Sekä että

Tuazophia Elokuu 20th, 2006

Kävimme tänään Porvoossa kävelemässä Vanhassa kaupungissa ja piipahdimme Porvoon museossa katsomassa pientä Albert Edelfeltin näyttelyä. Teoksia ei ollut kovin paljon, mutta hienoja kaikki. Minäkin haluan osata!

En nyt kuitenkaan masennu (oikeasti olen vain iloinen siitä, että tuollaista taidetta on olemassa) ja esittelen viimeisimmän neuletuotokseni. Tein Annikalle neulepaidan Novitan Isoveljestä (meleerattu tumma harmaa ja kirjava - kroppa, kaulus, hihansuut), Pirtin kehräämön hahtuvalangasta (beige - tehosteraita) ja Novitan 7Veljeksestä (meleerattu tumma harmaa - hihat). Malli oli täysin omasta päästä, mutta onnistui mielestäni loistavasti. Ajattelin tehdä tuohon vielä housut lisäksi, niin voi syksyllä käyttää villapukuna ulkohaalarin alla.

Annika on useamman kerran ehdottanut: “Ota musta kuva”, kun näkee kameran ja usein pyyntö jatkuu sitten kaikkien mahdollisten lelujen kuvauspyyntönä. Eikä neitiä paljon tarvitse pyytää poseeraamaan. Nytkin tuli viiden kuvan sarja ihan itsestään. Kuvasarjan saa näkymään tuota alla olevaa kuvaa klikkaamalla. Yhden kuvan tosin sensuroin, kun neiti näytti siinä väsymyksestä puolikuolleelta.

• Annika , Käsityöt , Matkailu , Neuleet , Suomi , Taide
• Comments(0)

Tuazophia Kesäkuu 18th, 2006

Artin työnantaja järjesti eilen perhepäivän Linnanmäellä. Ennen aukeamista alue laitteineen oli kolme tuntia WM-Datan työntekijöiden ja heidän perheidensä käytössä. Ihmisiä tuntui olevan valtavasti (en olisi halunnut olla ne ihmiset, jotka tulivat sisään viralliseen aukeamisaikaan - paikka kun oli jo valmiiksi täynnä) ja jonoja syntyi, mutta aamupäivällä jonotukset olivat vielä siedettäviä.

Sää oli hieno - aurinko porotti ja pieni tuulenhenkäys toi viileyttä. Aikuisten ihmisten suhteellisen suuri osuus toi myöskin ihmisjoukkoon jonkinlaista rauhallisuutta - ja tietysti vajaa 6000 ihmistä on Linnanmäen mittakaavassa vielä vähän. Viralliseen aukeamisaikaan ovensa avannut ravintola Viidakkorumpu oli tosin aivan tolkuttoman hidas - pizzat kyllä olivat tosi hyviä ja yhden nuudelibuffetin maksavan aikuisen kanssa alle 4-vuotiaat lapset olisivat saaneet annoksensa ilmaiseksi. Silti odotusaika oli hyvästä pöytäseurasta huolimatta liian pitkä.

Kävimme Vekkulassa (Annika vähän pelkäsi pyöriväseinäistä huonetta, mutta myöhemmin sanoi, että se oli kiva), KotKotissa (sellainen tipujuna - Annikan mielestä tosi hauska), Rinkelissä (uusi maailmanpyörä - Annikasta vähän tylsä), Taikasirkuksessa (Annika säikähti verhon takaa tulevaa pelleä, mutta illalla naureskeli säikähtämiselle “Pelle tuli ja Annika säikähti”), Karusellissa (onneksi sen musiikki ei soi enää yhtä kovaa kuin ennen! - Annikan mielestä kirahvilla ratsastaminen oli ihan huippua) ja Kahvikupeissa (olisi saanut pyöriä Annikan mielestä kovempaakin - olimme sellaisessa kupissa, joka pyörii vähän vähemmän). Eli selvästi alkaa jo löytyä Annikalta ymmärrystä noiden laitteiden päälle. Jotain lastenlaitteita olisi vielä voinut kokeilla, mutta aika loppui kesken. Ja olihan lisäksi tuttujen tapaamista, pizzaa, popcornia, pirtelöä, ulkoilmaesitystä yms.

Narunvedosta Annika kiskaisi Tikru-mustekynän ja sepä sitten osoittautuikin tärkeäksi. Matkalla junalle Annika pysähtyi vähän väliä pomppimaan (täytyyhän kaverin kanssa pomppia) ja kotona vasta riemu oikein nousi kattoon, kun kynässä piirtäessä vilkkuu valo. Valo tosin vie huomion itse piirtämisestä ja vieressä täytyy koko ajan vahtia, ettei piirtojälki epähuomiossa kuljeskele kaikkialla muualla kuin paperissa!

Junassa meillä olikin sitten väsynyt tyttö ja illalla uni maistui.

Kiitos WM-Data!

• Annika , Helsinki , Matkailu , Perhe , Suomi , Tapahtumat , Työ
• Comments(0)

Tuazophia Lokakuu 30th, 2005

Oikeastaan minun piti kirjoittaa joukkoliikenteestä. En kuitenkaan saanut mitään järkevän kuuloista aikaiseksi, joten totean vain, että Ylioppilaslehdessä 15/05 oli järkevä kirjoitus. Itse toteaisin sen pohjalta lähinnä, että Helsingin keskustan voisi puomittaa ja kaikille sisään ajaville olisi kallis maksu (+ lisäksi tietysti kalliit pysäköintipaikat). En voi käsittää, mitä ne kaikki autot tekevät keskustassa päivin öin.

Keskustatunnelia markkinoidaan kauaskatseisena kaupungin kehittämisenä. Pikemminkin se edustaa lyhytnäköisen pakokaasukulttuurin viimeisintä korahdusta.

Tunnelissa ei ole kysymys vain autoilun tai kaupan ongelmien ratkaisemisesta. Pitkällä tähtäimellä kysymys on siitä, onko Helsinki eurooppalainen kaupunki vai espoolainen ostoskeskus.

Kaupungissa pitää haluta asua. Hyvä kaupunki ei ole itsekkäiden yksilöiden palvelukeskus, vaan avoimien ihmisten kohtaamispaikka, elinpiiri ja koti. Luova luokka asuu päällekkäin, matkustaa rinnakkain ja arvostaa kuhinaa enemmän kuin yksityisyyttä.

Vakavasti otettavaa pitkäjänteisyyttä olisi tehdä espoolaisille kerralla selväksi, että Helsinkiä kehitetään jatkossa joukkoliikenteen kaupunkina.

On aika yhdentekevää, rakennetaanko Espooseen metro, pikaraitiotie vai vaikka luotijuna. Jotain pitäisi tehdä ja nopeasti.

Ilmoitan myös saaneeni aimmin ostamastani Sandnes Soft Mohair-langasta tekemäni Fifin valmiiksi. Lankaa jäi nyt reilu puoli metriä, mutta jouduin vähän ketkuilemaan sen kanssa (0lisin mielelläni tehnyt kaksi riviä enemmän). Koska tämä ei ole ollut vielä pingotettavana, en laita kuvaa. Ajattelin tehdä tähän hapsut (Kitten Mohair-langassa olisi juuri oikeaa turkoosia sävyä), joten ehkä kuvaan huivin vasta hapsutuksen jälkeen.

Adoptiopaperitilanteen päivityksenä ilmoitan, että kaikki paperit ovat koossa, mutta valokuvat saamme maanantaina. Olisimme tosin saaneet paperit kuntoon jo viikolla, mutta koska Interpedia muuttaa tämän viikonlopun aikana Helsinkiin, päätimme, että viemme paperit henkilökohtaisesti perille - ei tarvitse maksaa postimaksua ja juuri muuton alla papereille ei varmasti olisi tehty mitään. Ja pääseepähän tutustumaan toimiston henkilökuntaan.

• Adoptio , Ajatuksia , Harrastuksia , Helsinki , Käsityöt , Neuleet
• Comments(0)

Tuazophia Elokuu 29th, 2005

Kävimme lauantaina Loviisan kaupungin järjestämällä linja-autoretkellä Loviisassa. Retki oli lähinnä tarkoitettu niille, joilla olisi tarkoitus ostaa Loviisasta tontti ja linja-autolla kierreltiin vapaana olevia kaupungin tontteja. Niitä oli paljon ja mikäli minä asiasta mitään ymmärrän, ne olivat halpoja (usein n. 3 euroa/m2. Meitä kiinnosti lähinnä se, millainen kaupunki Loviisa on, koska siellä on myös halpoja kerros- ja rivitaloasuntoja myynnissä.

Paikkana Loviisa on kaunis pikkukaupunki. Torin ympäristössä on vanhoja rakennuksia ja kaupungissa on paljon viheralueita. Keskustassa etäisyydet ovat lyhyet ja meno kiireettömän oloista. Asuinalueet ovat viihtyisiä ja melko tilavasti rakennettuja. Kaupunki on vahvasti kaksikielinen, joten lapset saavat luonnollisen kielikylvyn kavereiden kanssa. Matkailijalle on museoita, tapahtumia ja kesäisin tori (talvella vain tiettyinä päivinä). Erityisesti mainittakoon Svartholman linnoitus, jossa järjestetään myös lapsille erilaisia seikkailuja.

Meille kaupunki on kuitenkin liian hiljainen. Voimme hyvinkin mennä sinne uudelleen matkailijoina, mutta en usko, että koskaan muutamme Loviisaan. Niille, jotka etsivät rauhallista asuinpaikkaa tunnin päässä Helsingistä, Loviisa on varmasti miettimisen arvoinen kaupunki. Itse en usko, että jaksaisin kulkea päivittäin kouluun tai töihin Helsinkiin, koska tuskin löytäisin työpaikkaa Loviisasta. Kaupungista ei kuitenkaan jäänyt mitään negatiivista kuvaa, vaan hyvä-mutta-ei-kuitenkaan-meille kuva.

Haluan kiittää Loviisan kaupunkia tapahtuman järjestämisestä!

• Matkailu , Suomi
• Comments(0)

Tuazophia Heinäkuu 15th, 2005

Vietimme pari päivää Naantalissa. Matkat teimme ensin junalla kotoa Turkuun ja sieltä bussilla Naantaliin. Auto olisi kyllä kätevä, mutta näinkin pärjäsi, kun pakkasi vain välttämättömimmät tavarat. Yövyimme Naantalin kylpylän perhehotellissa, joka oli ihan asiallinen paikka (koulun asuntola) kylpylän vieressä. Huoneissa oli kaksi sänkyä ja lapselle matkasänky. Lisäksi yhteisissä tiloissa (kahden muun huoneen kanssa yhteiset) wc, suihku ja olotila, jossa hella ja jääkaappi sekä tv. Aamiaiset söimme hotellin seisovasta pöydästä ja muut syömiset vaihdellen omia eväitä tai ravintolaruokia.

Pääkohteena oli Muumimaailma ja siellä vietimme koko keskiviikkopäivän.

Annikan ilme Muumitalon ilmestyessä näkyviin oli koko rahan arvoista! “Oooooooo, Muuminaakso!” ja sen jälkeen kaikki olikin vallan ihmeellistä.

Hauskinta Annikasta oli tavata muumihahmoja (näimmekin oikeastaan kaikki päähahmot Niiskua lukuunottamatta). Kaikkia piti käydä kättelemässä, vaikka Pikku Myy oli kyllä hieman kummallinen, kun oli niin suuri! Niiskuneidin kanssa Annika jopa tanssi ja muistelee sitä vieläkin.

Mukavaa oli myös käydä erilaisissa rakennuksissa (Annika kiipesi kuumaan Muumitaloon neljä kertaa!) ja vain juoksennella ympäriinsä. Emma-teatterissa esitetty “Muumit teatterissa” seurattiin tarkasti alusta aina 20min myöhemmin tulleeseen loppuun asti. Ainakin Annikan ensimmäinen teatterikokemus oli myönteinen! Lapsia varten järjestettyjä askarteluja tms. Annika ei vielä osannut tehdä, mutta onpahan jotain uutta seuraavallakin kerralla.

Hahmot eläytyivät osiinsa hyvin ja jaksoivat tungoksen ja helteenkin aikana kätellä lapsia ja esiintyä roolinsa vaatimalla tavalla. Vaikka ihmisiä oli paljon varsinkin aamupäivästä, riitti ravintola- ja wc-tiloja hyvin. Ilman valvontaa riehuvat lapset välillä hankaloittivat elämää, mutta muutoin ihmiset olivat huomaavaisia ja kohteliaita. Saarelta löytyi rauhallisiakin paikkoja (uimarannan “takaa”) ja siellä kävimme Annikan päiväuniaikaan istuskelemassa.

Torstaina kävimme Naantalin kylpylässä ennen kotiinlähtöä. Siellä oli ulkoallas, pari lämminvesiallasta ja isompi ja pienempi uima-allas hierovine porekylpyineen. Annikasta oli kiva uida, mutta koko ajan piti vaihtaa allasta. Sen jälkeen kyllä sitten nukutti hyvin.

Todella positiivinen kokemus ja voin suositella muillekin Muumifaneille!

Tavarasaaliiltakaan emme välttyneet ja Annika sai Muumiaiheiset palapelin, t-paidan, kaksi huivia ja omat Muumipapan ja Nuuskamuikkusen. Mutta kerrankos sitä… Ja eihän Annika itse vielä edes osaa vaatia, vaan lähinnä ostokset olivat äidin ja isän ideoita.

Lisäkuvia reissusta…

• Annika , Matkailu , Perhe , Suomi
• Comments(4)