Archive for the 'Sri Lanka' Category

Lasten silmälaseja?

Tuazophia Kesäkuu 5th, 2007

Pentti-Oskari Kangas vetoaa suomalaisiin, jotta Sri Lankan lapsille saataisiin silmälaseja:

Premasiri lähetti Aven välityksellä minulle tiedon, että lasten silmälasit olisivat nyt kova sana. Valtiohan korvaa siellä linssit köyhille, mutta kehykset on maksettava itse. Ja nehän ne maksavat. Paikalliset optikot ovat kohtuullisen hyviä. Vain sankoja tarvitaan. Yleensä lapsille silmälaseja ei hankita kuin äärimmäisessä tapauksessa. Autetaan taas heitä.

Kokoathan työpaikallasi lasten silmälasien kehyksiä.(Ihan millaisia tahansa. Linssit saa olla rikkikin) Puhdista ne ja lähetä osoitteeseen.

Positiivarit Ky
PL 136
15101 Lahti

Olisiko sinulla ylimääräisiä laseja lähetettäväksi?

Muutama lomakuva

Tuazophia Maaliskuu 11th, 2006

Hieman venyy tuo Sri Lankan kuvien laittaminen, mutta jotain esimakua löytyy Artin blogista.

Ensimmäinen kuva on ravintola Refreshistä merelle päin kuvattu iltarusko.

Toinen katamaraanireissulta Blue Lagoonilta. Siellä ennen ollut lintupuu oli ihan tyhjä (rauhaa rakastavat meditoijat olivat räjäytelleet pommeja riittävän monena iltana ja linnut lakkasivat tulemasta - eivätpä enää häiritse rauhaa mokomat luontokappaleet).

Kolmannessa Annikan paras kaveri reissulla: Chewwandi.

Neljännessä mangrovemetsää jokisafarilta.

Viidennessä Adam’s Peak -vuori, jonne Anna-Maija, Artti ja Tuula kiipesivät aamuhämärissä. Kuudes kuva on vuorelta ennen auringonnousua.

Seitsemännessä kuvassa Pinnawalan norsujen orpokodin elefanttilaumaa.

Kahdeksannessa jättiläispuita ja niiden päällä kiemurtelevia loiskasveja Kandyn luonnontieteelliseltä puutarha-alueelta.

Kotona jälleen!

Tuazophia Tammikuu 24th, 2006

Tulimme sunnuntaina iltapäivällä. Kello oli Suomessa neljän pintaan, Prahassa (jossa nukuimme la-su yön) tuntia vähemmän ja sisäinen kellomme Sri Lankan ajan mukaan kahdeksan. Annika oli herännyt Suomen aikaa neljän jälkeen aamuyöstä ja minä ja Artti jo hetkeä aiemmin (joku lauloi Prahan sunnuntaiaamussa kolmen aikoihin hyvin hilpeästi). Että sitten vähän väsytti. Nyt olen käynyt nukkumaan illalla viimeistään kymmeneltä ja aamulla herännyt sitten viimeistään kuudelta pirteänä. Ehkä pidän tämän tavan… ;) Tosin nyt kahdentoista maissa päivällä nukuttaa ja pää tuntuu sekavalta (anteeksi, jos viestistä katoaa punainen lanka!*), mutta aamulla on kiva kun ei ole kiirettä.

Loppuloma ja kotimatka sujuivat hyvin. Nyt lennotkin lähtivät ainakin suunnilleen ajallaan. Menomatkan myötätuuli (taisi olla lähes 250 km/h parhaimmillaan? muistatko Artti tarkemmin?) ja sen aiheuttama lentonopeus (pitkälti yli 1000 km/h) tosin vaihtui vastatuuleen (max 235 km/h) ja lentohitauteen (min 740 km/h). Mutta ei silti pahoja myöhästymisiä. Nyt oli Dubaissakin enemmän aikaa. Siitä en vielä kertonutkaan…

Meillä oli Praha-Colombo -välilasku Dubaissa. Siellä piti kerätä kaikki tavarat ja mennä niiden kanssa terminaaliin, jossa sai jatkokortin maihinnousukortin tilalle. Sitten mentiin tavaroiden läpivalaisujen ja metallinilmaisimien läpi, juostiin lähtöportille (aikaa oli muka 40 min, mutta tosiasiassa varmaan vähemmän ja matkaa yhteensä pari kilometriä + jonottaminen läpivalaisuun), vaihdettiin jatkokortti maihinnousukorttiin ja esitettiin passi, mentiin lentokoneeseen (samaan mistä lähdettiin), esitettiin maihinnousukortti ja lentovirkailija kertoi missä päin oma paikka oli (siis sama, jolla oli jo istunut useamman tunnin) ja viimein pääsi taas asettelemaan käsimatkatavaroitaan ja istumaan. Sama toiseen suuntaan, joskin aikaa piti olla 20 min (loppujen lopuksi sitä oli ainakin puoli tuntia) ja kävelymatkaa vähemmän. Se, kuka on ollut Dubain kentällä, tietää, että se on pitkä (ja näköjään lisärakennus tulee putken jatkoksi) ja jotenkin tuollainen turha juoksentelu ottaa luonnolle. En myöskään pidä siitä, että joka vaiheessa kysytään yhtä ja toista lappusta tai passia - ne on joko koko ajan kadoksissa tai sitten niitä pitää roikottaa kädessä. No, Dubain kenttä on kyllä hieno, joten mieluummin juoksentelua siellä kuin vaikkapa Moskovassa!

Nyt siis olemme kotona ja arki on alkanut. Tarkempaa matkakertomusta en enää ajatellut kirjoittaa blogiviestinä ainakaan, mutta loppumatkasta kävimme vielä kilpikonnien suojelufarmilla, lasipohjaveneajelulla (bongasimme kolme pientä merikilpikonnaa ja paljon kaloja), katamaraanisoutelureissulla laguunilla (murtovesijärvellä) sekä jokisafarilla kanelipuutarhoineen, saariluostareineen. Meillä oli lastenjuhlat, jossa lapset saivat lahjoja ja Annika leikki srilankalaislasten kanssa jotain piirileikkiä (jossa muut lauloivat jotain paikallista laulua ja Annika lauloi: “Pii-i, pieni pyö-ii”). Huoneestamme löytyi kaksi isoa hämähäkkiä, useampia isoja torakoita sekä muutama koppakuoriainen + yksi ihana hännätön gekko = Kekkonen. Lisäksi uimme (Annika oppi uimaan kellukkeilla pitkiä matkoja uima-altaassa!), snorklasimme sekä nautimme muuten vain olostamme.

Kuvia tulee, kunhan saamme ne kaikki käsiteltyä.

Yritän purkaa meilisumaa ja yhteydenottosumaa ja kaikkea muuta tässä vähän kerrassaan. Arvonnan suoritan varmaankin tämän viikon lopulla eli vielä ehtii osallistua.

Käsitöitä en sitten tehnyt matkalla lainkaan. Paluumatkalla olisi ollut aikaa, mutta en uskaltanut ottaa virkkuukoukkua (=vaarallista asetta) mukaan lentokoneeseen, joten sekin jäi sitten. Matkan aikana tullut Novita-lehti vaikuttaa ihan ok:lta ja uudet värit Novitan langoissa suorastaan herkullisilta. Minulla on muuten kuva, jossa on neulelankoja (jotain tekokuitua) Hikkaduwassa kaupan ikkunassa. En ole koskaan nähnyt kenenkään tekevän mitään neulottua tai virkattua Sri Lankassa, mutta ilmeisesti sellaistakin joku harrastaa siellä?

*Näimme Prahassa hauskan musiikkivideon, jossa porukka piirrettyjä ihmisiä (ja aasi) kulkevat seuraten punaista lankaa. Itse kappale ei oikein jäänyt mieleen, mutta Tintin tyylisesti piirretty video kyllä. Tarina tosin loppuu omituisesti kesken. Itse ajattelin hyvän lopun olevan, että porukka löytää viimein ison lankakerän ja lähtee sitä yhdessä pyörittämään eteenpäin…

Hikista Hikkiksessa

Tuazophia Tammikuu 15th, 2006

Tanaan on ollut varmaan reissun kuumin paiva. Aurinko on paistanut ja vasta nyt neljan jalkeen on vahan alkanut pilveilla. Kaunista, mutta siita ikavaa, etta pitaa pysytella sisatiloissa.

Eilen illalla Hikkaduwassa oli uuden kuun kunniaksi rantajuhla, jossa oli lentopalloa, lainelautailua ja paikallista poppia. Ihmisia oli tosi paljon. Viivyimme vain puolisen tuntia, mutta jos ei olisi Annikan nukkumaanmenoaika lahestynyt, olisi siella voinut viihtya kauemminkin.

Jos jostakusta tuntuu, etten vastaa sahkoposteihin, niin tunnustan, etta muutama posti on voinut kadota. Ainakin muistelisin nahneeni jossain vaiheessa Anu-sisareni postin, mutta sita ei ole enaa sahkopostissa. Eli laittakaa uudelleen ja toivokaa parasta. ;)

Paivat kayvat vahiin talla lomalla. Lahdemme jo perjantaiaamuna Colomboon, jossa olemme paivan ja yon. Lento takaisin lahtee lauantaiaamuna ja kotona olemme sunnuntaina. Voi olla, etten nyt enaa ehdi nettiin ennen kotimatkaa, mutta tarvittaessa tutut tavoittavat tekstiviestilla. Ja sahkoposteja luen viimeistaan maanantaina 23.1.

Kuvia saatte matkasta sitten, kun olemme kotona. Taaltakin se voisi onnistua, mutta olemattoman muokkausmahdollisuuden, hitaan yhteyden ja hankalan usb-systeemin vuoksi jatan valiin.

Loppukevennykseksi Annikan koottuja lauluja matkan ajalta:

  • “Aa-tuuti assa, kissa tuui, heppa tuui, ihhahhaa ihhahhaa heppa.” (alku: Aa-tuuti lasta; loppu: Ihhahhaa, ihhahhaa)
  • “Pikkase heevantti maassi näääi…” (Yksi pieni elefantti)
  • “Nakulipeelle, nakulipeelle…” (Oma savel)

Paivaa jalleen

Tuazophia Tammikuu 12th, 2006

Kello on noin viisi ja vetta sataa. Pakenimme sadetta nettiin ja mikas taalla on ollessa, joskin ilmastointi on ylitehokas. Ihmiset katsovat kummissaan, kun Annikalla on oma kone, mutta eihan meidan netissa olosta tulisi mitaan, jos Annikalla ei olisi tekemista. Ja pitaahan lapsen saada viikottainen Disney.com-annoksensa. :)

Aamulla kavin Tuulan ja Anna-Maijan kanssa snorklaamassa. Tarvitsisin oikeastaan silmalasivahvuuksilla olevan maskin, mutta onnistuin nytkin opettamaan snorklausta tarvittavan maaran ja itsekin nakemaan jotain, joten kivaa oli. Tuula ja Anna-Maija olivat asiaankuuluvan ihastuksissaan elamansa ensimmaisesta snorklauksesta ja toki itsekin oli pitkasta aikaa ihanaa leijua painottoman tuntuisessa ja hiljaisessa tilassa kauniiden kalojen keskella. Elavaa korallia ei vielakaan ole mitenkaan erityisen paljon, mutta joitain kohtia kuitenkin. Joku paiva lahdemme lasipohjaveneella “kiville” ja snorklaamme siella.

Tilasin Annikalle verhot (vihersavyista papukaijakuviota) ja poytaliinan ja sangynpeittoa ja koristetyynyja varten kankaat (sinista gekkokuvioista) batiikki-puuvillasta. Saan ne ensi viikolla. Olen miettinyt, jos lahettaisi osan kesavaatteista ja esim. nuo ostokset pakettina Suomeen (ei tarvitsisi kuljettaa lentokoneessa), mutta katsoo nyt maltanko. Itse en ole ehtinyt kasitoita tehda yhtaan.

Next »