Tuazophia Elokuu 16th, 2006
Annika oli päiväkodissa mennyt yksin ilman lupaa sisälle pihalta. Sisällä ollut työntekijä kysyi: “Mitäs sinä täällä teet.” Annika oli saman tien kääntynyt ja sanonut: “Menen, menen.” Hetken päästä neiti oli tullut takaisin ja huikannut ovelta: “Anteeksi, että häilitsin!” Ja mennyt takaisin ulos.
Eilen toruin Annikaa ruokapöydässä, kun neiti porsasteli. Annika kuunteli närkästyneenä toimiinsa puuttumisesta ja vastaus oli: “Kyllä pikkusisko tai pikkuveli ihmettelee teitä.”
Isänsä kanssa leikkiessään Annika päätti, että nyt mennään Jätskimaahan (joku Mansikka-Marjan juttu) ja ojensi isälleen puisen palikan. Artti oletti, että tässä on jätskiä ja söi sen. Annikan ilme muuttui tyrmistyneeksi ja hetken henkeä haukottuaan tyttö sai sanottua: “Isi, sinä söit ilmapallon!”
Edit: Muokattu sanamuotoja.
Tuazophia Syyskuu 24th, 2005
Toisinaan lasten suustaan päästämiä juttuja saa nauraa ihan kippurassa. Aina parempi, jos päättömyydet ovat noloja ja ne lausutaan julkisella paikalla. Kovalla äänellä laulettuna ne ovat ehkä vielä tehokkaampia.
Annika laulelee välillä: “Pette hakkaa Mamma-Kassi”. Siinä olisi jollekin raskaamman musiikin sanoittajalle idea vapaasti käytettäväksi. Saatatte saada paljon huomiota lehdistössä, kun kerrotte mistä poimitte ideanne. 
Tiedättekös muuten mikä on kana-kuna?
Tuazophia Elokuu 4th, 2005
Etkö vielä tiedä, miksi ryhtyisit isona? Ei hätää, Sinkku.org auttaa.
Tämän mukaan minun olisi kannattanut pitää tyttönimeni. Nyt nimittäin tulevaisuuteni kuluu lautojen kantamiseen (lautapoika), mutta tyttönimelläni olisin ylennyt lautapäiden johtoon (pääministeri). Pelkällä etunimellä ja tyttönimellä olisin käsityöläinen, mutta ihan ensimmäisellä sukunimelläni (äitini tyttönimi) ja etunimellä puistokemisti…
Hupaisaa. 
Tuazophia Kesäkuu 3rd, 2005
Tämän illan pop-juttu on Annikalle ollut telkkarista tullut Muumi, jossa oli “iiiiiiso Möökö” (lausutaan silmät selällään). Ei Annika Mörköä pelännyt, mutta kun siitä pidettiin Muumilaaksolaisten keskuudessa sellaista hälinää, oli se varmasti tärkeä juttu.
Tänään myös “Anni syö maasi” (mansikoita) ja “Anni kiikaa kangssa” (kiikkuu toisen lapsen kanssa samaan aikaan). Isosta pahvilaatikosta tehdyn majan pitää ehdottomasti olla “päinpäin” (näin päin) ja kun tehdään tuhmia, sanotaan itse “aijaijaijai”. Pitkään on ollut tosi tärkeää, että “Isi töi. Tuutuuu. Että. Määkä.” (Isi tuli yksi ilta junalla kotiin töistä, satoi vettä ja isillä oli märkä takki).
Nimistö on kuitenkin mielestäni Annikan parhaimmistoa (terveisiä kaikille mainituille):
Anni (Annika)
Aatti (Artti)
Kiija (Irja)
Mee (Mervi)
Tannas/Tanssa (Sanna)
Mamisi (Sami)
Papisi/Matis (Matias)
Niin ja nuo otsikossa mainitut… Saa arvata!
Koska kukaan ei ole vielä ehtinyt arvata, lisätään vielä kaksi: kukas ja pamssu. Vihjeenä sanottakoon, että ensimmäinen on syötävää ja syövät jotkut tuota toistakin, mutta Suomessa harvemmin.
Tuazophia Kesäkuu 1st, 2005
Nettineulelehtiä lukiessaan saattaa revetä naurusta… Niille, jotka ihmettelevät omituista vitsimakuani, annan lisää ihmeteltävää: nauroin myös opiskellessani Arto Wiklan “Ohjelmoinnin perusteet JAVA-kielellä”. Eli joko minä nauroin kirjaimellisesti kuin hullu tai… No, päätelkää itse:
J.R.R. Tolkien: Taru neuleiden herrasta
“Kolme neulemallia haltianeulojille alla auringon,
seitsemän kääpiökutojille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille, jotka vie neulonta armoton,
yksi Mustalle Neulojalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin, joka lankakerien saartama on.
Yksi neulemalli löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät lankakauppaan syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin, joka lankakerien saartama on.”
(Ulla-nettineulelehti: “Maailmankirjallisuuden klassikoita ja menestyselokuvia, joita ei koskaan tehty neulojista“, kirjoittanut Jussi Katajala)
