Tuazophia Joulukuu 28th, 2007
Lassi juoksee tuhatta ja sataa olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin. Artti kysyy: “Lassi, onko sun ihan pakko juosta koko ajan.”
“Ei!” poika huikkaa ohimennen ja jatkaa matkaansa juosten.
***
Tapahtuipa kerran kauppakeskuksessa:
Lassi istuu rattaissa ja huutaa innoissaan: ”Seitsemän!”
7? Mietin jonkin aikaa ja katselen ympärilleni. Sitten välähtää: ”Joo, niin on. Joulukuusi.”
***
Lassi laulaen: ”Potsi, potsi, porrrrrkkana. Nami, nami, nami, nami hemelmää. Omenaa. Päärynää.” Laulu loppuu.
“Äiti, syömää!”
Tuazophia Huhtikuu 18th, 2007
Annika oli hammaspesulla ja otti mukin huuhdellakseen hampaita. Hörpyn jälkeen neiti nielaisi vahingossa veden, vaikka se oli tarkoitus sylkeä ulos. Asiallisesti hän kommentoi erehdystään:
Oho, väärinkäsitys!
Tuazophia Huhtikuu 13th, 2007
Oedipan kirjoituksesta muistin meidän oman adoptioinfomme. Kävimme infossa helmikuussa 2003 ja siellä istui eturivissä eräs henkilö, joka jäi lähtemättömästi mieleeni…
Kun infoa pitänyt Helsingin PeLa:n sosiaalityöntekijä mainitsi, että hakemukseen tullaan tarvitsemaan rikosrekisteriote, tämä mainittu henkilö aktivoitui kysymään, mitä kaikkea otteessa tulee näkymään.
Hetken päästä hän halusi tietää myös, millaisia tukia adoptoiva voi hakea ja mistä maasta pieniä vauvoja saa kaikkein halvimmalla.
Vielä, kun olimme lähdössä ja jäimme hieman jälkeen kysyäksemme, missä vaiheessa voisimme lähettää oman perhelomakkeemme, tämä henkilö kyseli sosiaalityöntekijältä, että minkä kokoinen asunto pitäisi olla, että adoptio voisi onnistua. Sosiaalityöntekijä siinä puhui ensin ympäripyöreitä siitä, miten katsotaan tapaus kerrallaan ja että kunhan nyt lapsen tavarat mahtuvat, sekä kysäisi: “Kaksiossako te asutte?” Henkilö oli hetken hiljaa, vilkaisi puolisooaan(?) ja sanoi: “Tavallaan.” Tämän jälkeen hän pakkasi tavaransa ja lähti.
Sosiaalityöntekijän pokka piti.
Tuazophia Maaliskuu 19th, 2007
Joskus sitä ei vaan saa aikaiseksi. Ja joskus ei ehdi. Sitten iskee suorituspainepakko ja jumettuu täysin. Jotta saisin kirjoitusputken taas vauhtiin, laitan tähän ensin päivän piristystä eräästä saamastani kiertokirjeestä. Siitä on sitten hyvä jatkaa. 
* Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä samoilemassa. Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä. Vastasin, että äiti ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi. Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö sieniä kuin isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se on. Siihen tyttö vastasi että kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.
* Olimme ruokakaupan kassajonossa. Yllättäen tyttäreni nosti hameeni helmat ylös. Kun kysyin, miksi hän näin, vastasi hän: “Minä vain tarkistin, onko sulla nyt alushousut jalassa!”
* 4-vuotias istui äitinsä ostoskärryssä marketin kassajonossa ja ystävystyi takana jonottavan tädin kanssa. Juttelivat niitä näitä kunnes pikkutyttö muisti äkkiä merkillisen tapauksen ja kailotti kirkkaalla äänellä: “Kun minä heräsin niin isi ja äiti voimisteli yöllä!” Kaikki kääntyivät katsomaan tulipunaista yövoimistelijaa.
* Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketin kassoilla jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se,että erään naisen vaunuissa työntämä pikkuvauva parkui taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku saapasteli vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla, huolestuneella isonveljen äänellä: “Valto, mikä sua vituttaa?”
