Tuazophia Lokakuu 9th, 2007
Voi rähmien rähmä! Mitä tässä voi muuta sanoa?
Pidän tosi paljon puisista sukkapuikoista, mutta kuten näette, ei niillä ole minun kanssani tulevaisuutta. Onneksi noita on samaa kokoa yhteensä enemmän kuin viisi, joten pystyn niitä edelleen käyttämään, mutta silti harmittaa.
Vika ei siis ole puikoissa, vaan puikonkäyttötaidoissani. Kaikki (yhteensä olen katkaissut nyt neljä puikkoa) ovat katkenneet ihan syystä eli mistään valmistusviasta tms. ei ole kyse.
Jos joku osaisi vinkata ei katkeavat, mutta ei metalliset (eli kylmät) puikot, niin olisin valmis kokeilemaan.
Tuazophia Lokakuu 4th, 2007
Olisi myynnissä moinen vuosikerta - muuton alta pitää laittaa kaikenlaista menemään. Varsinaisesti myyn tätä Huuto.netissä, mutta jos joku tekee tätä kautta tarjouksen, otan senkin huomioon, ellei ole tuolta Huutiksen kautta tullut tarjouksia.
Tuazophia Syyskuu 25th, 2007
Ensimmäinen Potteristien puikkopiirin projektini on valmis. Tein toisen sukan raidalliseksi ja silmukoita jäljittelemällä päälle siepit. Tein myös edellisen sukan siepit uudelleen silmukoita jäljittelemällä ja niistä tuli mielestäni paremmat. Joskaan ei tuo kovin selvä ole, mutta asiasta tietävälle varmaan selviää. Pohdin vielä, jos tekisin toisen sukan siivet vielä toiseen kertaan, niin tulisivat selvemmiksi. Tosin eipä varmaan monelle selviä noiden sukkien parillisuuskaan ihan tuosta vaan. 
Jouduin muuten tekemään nuo ihan eri silmukkamäärillä, koska tuon vihreävoittoisen neule ei jousta ihan yhtä paljon kuin toisen. Pidän sukista tosi paljon!
Koska ensimmäisen sukan tekeminen on aina kivaa, mutta toisen tylsähköä, olen viimein löytänyt oman tapani tehdä sukkia. Katsotaan, millaisia kommentteja alkaa tulla lähipiiristä, kun saavat tästä lähtien erilaisia sukkia. Jotain yhdistävää niihin voisi aina väsätä, mutta sen verran erilaisuutta kuin huvittaa tehdä. Minnan sukat olisivat seuraavana listalla, ei kai haittaa, jos ovat puolipariset?
Tuazophia Syyskuu 19th, 2007
Sainhan valmiiksi tämän sukan. En ole siihen täysin tyytyväinen. Ensinnäkin olisi pitänyt olla ohuemmat puikot. Toiseksikin tuo sieppi ei näytä siepiltä. Kolmanneksikin olisi pitänyt tehdä siepit jälkeen päin silmukoita jäljitellen eikä suoraan neuloen. Mutta pidän siitä silti. Tein raidat ihan niin kuin vain päähän juolahti, mutta pääasiassa kuitenkin värijärjestyksessä. Kantapäätä ei tässä postauksessa näy, mutta on siis tiimalasikantapää. Yritän laittaa siitä kuvan sitten, kun on koko sukkapari koossa, ellei joku nyt erityisesti halua nähdä kantapäätä aiemmin.
En vielä tiedä, teenkö toiseen sukkaan siepit vai keksinkö jotain muuta. Muokkasin jo nyt tuota kuviota hieman, mutta silti se ei kertakaikkiaan näytä siepiltä, jos ei tiedä, mikä on kyseessä. Kultalanka oli kyllä ihanaa neuloa: Ei ollenkaan kovaa, mutta kuitenkin ihan kultaketjun tuntuista. Annika totesi, että haluaisi siitä paidan, mutta jos en kuitenkaan… 
Aloitin jo seuraavankin sukan, mutta siitä ei kuvaa, kun on vielä ihan alkuriveillä.
Tuazophia Syyskuu 17th, 2007
Meillä on ollut kummallakin lapsella tosi tärkeitä valokuvakirjat (pienet taskualbumit), joihin olen laittanut lasten ja heille tärkeiden ihmisten kuvia ja teipannut taskut kiinni. Kirjoja selaillaan yksin (Lassikin hokee “Mamma. Pappa. Isi. Anni…” ja etsii kyseiset ihmiset kirjastaan) tai tuodaan luettavaksi, jolloin yhdessä katsotaan kuvat ja jutellaan niistä. Lassin kanssa jutteleminen on vielä lähes henkilöiden nimeämistä, mutta Annikan kanssa puhutaan jo paikoista ja vauvakuvien yhteydessä muistellaan, millainen Annika oli pienenä.
Tosi yksinkertaista toteuttaa, mutta yllättävän toimivaa! Olen tehnyt aina uuden albumin, kun aikaa kuluu, mutta tietysti voi laittaa samaankin. Tässä on sellaisiakin hyviä puolia, että vaikka lasten mielestä on kiva katsella valokuvia, minä en ainakaan raaski antaa oikeita albumeita lasten käsiin ja toisaalta ainakin meillä oikeat albumit ovat pahasti ajastaan jäljessä ja ne päivittyvät hitaasti, mutta tuollaisen taskualbumin tekee muutamassa minuutissa.
Näissä on sekin kiva, että lapsella pysyy tärkeät ihmiset muistissa paremmin, kun heistä näkee kuvia usein. Lassi tietysti vielä helposti unohtaa ihmisten nimet, mutta kun heitä käy läpi uudestaan ja uudestaan, alka jotain muistua mieleen. Nyt ulkomaille lähtiessä tämä saattaa olla vielä aiempaa tärkeämpääkin!
