Tuazophia Syyskuu 17th, 2007
Meillä on ollut kummallakin lapsella tosi tärkeitä valokuvakirjat (pienet taskualbumit), joihin olen laittanut lasten ja heille tärkeiden ihmisten kuvia ja teipannut taskut kiinni. Kirjoja selaillaan yksin (Lassikin hokee “Mamma. Pappa. Isi. Anni…” ja etsii kyseiset ihmiset kirjastaan) tai tuodaan luettavaksi, jolloin yhdessä katsotaan kuvat ja jutellaan niistä. Lassin kanssa jutteleminen on vielä lähes henkilöiden nimeämistä, mutta Annikan kanssa puhutaan jo paikoista ja vauvakuvien yhteydessä muistellaan, millainen Annika oli pienenä.
Tosi yksinkertaista toteuttaa, mutta yllättävän toimivaa! Olen tehnyt aina uuden albumin, kun aikaa kuluu, mutta tietysti voi laittaa samaankin. Tässä on sellaisiakin hyviä puolia, että vaikka lasten mielestä on kiva katsella valokuvia, minä en ainakaan raaski antaa oikeita albumeita lasten käsiin ja toisaalta ainakin meillä oikeat albumit ovat pahasti ajastaan jäljessä ja ne päivittyvät hitaasti, mutta tuollaisen taskualbumin tekee muutamassa minuutissa.
Näissä on sekin kiva, että lapsella pysyy tärkeät ihmiset muistissa paremmin, kun heistä näkee kuvia usein. Lassi tietysti vielä helposti unohtaa ihmisten nimet, mutta kun heitä käy läpi uudestaan ja uudestaan, alka jotain muistua mieleen. Nyt ulkomaille lähtiessä tämä saattaa olla vielä aiempaa tärkeämpääkin!
Tuazophia Heinäkuu 24th, 2007
Sain viimeisen Harry Potterin englanninkielisen version luettua tänään. Ensimmäisen 18 aikana meni 375 sivua ja loput reilu 200 sivua sitten näiden seuraavien päivien aikana (siinä huomaa mikä ero on, jos pystyy lukemaan ihan omaa tahtia ja jos taas pitää osallistua normaaliin perhe-elämään…). Koska en spoilaa, en kerro mitään edes tunnelmista, mutta on mielenkiintoista päästä tänään juttelemaan kirjasta Vuotiksessa!
Kiitos Kirkkonummen Info-kirjakaupalle yömyynnistä ja kanssajonottajille seurasta!
Tuazophia Heinäkuu 5th, 2007
Mikään kirja ei nyt tunnu miltään. Kaikki kotihyllyn elokuvat on katsottu. Televisiosta ei tule mitään. Käsitöitä tietysti teen, mutta mitä sen kanssa - aistini kaipaavat ylikuormitusta?
Argh, illoissani on tyhjiö! Eikö kenelläkään ole ideaa tyhjiön täyttämiseen?
Tuazophia Syyskuu 18th, 2006
Kävin eilen Annikan kanssa katsomassa Autot-elokuvan Lasten Cinemassa. Paikka on pieni, mutta mukava ja lapsiystävällinen. Salissa on normaalipenkkien lisäksi patjoja lattialla ja valoja vain himmennetään, ei sammuteta kokonaan. Vain äänitaso oli hieman turhan korkea - vähemmälläkin kuulee.
Autot-elokuva oli ihan hauska. Annika ei perusjuonta tainnut vielä tajuta, mutta koska elokuvassa tapahtui koko ajan, ei neiti kyllästynyt, vaikka elokuva olikin melkoisen pitkä (1h 58min). Itse pidin eniten lopun ulkoilmaelokuva-kohdasta. Ja kun valot eivät olleet kokonaan pois päältä, pystyin jopa neulomaan samalla kun katselin!
Menemme varmasti uudestaankin Lasten Cinemaan!
Tuazophia Syyskuu 14th, 2006
Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta kai voidaan silti mainokseksi luokitella jollain tasolla - mainostan kotisivuja. Sivut ovat Annikan vaarin, jolle aiemmin tekemäni Vaari-sukat tulivat.
Kari Jaakkola on taidemaalari ja sivuilla on hänen töitään nähtävillä; työt ovat lähinnä piirustuksia ja akvarelleja. Itse sivujen teknistä toteutusta ei kannata tuijottaa, mutta kuvien vuoksi sinne kannattaa piipahtaa - varsinkin niiden, jotka pitävät merestä.
