Tuazophia Syyskuu 5th, 2006
Annika ei ole päässyt aikoihin pelaamaan omia tietokonepelejään, kun omat tietokoneet ovat tavalla tai toisella hajalla. Yhdessä olemme sen sijaan pelanneet netistä löytyviä pelejä.
Annikan suosikkeja ovat Muumimaailman sivuilta löytyvät pelit. Vaikka ne itsestä tuntuvat tylsiltä uudelleen pelattaviksi, Annikaan uppoaa Nipsun aarre tai Muumimamman laukut aina vain. Myös Muumihahmojen kuvia on kiva katsella.
Suomenkielisen Disney-sivuston pelit on nopeasti koluttu läpi, mutta sieltäkin löytyy hahmoja ja muuta puuhaa. Englanninkielinen Disney.com on myös täynnä tekemistä ja useimmissa ei edes kielitaidon puute haittaa. Pelejä löytyy esim. Playhousesta.
Ylen lastensivuilta löytyy kaikenlaista hauskaa. Erityisesti Annika pitää Pikkukakkosen peleistä, mutta myös esim. Katinkontin Katti Matikaisesta ja Poinzin hahmoista, vaikkei jälkimmäisillä ole mitään varsinaisia pelejä.
Lisäksi ainakin Puuhamaan sivuilta löytyy jotain nettipuuhaa.
Löytyisikö lukijoilta lisävinkkejä?
Tuazophia Elokuu 20th, 2006
Kävimme tänään Porvoossa kävelemässä Vanhassa kaupungissa ja piipahdimme Porvoon museossa katsomassa pientä Albert Edelfeltin näyttelyä. Teoksia ei ollut kovin paljon, mutta hienoja kaikki. Minäkin haluan osata! 
En nyt kuitenkaan masennu (oikeasti olen vain iloinen siitä, että tuollaista taidetta on olemassa) ja esittelen viimeisimmän neuletuotokseni. Tein Annikalle neulepaidan Novitan Isoveljestä (meleerattu tumma harmaa ja kirjava - kroppa, kaulus, hihansuut), Pirtin kehräämön hahtuvalangasta (beige - tehosteraita) ja Novitan 7Veljeksestä (meleerattu tumma harmaa - hihat). Malli oli täysin omasta päästä, mutta onnistui mielestäni loistavasti. Ajattelin tehdä tuohon vielä housut lisäksi, niin voi syksyllä käyttää villapukuna ulkohaalarin alla.
Annika on useamman kerran ehdottanut: “Ota musta kuva”, kun näkee kameran ja usein pyyntö jatkuu sitten kaikkien mahdollisten lelujen kuvauspyyntönä. Eikä neitiä paljon tarvitse pyytää poseeraamaan. Nytkin tuli viiden kuvan sarja ihan itsestään. Kuvasarjan saa näkymään tuota alla olevaa kuvaa klikkaamalla. Yhden kuvan tosin sensuroin, kun neiti näytti siinä väsymyksestä puolikuolleelta.
Tuazophia Elokuu 16th, 2006
Annika oli päiväkodissa mennyt yksin ilman lupaa sisälle pihalta. Sisällä ollut työntekijä kysyi: “Mitäs sinä täällä teet.” Annika oli saman tien kääntynyt ja sanonut: “Menen, menen.” Hetken päästä neiti oli tullut takaisin ja huikannut ovelta: “Anteeksi, että häilitsin!” Ja mennyt takaisin ulos.
Eilen toruin Annikaa ruokapöydässä, kun neiti porsasteli. Annika kuunteli närkästyneenä toimiinsa puuttumisesta ja vastaus oli: “Kyllä pikkusisko tai pikkuveli ihmettelee teitä.”
Isänsä kanssa leikkiessään Annika päätti, että nyt mennään Jätskimaahan (joku Mansikka-Marjan juttu) ja ojensi isälleen puisen palikan. Artti oletti, että tässä on jätskiä ja söi sen. Annikan ilme muuttui tyrmistyneeksi ja hetken henkeä haukottuaan tyttö sai sanottua: “Isi, sinä söit ilmapallon!”
Edit: Muokattu sanamuotoja.
Tuazophia Elokuu 8th, 2006
Salainen ystäväni oli muistanut minua sähköisellä kortilla, jossa komeili hylkeen kuva. Kiitos terveisistä!
Kävimme jokin aika sitten Korkeasaaressa ja mm. ihailemassa hyljettä (ennen niitä oli kolme, nyt vain yksi). Se on yksi Artin suosikeista. Annika ihasteli kaikkia eläimiä paitsi papukaijoja (”kauhee meteli!”) ja tiikeriä neiti ei meinannut millään huomata.
Minä: Annika, kato mikä tuolla on!
Annika: En mä nää mitään.
M: Tuossa lähellä.
A: Lokkeja! (suomentajan huomautus: varis)
M: Ei, kun tuo iso, raidallinen.
A: Tiikeli!
Tuazophia Heinäkuu 26th, 2006
Annika on ensimmäistä kertaa elämässään yökylässä - saman tien sitten useamman yön putkeen. Kävimme Mamman ja Papan luona ja Annika jäi sinne, kun itse suuntasimme eilen kotiin. Palautus on sovittu joustavasti sen mukaan, miten neiti viihtyy, mutta viimeistään perjantaina.
Itse en osannut lainkaan jännittää, koska Mamman ja Papan koti on Annikan suosikkipaikka. Mammaa kyllä jännitti, mutta koska vanhempani tekevät mitä vain neidin viihtymiseksi - toisin kuin me -, on todennäköisempää, että kotiin paluu on tylsempää kuin kylässä olo.
Illalla soitimme pikaisesti kuulumisia ja hyvin oli päivä mennyt. Annikakin kävi puhelimessa ja nopeasti kerrottuaan leikkineensä koko päivän ja syövänsä porkkanaa, sanoi jo heihei ja läksi uusiin puuhiin.
Me olimme illalla jo nopeasti elokuvissa, ettei jää käymättä, jos vaikka tänään jo palautuisi lapsi.
