Tuazophia Maaliskuu 23rd, 2007
Lassille ostin tietysti Lassien puvun, miten sitä nyt Villejen tai Mattien… Tosin vasta kotona tajusin sanaleikin. 
Se vaikutti ihan toimivalta noin materiaaliensa puolesta ja kun ollaan kotioloissa, ei ole niin vakavaa, jos puku ei ole täysin vedenpitävä tms. - ainahan voi mennä sisälle. Värit oli kivat ja koko on 80 senttiä (reilu sellainen). Lisäksi saamme (toivottavasti - tiettävästi) toisen haalarin, jota voi pitää kauppa- ja kyläreissupukuna.
Annika sai Artin serkkupojalta ison läjän vaatteita. Tai, no, oikeastaan Lassi sai, mutta kun sopivat Annikalle, niin käytetään nyt ensin isommalla lapsella. Ovat pitkälti tummansinisiä, mutta tummansininenhän on mainio väri! Lisäksi ostin Reiman takin ja housut. Nyt vain mietin, että onko niitä mieltä pitää päiväkodissa, jossa käyttävät kuitenkin kuravaatteita ja vedenpitävien vaatteiden etu jotenkin tuntuu olevan turha, vai ottaisinko vain kotikäyttöön.
Kenkinä Lassilla on kuvassakin näkyvät nahkaiset kävelykengät. On muuten tosi vaikea löytää pitkään ja kapeaan jalkaan sopivaa kenkää. Nilkkakin kun on niin ohut, että mitään tarrallista ei voinut kuvitellakaan - tosin tuon ikäiselle nyt muutenkin saa olla nauhakengät. Lisäksi Lassin jalkaterä tuntuu kasvavan pituutta ihan silmissä, joten useampien ostoon saa kyllä varautua. Annikalla on vuorilliset kumisaappaat ja lenkkarit. Lisäksi pitää varmasti ostaa ainakin sandaalit molemmille.
Pipot (kuten Lassilla kuvassa oleva), lapaset (kuvassa vielä talvitumput) yms. neulon tai virkkaan itse, jos ei ole vanhoja sopivia. Paitsi, että niin saa juuri sopivia, on minusta myöskin kiva tehdä noita pieniä asusteita, jotka saa nopeasti valmiiksi!
Tuazophia Maaliskuu 20th, 2007
Miten sitä voikaan pieni ihminen tulla niin iloiseksi vaikkapa leipomisesta!
Annika oli jo monta päivää puhunut, että haluaa leipoa kanelipipareita (terveisiä Franklinille!) isin kanssa. Ja torstaina sitten repäisimme. Minä tein ohjeen ja Artti leipoi Annikan kanssa. Annika riemuitsi asiasta koko illan ensin odottaessaan isiä kotiin, sitten leivottaessa ja vielä seuraavana päivänäkin.
Ja miten isompi ihminen voikaan tulla niin iloiseksi pienen ihmisen ilosta!
Kanelipikkuleivät
- Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen
- Vatkaa vaahdoksi (n. 5 min) 1 dl sokeria tai inkkarisokeria ja 200 g rasiamargariinia tai pehmeää voita
- Lisää 5 dl spelttijauhoja, 1/2 prk kermaviiliä ja 2-3 tl kanelia
- Sekoita vatkaimella nopeasti (älä jää vaivaamaan, muuten taikinasta tulee sitkeää)
- Ota taikinasta lusikalla möykkyjä ja laita ne uunipellille. Möykyt leviävät uunissa n. 1,5 kertaisiksi eli jätä väliä, jos et halua niiden kasvavan yhteen
- Paista, kunnes vaalean ruskeita
Voit korvata osan jauhoista esim. kaura- tai spelttihiutaleilla tai grahamjauhoilla; jauhoina voi käyttää myös ohrajauhoja tai vehnäjauhoja - maissijauhokin voisi toimia, jolloin tuote sopisi keliaakikoille, mutta en ole sitä kokeillut.
Kanelin sijaan pikkuleipiin voi lisätä mausteeksi esim.
- 1 rkl kardemummaa tai kuivattua minttua
- 0,5 dl kuivattuja hedelmiä pieninä paloina
- 0,5 - 1 dl suklaarouhetta
- 1 dl hedelmänpaloja tai marjoja (ei kovin kosteita, muuten taikinan rakenne muuttuu)
Tuazophia Tammikuu 30th, 2007
Arvatkaapa mitä eläimiä Annikan piirustuksessa on! Annika ei piirtänyt ollenkaan pääjalkaisia vaan siirtyi suoraan abstrakteista värisekasotkuista yksityiskohtiin (ihmisissä navat on tosi tärkeitä!).
*
Olen siis edelleen täällä ja kaikki on hyvin, vaikken ole bloggaillutkaan. Ja jos olet kirjoittanut minulle sähköpostia, olen varmaankin lukenut sen, mutta vastaamiseen ei sitten olekaan ollut heti aikaa - tai heti seuraavalla viikollakaan… Syitä hiljaisuuteen on useita. Esimerkiksi:
- vapaa-aikaa (ilman lapsia) ei ole liiemmin
- meillä on vain Artin työtietokone joten se vähentää vapaahetkien hyödyntämismahdollisuuksia
- nukun mieluummin öisin kuin kirjoittelen blogiin
- käytän kaiken blogiin kirjoittamani ajan tuon hakumatkakertomuksen väsäämiseen. Se on siis tulossa, mutta on niin laaja, että aikaa menee.
Tilanne kuitenkin paranee, koska Annika aloittaa kuun alusta taas päiväkodissa ja olemme hankkimassa toimivaa tietokonetta kotiinkin.
Jos täällä on sillä välin haamupäivityksiä, älkää hermostuko: Artti hioo blogiani toimivammiksi.
*
Tässä on viimein kuva salaisen ystäväni lokakuun paketin CoolAideilla värjäämästäni Fritidsgarnista neulomistani villahousuista (ah, tätä kaunista ja yksinkertaista suomen kieltä!). Alkuperäinen lanka siis oli tumman beige ja käytin 100g värjäämiseen neljä pussia CoolAidia. Osa on värjätty pitkä pätkä turkoosiksi, osa (lahkeissa) pätkävärjätty. Käytin vain turkooseja värejä housuihin - yksi pussi CoolAidia oli punertavaa ja siitä tuli kai lähinnä viininpunaista tuon langan kanssa.
Kuvassa näkyy myös Lassin nykyinen ruokavalio. Siis, että kaikki kelpaa suuhun laitettavaksi. 
Tuazophia Marraskuu 28th, 2006
Eilen jo kuultiin hälyyttäviä tietoja siitä, ettei tuomioistuinkäsittelyä olisikaan tänään, mutta loppujen lopuksi se oli ollut ja nyt Lassi on ihan virallisesti meidän poikamme.
Mitenkään ylihyviä uutisia ei muuten ole siltä maailmankolkalta kuulunut. Pienimpänä pahana on, ettemme pääse haluamaamme hotelliin. Suurempaa on naapurimaa Somaliasta löydettyjen kuolleiden lintujen joukko (epäillään lintuinfluenssaa) ja Etiopian ja Somalian välien kiristyminen. 
Hyvä asia oli Lassin pituustiedon ja jalan kuvan saaminen. Nyt, seitsemän ja puolikuisena, Lassi on 70 cm pitkä. Mikä suomalaisilla pituuskäyrillä taitaa olla aika lähellä 0-käyrää eli keskipituutta. Annika oli näihin aikoihin (8.12.2003) myöskin 70 cm pitkä eli meillä on juuri sopivia toppavaatteita Lassille! Jalka on lienee kokoa 19 tms. Kenkiä ei sen kummemmin osteta, mutta yhdet tossukengät meillä on Etiopiaan mukaan otettaviksi. Siellä kengät ovat tärkeitä.
Tuazophia Syyskuu 18th, 2006
Kävin eilen Annikan kanssa katsomassa Autot-elokuvan Lasten Cinemassa. Paikka on pieni, mutta mukava ja lapsiystävällinen. Salissa on normaalipenkkien lisäksi patjoja lattialla ja valoja vain himmennetään, ei sammuteta kokonaan. Vain äänitaso oli hieman turhan korkea - vähemmälläkin kuulee.
Autot-elokuva oli ihan hauska. Annika ei perusjuonta tainnut vielä tajuta, mutta koska elokuvassa tapahtui koko ajan, ei neiti kyllästynyt, vaikka elokuva olikin melkoisen pitkä (1h 58min). Itse pidin eniten lopun ulkoilmaelokuva-kohdasta. Ja kun valot eivät olleet kokonaan pois päältä, pystyin jopa neulomaan samalla kun katselin!
Menemme varmasti uudestaankin Lasten Cinemaan!
Lassille ostin tietysti Lassien puvun, miten sitä nyt Villejen tai Mattien… Tosin vasta kotona tajusin sanaleikin. 
