Tuazophia Elokuu 20th, 2006
Kävimme tänään Porvoossa kävelemässä Vanhassa kaupungissa ja piipahdimme Porvoon museossa katsomassa pientä Albert Edelfeltin näyttelyä. Teoksia ei ollut kovin paljon, mutta hienoja kaikki. Minäkin haluan osata! 
En nyt kuitenkaan masennu (oikeasti olen vain iloinen siitä, että tuollaista taidetta on olemassa) ja esittelen viimeisimmän neuletuotokseni. Tein Annikalle neulepaidan Novitan Isoveljestä (meleerattu tumma harmaa ja kirjava - kroppa, kaulus, hihansuut), Pirtin kehräämön hahtuvalangasta (beige - tehosteraita) ja Novitan 7Veljeksestä (meleerattu tumma harmaa - hihat). Malli oli täysin omasta päästä, mutta onnistui mielestäni loistavasti. Ajattelin tehdä tuohon vielä housut lisäksi, niin voi syksyllä käyttää villapukuna ulkohaalarin alla.
Annika on useamman kerran ehdottanut: “Ota musta kuva”, kun näkee kameran ja usein pyyntö jatkuu sitten kaikkien mahdollisten lelujen kuvauspyyntönä. Eikä neitiä paljon tarvitse pyytää poseeraamaan. Nytkin tuli viiden kuvan sarja ihan itsestään. Kuvasarjan saa näkymään tuota alla olevaa kuvaa klikkaamalla. Yhden kuvan tosin sensuroin, kun neiti näytti siinä väsymyksestä puolikuolleelta.
Tuazophia Heinäkuu 2nd, 2006
Olen pitänyt Brownin aiemmista suomennetuista kirjoista, joten pitihän tämäkin lukea. Meteoriitti on alun perin ilmestynyt Enkelit ja demonit -kirjan jälkeen, ennen Da Vinci koodia eli on jo hieman aiempaa tuotantoa, mutta kyllä tämänkin Browniksi tunnistaa. Tällä kertaa kirjan juonella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan kirjan nimen mukaisesti yllättäen löytyvästä meteoriitista ja sen aiheuttamasta hälystä.
Erityisen kiinnostavaksi Meteoriitin tekivät esitellyt tekniset härvelit, joita - ainakin tekijän mukaan - on oikeasti olemassa. Edelleen suosikkini on Enkelit ja demonit, eikä tämä ehkä DVK:llekaan pärjää, mutta pidin kuitenkin kirjasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut, mutta kyllä juonessa muutakin ideaa on. Se hieman harmitti, että arvasin monia tapahtumia etukäteen, mutta olihan toisaalta kiva lukea eteeenpäin ja tarkistaa olinko arvannut oikein.
Yksi kirjan kohta huvitti suunnattomasti. Yhdysvaltain presidentti aikoi pitää tiedotustilaisuuden, jonka aihetta ei oltu ilmoitettu, mutta oletettiin, että hän ilmoittaa, ettei jatka vaalikampanjaansa päästäkseen toiselle kaudelle. Kirjassa annetaan ymmärtää, että koko maailma pysähtyi tämän tapahtuman vuoksi:
“Zach Herney seisoi lehdistähuoneen puhujakorokkeella, tunsi kuvausvalojen lämmön ja tiesi maailman katselevan. Valkoisen talon tiedotustoimiston täsmähyökkäys oli aiheuttanut tarttuvan mediakuhinan. ne, jotka eivät kuulleet asiaa televisiosta, radiosta tai nettiuutisista, kuulivat siitä poikkeuksetta naapureiltaan, työtovereiltaan ja perheenjäseniltään. Kahdeksalta jokainen, joka ei asunut luolassa, arvaili jo presidentin tiedotuksen aihetta. Miljoonat ihmiset baareissa ja olohuoneissa kautta maailman kumartuivat kohti televisiota ihmetyksen vallassa.”
Tottahan Yhdysvaltain presidentin vaalikäyttäytyminen on äärimmäisen mielenkiintoista, mutta olisi silti tainnut television palvonta ihmetyksen vallassa jäädä minulta väliin.
Tuazophia Kesäkuu 20th, 2006
Yleensä pärjään keväisin ja kesäisin ihan hyvin, vaikka olenkin allerginen joillekin kasveille ja pölylle. Tänä vuonna ilmeisesti timotei on kuitenkin saanut silmät kutiamaan ja nenän vuotamaan. Olen kyllä lukenut, että allergialääkkeet eivät saa allergioita pahenemaan tai menetä tehoaan käytön vuoksi, mutta silti sinnittelen ilman. Ihan jo siksi, että minun on vaikea muistaa ottaa lääkkeitä (pakolliset lääkekuurit pitää laittaa kännykkään muistutukseksi), mutta myös siksi, että jotenkin tuntuu naurettavalta ottaa lääkkeitä moiseen pikkuvaivaan. Tietenkään ei sitten ole naurettavaa olla punasilmäinen ja nuhanenäinen…
Koska en viitsi ilahduttaa teitä omalla, nuhaisella kuvallani, saatte tänään päivän piristykseksi kuvan keittiömme seinällä olevasta batiikista (leveys n. 150 cm). Toin sen ensimmäiseltä matkaltani Sri Lankaan ja siitä asti se on odottanut seinälle pääsyä. Artin isä pingotutti kankaan kiilakehyksille ja vähän aikaa sitten päätin, että kuva saa mennä keittiöön. Ehkä se menee siellä pahaksi (keittiöissä kun tuppaa leijumaan rasvaista pölyä), mutta ei ole mitään järkeä seisottaa kuvaa komerossakaan.
Tuazophia Huhtikuu 5th, 2006
En onnistu löytämään mistään päin nettiä kuvaa tästä kirjasta, jonka bongasin Bookavenue-kirjakerhon lehdestä. Kirjan nimi on Do Redo - kuinka villapaita paloitellaan (Ivarsson, Brieditis, Evans; Schildts). Nimensä mukaisesti kirjassa on ohjeita vanhojen villapaitojen uusiokäyttöä eli paloittelua varten. Omaksi ei varmaan kirjaa tule ostettua, mutta kirjastosta pistin tuon varaukseen (niin kuin näköjään muutama muukin jo: omani on varaus 4/4 ja kirjoja on 4 HelMet-haussa - joka on muuten loistava, mutta epäkäytännöllisesti tehty).
Tuazophia Maaliskuu 16th, 2006
Kävin aamulla (alkaen n. klo 5.45) jonottamassa Helsingin keskustan Akateemisesta kirjakaupasta itselleni uusimman Harry Potterin (Harry Potter ja puoliverinen prinssi) suomennoksen. Sinänsä kirjalla ei olisi ollut kiire, koska olen jo lukenut sen englanniksi, mutta pidän tällaisista tempauksista. Jotkut nuoret olivat olleet paikalla koko yön ja heillä usein oli myös jotain aiheeseen liittyvää vaatetta yms. Jonottajat olivat pääasiassa nuoria (teinejä) tyttöjä. Joillain paikalla olijoista oli huolestuttavan vähän vaatetta (toivottavasti tiukoissa farkuissa ja pikkuruisessa napapituisessa toppatakissa olleet eivät viettäneet paikalla koko yötä!), mutta muuten kaikki vaikutti sujuvan oikein hyvin - jopa kaupan auetessa suurin osa jaksoi pitää oman paikkansa jonossa.
Paikalla vieraili useammanlaisia kuvaajia valokuvaajista uutiskuvaajiin. Outoa oli, että esimerkiksi MTV3 oli lähettänyt paikalle toimittajan, jolla ei ollut aiheesta hajuakaan. Hän ihmetteli (kuvauksen jälkeen) yhden kuvattavan viitassa ollutta Luihuinen-merkkiä: “Mikä tämä Luihuinen oikein on?”. Taisi jäädä aiheeseen perehtyminen väliin?
Sisään päästyä ihmettelin Akateemisen Kirjakaupan järjestelyjä. Mielestäni älykkäintä olisi ollut ohjata ihmiset jonossa eteenpäin, jakaa jokaiselle valmiiksi muovipusseissa kirja ja paita ja sen jälkeen jono olisi ohjattu kassoille. Nyt ensimmäiset kassat täyttyivät heti eivätkä ihmiset päässeet hakemaan kirjoja tungoksen läpi, kun viimeisillä kassoilla oli tilaa. Kirjan saatuaan kaikki sitten jonottivat kuittien kanssa paidanhakupisteeseen kirjakaupan kaduntasokerroksen keskelle ja sieltä sitten tunkivat jonojen läpi ulos. Itse otin suhteellisen rauhallisesti ja ostokset tehtyäni istahdin hetkeksi neulomaan Novitan 7Veljestä jättiraitalangasta tehtävää kaulahuivia. Värit eivät Harry Potterin maailmaan sovi lainkaan, mutta muuten idea on ihan hauska. Kovin paljon huivia ei vielä oltu tehty, joten sinne vain neuloskelemaan! Itse tein viitisen riviä, jotta pääsin värinvaihtumiskohtaan.
Nyt on sitten ensimmäinen luku luettu ja hyvältä vaikuttaa. Suomennos on erinomainen kuten aiemminkin.
Pääkaupunkiseudulla mikään myymälä ei tainnut olla auki puolilta öin Potterin vuoksi, toisin kuin esimerkiksi Mikkelissä. Sieltä kirjansa ostaneet ovat varmaan kohta loppusuoralla. Kauan sitten sen ovat jo lopetelleet kauppojen virheen vuoksi omat painoksensa etukäteen saaneet (asiasta uutisoi Metro-lehti: pdf-etusivu). Pidättäydyn kuitenkin sisällön kommentoimisesta, jottei joku lukija saisi haluamattaan vinkkejä. 
Taidanpa jatkaa lukemista.
ps. Luin vielä pätkän Kristiinan blogia ja siellä kerrottiin, että Suomalainen kirjakauppa myi Potteria jo keskiyöllä. Itselleni tämä oli kuitenkin parempi - tulipahan kerrankin mentyä ajoissa nukkumaan.
