kyllä ole mitään superlankaa, koska siitä jo virkattaessa irtaantuu tuollaisia “lankahapsuja), mutta toisalta metallilanka harvoin on ihan sileää. 
