Tuazophia Marraskuu 4th, 2005
Yläasteen äidinkielenopettajani mielilauseita oli: “Lukemaan oppii lukemalla.” En koskaan käsittänyt mitä hän tuolla tarkoitti ennen kuin tajusin, että kaikki ihmiset eivät todellakaan lue eli vaikka osaa lukea, ei välttämättä kuitenkaan osaa lukea - kirjoja. En käsitä, miten joku ihminen ei lumoudu kirjojen maailmoista. Tosin yhtä vaikeaa on käsittää niitä, jotka lukevat vain tietokirjallisuutta. Kuitenkin suurin osa lukemattomista katselee elokuvia eli heillä täytyy olla jonkinlainen mielikuvitus. Sen toki ymmärrän, jos haluaisi lukea, mutta ei ehdi tai kykene, mutta että vapaasta tahdostaan… Osaisiko joku selittää tämän minulle?
Viimeisin lukemani kirja oli Roald Dahlin “Matilda”. Kirja on erittäin fiktiivinen lastenkirja tytöstä, jota voi pitää lapsinerona. Sen kieli oli mehevää ja reilut parisataa sivua (minulla oli kuvitettu LOISTO-pokkariversio) luki hetkessä. Mitään suuria ajatuksia tuosta ei jäänyt, mutta elämän hauskuuttajana se puolsi paikkaansa. Suosittelen!
Tuazophia Elokuu 8th, 2005
Katsoin hyvän elokuvan. Lemony Snicketin “Surkeiden sattumusten sarja” on samannimisen kirjasarjan pohjalta tehty. Elokuvan ohjasi Brad Silberling.
Elokuvan tapahtumat olivat mielenkiintoisia ja näyttelijät ammattitaitoisia, mutta tärkeimmäksi itselleni nousivat mielenkiintoiset miljööt. Monissa kohdin teki mieli pysäyttää elokuva ja jäädä tutkimaan kuvaa tarkemmin, jotta huomaisi kaikki hienot ja hauskat (tai kammottavat) yksityiskohdat. Myös elokuvan lopputekstien taustalla kulkeva animaatio oli niin hyvä (paitsi viihdyttävä, myös häkellyttävän hieno), että katsoin tekstit loppun asti.
Elokuva on K11 ja pidän tuota ikärajaa ihan sopivana, mutta sitä vanhemmille suosittelen - jos et pidä juonesta, niin ainakin miljööstä.
Tuazophia Elokuu 4th, 2005
Pitkästä aikaa piirtelin jotain koneella. Mulla olisi ihana piirustuslevykin, mutta ei tilaa sille tässä ja se toimii (kai edelleen) vain Windowsissa, jota tulee harvemmin käytettyä, joten siksi levy on harmittavasti jäänyt sivuun. Mutta jotain nopeita viritelmiä. 
Näistä saa isommat kuvat klikkaamalla ja vaikka itse sanonkin, ne varsinaiset kuvat ovat paremman näköisiä kuin nämä thumbit.
Tuazophia Heinäkuu 6th, 2005
Näin kauniilla säällä ei millään malta olla sisällä. Ja oikeastaan meillä on sisällä liiankin kuuma, joten ulkona oleminen on siinäkin mielessä järkevää, ettei tukahdu. Ulkona oleminen on vain siinä mielessä hankalaa, että sisähommat jäävät aamuun ja iltaan ja niiden kasautuminen taas vähentää bloggailuaikaa. Sääli. Mutta pistetään lyhyempiä viestejä.
Sain eilen pikalainaan kirjastosta Dan Brownin “Enkeleitä ja demoneita”. Pidin Da Vinci koodista, mutta tästä pidän enemmän. Ehkä siksi, että kirja sijoittuu aina niin ihanaan Roomaan ja kykenen mielessäni kuvittelemaan paikkoja, joista kulloinkin puhutaan. Itse asiassa kirja on niin hyvä, että eilen illasta alkaen pakolla luin sen noin puoliväliin ja aamu oli klo neljässä, kun viimein kömmin nukkumaan (nyt saa kysyä, miksi olen sitten jo tähän aikaan hereillä - tuota lasta ei millään saa ohjelmoitua nukkumaan pitkään juuri tällaisina aamuina). Voin siis suositella kirjaa. Ainakin sellaisille ihmisille, jotka pitävät arvoituksista.
Edit 12.7. Täsmällinen muoto kirjan nimestä on Enkelit ja demonit.
Tuazophia Kesäkuu 1st, 2005
Nettineulelehtiä lukiessaan saattaa revetä naurusta… Niille, jotka ihmettelevät omituista vitsimakuani, annan lisää ihmeteltävää: nauroin myös opiskellessani Arto Wiklan “Ohjelmoinnin perusteet JAVA-kielellä”. Eli joko minä nauroin kirjaimellisesti kuin hullu tai… No, päätelkää itse:
J.R.R. Tolkien: Taru neuleiden herrasta
“Kolme neulemallia haltianeulojille alla auringon,
seitsemän kääpiökutojille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille, jotka vie neulonta armoton,
yksi Mustalle Neulojalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin, joka lankakerien saartama on.
Yksi neulemalli löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät lankakauppaan syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin, joka lankakerien saartama on.”
(Ulla-nettineulelehti: “Maailmankirjallisuuden klassikoita ja menestyselokuvia, joita ei koskaan tehty neulojista“, kirjoittanut Jussi Katajala)
