Sekä että

Tuazophia Syyskuu 5th, 2009

Muistatteko vielä Annikan ensimmäisen päiväkotipäivän? No, ei siitä niin kauan olekaan. Nyt se lähti jo kouluun itse valitsemissaan vaatteissa ja repussa…

Koulu on Cecilien-Schule ja Annikan luokka on S3 (alkuopetusluokka eli periaatteessa eka-/tokaluokka).

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä (einschulung). Ekaluokkalaiset oli jaettu kahteen ryhmään ja Annikan ryhmä aloitti kello 10.30. Kouluun mentiin reput selässä (ilman koulutavaroita, mutta kuulemma näin saa kivempia kuvia) ja vanhemmilla (ja muilla saattajilla – joillain oli kymmenisenkin vierasta) schultüte mukana. Ensin istuttiin salissa ja katseltiin joitain esityksiä, joita alkuopetusluokkien “tokaluokkalaiset” (jo viime vuonna koulua käyneet) ja sirkusryhmä olivat valmistaneet. Myös rehtori kertoi ekaluokkalaisille joitain asioita koulusta (kuten, että koulussa on kaneja ja marsuja).

Opettajat ja “tokaluokkalaiset” menivät lavalle ja kutsuivat nimeltä ekaluokkalaiset, jotka saivat isompien oppilaiden askartelemat kukat. Luokka kerrallaan lähti omaan luokkaan ja me muut tutustuimme kouluun omine aikoinemme. Käväisimme mm. pihaa tutkimassa (se on kiva urheilu- ja leikkikentän sekä puiston yhdistelmä talojen sisäpihalla). Lassi olisi halunnut päässä leikkimään, mutta aamuinen vesisade oli kastellut kaiken, vaikka sillä hetkellä olikin aurinkoista. Vanhempainyhdistys myi leivonnaisia ja juomista sekä koulupaitoja yms.

Noin puolen tunnin päästä koulupäivä olikin ohi ja pääsimme luokkaan katsomaan Annikan omaa paikkaa, luokkakavereita ja antamaan schultüten. Jokainen ekaluokkalainen oli saanut viereensä istumaan tokaluokkalaisen, jolta voi kysyä neuvoa vaikka vessan sijainnista tms. Tapasimme luokassa naapurirapussa asuvan rouvan, jonka tytär on samalla luokalla! Annikan luokalla on myös tyttö, jonka nimi on Anni.

Varsinainen koulutyö alkaa maanantaina kello 8.00.

ps. Schultüten täyttäminen oli yllättävän suuri homma. Sinne mahtui:

• juomapullo
• eväsrasia
• helmiä
• tarratatuointeja
• pinnejä
• hiuspanta
• varavaatekassi
• pyyhekumi
• tarravihko
• askartelulehti
• jättitikkari
• nallekarkkeja (liivatteettomia)
• lakupötkö
• suklaapatukka
• taskulemmikki-yllätys (musta puhveli)
• mandaloiden piirtokoje (Hello Kitty)
• Uno-pelikortit
• kaksi heijastinta (Lillifee ja Felix)

ps. Kuvissa ja aikatauluissa on joitain uusia kuvia.

pps. Lisää kuvia ensimmäisestä koulupäivästä http://www.fv-cecilie.de/pageID_8499094.html Annikan silmä vilahtaa yhden kuvan reunassa…

• Annika , Tapahtumat
• Comments(5)

Tuazophia Heinäkuu 27th, 2009

(aamulla) “Onko tänään ilta? … Ei, nyt on kesä!”

(päivällä) “Onko tuolla äitikoiralla ja isäkoiralla jossain lassikoira? Ei, kun tuo onkin äitikoira ja lassikoira, kun sillä on noin pienet korvat! Se onkin vauvakoira. *makealla äänellä* Aaai, niin söpö vauva! Ehkä isikoira on töissä ja annikakoira koulussa. Lassikoira on vielä kotona ja juo mammismaitoa. Mä en juo, mä juon riisimaitoa.”

(iltapäivällä) “Mikä on ilta?” äiti: “Ilta on se, kun käydään nukkumaan.” “Miksi?” äiti: “Pitää nukkua, että jaksaa leikkiä.” “Mä en haluu leikkiä, mä haluun kattoo dvd:tä.”

(hetken päästä edellisestä) “Jätski palelee mun naamaa!”

• Lassi , Perhe
• Comments(0)

Tuazophia Heinäkuu 9th, 2009

Huivi yksityiskohta

Osallistuin knitalongiin. Se tarkoittaa, että jokin ryhmä ihmisiä (tässä tapauksessa noin 500 netin käyttäjää ympäri maailman) neuloo samaan aikaan jotain ohjetta. Jos kyseessä on mysteeri knitalong, kuten tässä tapauksessa, ohjetta julkaistaan pätkä kerrallaan ja aluksi kerrotaan vain jotain perustietoja (tässä tuli langantiheys, mallitilkun ohje ja tieto siitä, että huivista tulee pyöreä).

Aloitin neulomisen huhtikuussa ja ohjeita tuli viikon välein. Vaikka huivi olisi voinut olla valmis jo toukokuussa (ohjeita oli vain kuusi), sairastelut ja muut tapahtumat venyttivät valmistumisen juhannukselle asti. En tosin viesteistä päätellen ollut suinkaan viimeinen huivin valmiiksi saanut…

Lankana oli Wetterhoffin Silvia (väri valkoinen) ja langanmenekki oli noin 130 g (eli noin 1,3 kilometriä). Ihanaa lankaa neulottavaksi, suosittelen! Puikot olivat 3 mm knitpicsit vaihtokaapeleilla (kätevää, kun voi vaihtaa kaapelin pituutta lennossa!).

Huivi lattialla pingotuksen jälkeen

Omasta huivistani tuli pingotuksen jälkeen halkaisijaltaan n. 160 cm, vaikka se oli suurinta kokoa (tavoite n. 170cm). Todennäköisesti en vaan uskaltanut pingottaa riittävän tiukalle. Huivi ei ole vino, vaikka ehkä siltä kuvassa näyttääkin – oli vain vaikea kuvata noin isoa, lattialla makaavaa kohdetta. Tuossa kuvassa (kontrastia on suurennettu kaikissa kuvissa) näkyy 3. ja 4. ohjeiden välinen ero selvemmin kuin todellisuudessa (pienten lehtien keskellä oleva raita) – neuloessa sitä ei juurikaan erottanut, eikä se valmiissa neuleessakaan suuremmin näy… Erityisesti pidän reunan isoista “lehdistä” ja aaltoilevasta reunasta.

Kiitos Kristelille ihanasta ohjeesta!

Huivi ja kummi

Koska huivi ei ole ihan omaa tyyliäni, suunnittelin alusta alkaen sen antamista toiselle kummitädeistäni (näkyy kuvassa). Hassua kyllä, kyseinen kummitäti auttoi asiasta tietämättä minua kerimään langat projektin aluksi! Kummikuvassa näkyy vastaus myös monia ihmetyttäneeseen kysymykseen eli kuinka puetaan pyöreä huivi: Taita ensin osa huivista keskelle päin ja pue se osa kaulukseksi. Tämä on siis toinen “Anna hyvän kiertää“-lahjani.

• Harrastuksia , Kummit , Käsityöt , Neuleet
• Comments(5)

Tuazophia Heinäkuu 7th, 2009

Annika täyttää tänään kuusi vuotta. Pituus on 121 cm ja paino 24 kiloa. Vaatteiden koko on lyhythihaisissa ja hameissa 128 cm, pitkähihaisissa ja housuissa 134. Kenkä on 31-32. Ansimmäinen hammas heiluu ja tätä tapahtumaa onkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Kunhan se irtoaa, neidillä on suunnitelma valmiina: hammas laitetaan yöksi tyynyn alle ja sitten äiti tai isi vaihtaa sen rahaksi, mutta kavereille voi kertoa, että hammaskeiju haki sen. Realismia?

Annikan tärkein toive synttärilahjasta on ollut hamsteri. Siitä on puhuttu jo puolisen vuotta ainakin ja sellaisen hankimme sitten syksyllä, kun tulemme takaisin Suomen reissulta. Nyt ostimme lahjaksi puhelimen. Annikahan aloittaa saksalaisittain koulun syksyllä ja meillä vanhemmilla on parempi mieli, kun Annikalla on puhelin mukana. Toiveena oli myös aamupala sänkyyn prinsessojen tyyliin; vaikka oikeastaan toive koski kaikkia aamuja, sovimme, että näin syntymäpäivän kunniaksi se käy ja muuten syödään pöydän ääressä.

Esikoulu on sujunut hyvin. Annika puhuu saksaa ja ymmärtääkin melko hyvin. Vaikka piirtäminen onkin Annikan lempipuuhia, myös matematiikka sujuu alkeistasolla ja lukeminenkin edistyy hitasti, mutta varmasti. Kirjojen kuunteleminen on edelleen mieluisaa ja samoin Aku Ankkojen, jotka Mummo tilasi suomen kielisenä tänne Saksaan. Suomi-koulun eskari on omalta osaltaan tutustuttanut suomen kielen perusteisiin ja kouluillat olivat Annikasta kivoja, vaikka ehkä välillä vähän rankkoja päiväkotipäivän jälkeen.

Parhaita kavereita on edelleen useita ja Annika leikkii mielellään kenen vain kanssa jutut sattuvat yksiin. Lassin kanssakin leikit sujuvat usein, mutta toki kinaakin tulee. Useimmiten Annika leikkii roolileikkejä (prinsessa-, hevos- tai kissaleikkejä) tai erilaisilla pienillä tavaroilla, kuten Littles Pet Shop -eläimillä, muilla pikkueläimillä (kuten taskulemmikeillä), Legoilla tai Barbieilla. Erilaiset pelit kiinnostavat myös (mm. PS3 Kung Fu Panda tai VSmile Pocket -pelit sekä lautapelit). DVD:t ja televisio ovat myös suosikkeja.

Ulkona Annika pitää eniten pesien ja majojen rakentamisesta. Kiipeily ja temppuratojen suorittaminen ovat myös hauskoja. Annika aloitti keväällä uutena harrastuksena Judon ja tykkää kovasti; opettaja kehui Annikan saaneen nopeasti kiinni taidoissa monta kuukautta pidempään harjoitelleet. On metkan näköistä, kun reilun metrin mittaiset judokat kaatavat toisiaan tatamiin… Uintiharjoittelu kiinnostaa (koska sitten pääsee hyppäämään hyppylaudalta), mutta vielä tarvitaan kellukkeita – onneksi vesiliukumäistä voi laskea niidenkin kanssa.

Ruoasta suosikkeja ovat intialaisen ravintolan palak panir (juustoa pinaattikastikkeessa), kotona pasta ja kalakastike sekä puuro, italialaisessa ravintolassa pizza ja spagetti tomaattikastikkeella. Marjat, hedelmät ja kasvikset (sipulia lukuun ottamatta) maistuvat myös. Annika tykkää edelleen auttaa kotitöissä ja varsinkin ruoanlaitossa. Siivoaminen on sen sijaan tosi tylsää ainakin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Mutta kyllä sekin sujuu, kun joku vahtii vieressä, että lelut menevät paikalleen. Annika myös viikkaa taitavasti pyykkejä.

Viikkorahaa pikkuneiti saa edelleen kaksi euroa ja toisinaan jotain esimerkiksi Iso-Mummolta. Annika ostaisi kyllä mielellään koko ajan jotain (mitä tahansa), mutta pienellä muistuttelulla tietää, että kannattaa säästää vähän isompiin juttuihin. Rahaa kertyykin säästöön sekä pankkiin että rahapussiin ja vaikka joskus Annika ostaa karkkia, kyniä tai pieniä vihkoja, pääasiassa raha menee silloin tällöin vähän isompien lelujen ostamiseen.

Vaatteet Annikalle ovat vieläkin pitkälti yhdentekeviä, mutta mekot ja hameet ovat pop. Hiukset Annika osaa laittaa itse hiuslenksujen ja pinnien avulla; kun leikkasin hiukset polkkamalliin, sain kiukkuisia kommentteja, mutta lopulta Annikakin tajusi, että huonojen latvojen poisto oli fiksua ja tykkää pitää hiuksia vain pinnillä sivuun kiinnitettynä.

Ihan pahin kohellus on vähentynyt ja pientä harkintaa toimissa on havaittavissa. Vauhtia kuitenkin riittää edelleen ja Annika toimii (äidin mielestä liiankin) pelottomasti. Sillä on tietysti puolensakin esimerkiksi seuraavan vuoden jännittävimmän tapahtuman, eli koulun aloituksen kanssa. Annika odottaa koulun alkua kovasti ja onneksi sinne on päiväkodista tulossa muutama tuttukin.

Äidin reipas koululainen!

• Annika , Merkkipäivät , Perhe
• Comments(10)

Tuazophia Huhtikuu 10th, 2009

Lassi on kasvanut vuoden aikana kokonaiset 10 cm eli on nyt 97,5 cm pitkä. Painoa on 13,5 kiloa. Vaatteissa menee vielä hyvin koko 98, mutta uudet vaatteet ostan koossa 104 cm. Kengän koko on lenkkareissa 28 eli siihen ei paljon ole lisäystä tullut. Ruoka maistuu yleensä hyvin, mutta edelleen juominen on erityisen kivaa.

Lassi ei vielä puhu saksaa, mutta nyt on tarkoitus aloittaa puolipäiväinen päiväkoti, joten eiköhän sekin ala sujua. Suomeksi Lassi pulputtaa paljon ja kirjaimet tulevat pääasiassa oikein S-kirjainta lukuun ottamatta (se suhisee kieli hampaiden välissä). Lassi myös muistaa kotona ja Suomi-koulussa opittuja lauluja ja loruja ja lauleskelee usein yksin tai Annikan kanssa.

Lassi pitää edelleen vauvoista, mutta nykyään isommat lapset ovat mielenkiintoisempia. Lassi leikkii mielellään sekä tyttöjen että poikien kanssa ja Suomi-koulun kavereista ja muista lapsista puhutaan usein. Parhaat kaverit ovat kuitenkin “Verneli” ja Annika. Joskus Lassi esittää vierastavansa vieraita ihmisiä, mutta useimmiten ainakin suomea puhuville pitää käydä jotain sanomassa. “Moi! Mikä sun nimi on?” on varsinkin Berliinissä bongattujen suomea puhuvien usein kuulema lause.

Pientä uhmaa on tosin taas ollut ja joskus vauvattaa (”mä en osaa pukea housuja”), mutta yleensä Lassi on iloinen ja reipas. Lassi rakastaa uutta “velvollisuuttaan” eli astianpesukoneen tyhjentämistä. Muutenkin pikkumies on erittäin avulias. “Kutita mua” tai “painitaan” on myös aika yleisiä pyyntöjä ja sitten nauraa kikatetaan hervottomasti. Koska vauhtia on koko ajan vähintään riittävästi, valokuvaaminen on usein haasteellista – artikkelin kuva otettu huhtikuun alussa eläintarhassa, kun Lassi ihan itse ehdotti: “Ota musta kuva gorillan kanssa!”

Lassi nukkuu edelleen hyvin. Lapset piti tosin siirtää nukkumaan eri huoneisiin, kun nukkumaankäymisestä tuli pelkkää leikkimistä, mutta nyt vierashuoneessa uni taas maistuu noin kello 8.30-7.30. Päiväunia Lassi nukkuu vielä toisinaan, mutta ne ovat selvästi jäämässä pois. Huonona puolena siinä on iltoihin osuva väsyneen riehumisen aika, jolloin tulee helposti kolhuja.

Lassi tykkää edelleen olla ulkona. Leikkipuistoissa kiipeillään, lasketaan liukumäkeä ja pyöritään karuselleissa. Lassi ottaa mielellään mukaan myös ämpärin ja lapion, mutta hiekan heittämisen takia niiden kanssa leikkimistä pitää valvoa. Muutenkin heppuli heittelisi mielellään kaikkea ja siitä pitää usein kieltää. Potkupyörällä ajaminen on myös todella mieluista ja tasapaino on hyvä. Polkupyörälläkin Lassi mielellään ajaisi, mutta ehkä nyt toistaiseksi kuitenkin käytetään potkupyörää.

Sisäleikeistä mieluisimpia ovat muovieläimet (erityisesti viime päivinä on leikitty Tyrannosaurus Rexillä) ja autot. Siskon kanssa kyllä menee prinsessaleikitkin ihan hyvin. Lassi tykkää edelleen pyytää DVD:n päälle ja nykyään riittää keskittymiskykyä jotain katsoakin: suosikkeja ovat “Harri ja dinot” ja “Pikutassut” (Maa aikojen alussa) sekä saksankielisen telkkarin “Coco – Der neugierige Affe ” (suomessa Utelias Vili).

Pääasia Lassille tällä hetkellä on, että elämässä riittää vauhtia ja vipinää, turvallisissa puitteissa. Siitä on hyvä jatkaa taas vuosi eteenpäin.

• Lassi , Perhe
• Comments(3)