Tuazophia Maaliskuu 20th, 2007
Miten sitä voikaan pieni ihminen tulla niin iloiseksi vaikkapa leipomisesta!
Annika oli jo monta päivää puhunut, että haluaa leipoa kanelipipareita (terveisiä Franklinille!) isin kanssa. Ja torstaina sitten repäisimme. Minä tein ohjeen ja Artti leipoi Annikan kanssa. Annika riemuitsi asiasta koko illan ensin odottaessaan isiä kotiin, sitten leivottaessa ja vielä seuraavana päivänäkin.
Ja miten isompi ihminen voikaan tulla niin iloiseksi pienen ihmisen ilosta! 
Kanelipikkuleivät
- Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen
- Vatkaa vaahdoksi (n. 5 min) 1 dl sokeria tai inkkarisokeria ja 200 g rasiamargariinia tai pehmeää voita
- Lisää 5 dl spelttijauhoja, 1/2 prk kermaviiliä ja 2-3 tl kanelia
- Sekoita vatkaimella nopeasti (älä jää vaivaamaan, muuten taikinasta tulee sitkeää)
- Ota taikinasta lusikalla möykkyjä ja laita ne uunipellille. Möykyt leviävät uunissa n. 1,5 kertaisiksi eli jätä väliä, jos et halua niiden kasvavan yhteen
- Paista, kunnes vaalean ruskeita
Voit korvata osan jauhoista esim. kaura- tai spelttihiutaleilla tai grahamjauhoilla; jauhoina voi käyttää myös ohrajauhoja tai vehnäjauhoja - maissijauhokin voisi toimia, jolloin tuote sopisi keliaakikoille, mutta en ole sitä kokeillut.
Kanelin sijaan pikkuleipiin voi lisätä mausteeksi esim.
- 1 rkl kardemummaa tai kuivattua minttua
- 0,5 dl kuivattuja hedelmiä pieninä paloina
- 0,5 - 1 dl suklaarouhetta
- 1 dl hedelmänpaloja tai marjoja (ei kovin kosteita, muuten taikinan rakenne muuttuu)
Tuazophia Maaliskuu 11th, 2006
Uusi hieno blogi on syntynyt! Artti bloggaa Times like these -blogissaan omista tärkeistä asioistaan. Kannattaa käydä katsomassa. Se löytyy myös blogilistalta eli uusien juttujen seuraaminen on helppoa.
Tuazophia Helmikuu 13th, 2006
Lapsuudenperheessäni on aina katsottu urheilua. Erityisesti hiihtoa, mäkihyppyä ja yleisurheilua, mutta myös muita satunnaisesti. Parhaimmillaan puoli sukua istui katsomassa, kuinka suomalaiset pärjäävät ja huuto oli melkoinen. Ikimuistoinen hetki oli, kun äitini katsoi jonkun hiihdon loppumetrejä ja pomppi tasajalkaa ympyrää huutan: “Hiihä, hiihä, hiihä” (suomennos, jos murteellinen muoto ei auennut: “Hiihdä, hiihdä, hiihdä”). Sitä en tosiaan muista, kuka hiihdon lopulta voitti.
Artti ei taas pahemmin ole urheilua seurannut (vaan urheillut itse, mikä tietysti on hyvin järkevä vaihtoehto ;)). Minä olen kuitenkin saanut Arttia edes vähän penkkiurheilemaan ja kiinnostumaankin siitä. Nyt on sitten Annikan opetuksen vuoro ja hyvin näyttää toimivan.
Viikonloppuna katsoimme olympialaisia (miksi joidenkin on vaikea sanoa tuo sana oikein?) jälleen sukulaisten seurassa (Mamma, Pappa, Mervi ja Mikko olivat meillä kylässä). Käytettyjä huudahduksia olivat “Hyvä Suomi!” ja “Jee!”. Annika käyttää niitä nyt jo aivan sujuvasti ja kehitteli jopa omia versioita huudellen “Hyvä täti!” ja “Hyvä mies!”. Voi olla, että päiväkodissa saadaan ihmetellä uutta sanavarastoa.
Tässä välissä täytyy tietysti sanoa, että tosiaan Hyvä Suomi ja erityisesti Markku Koski ja Matti Hautamäki!
Ja sitten vielä ihasteluja uusista keittiölaitteistamme. Mamma osti meille uuden hellan (Rosenlew Kotiliesi) ja onpa kuulkaa hienoa laittaa ruokaa uudella hellalla. Siellä on jopa valo uunissa toisin kuin vanhassa uunissamme, jonne tosin ei kuitenkaan olisi nähnyt luukusta sisään edellisten asukkaiden kiinni polttaman lian läpi… Toinen uutuus on OBHNordica Big Popper Smart eli kotoisemmin popparikone. Pidän popcornista, mutta mikroversiot tuntuvat liian rasvaisilta ja suolaisilta ja kattilassa valmistettujen lopputulos tuntuu olevan kiinni ilmoista tai tähtien asennosta (jos syynä ei sitten ollut vanhan hellan epätasainen lämpö?). Tuolla laitteella syntyy hauskasti (Annika nauroi ääneen, kun popcornit pomppivat) ja nopeasti vähärasvaisia ja oman maun mukaan maustettuja naksuja. Puhdistaminenkin tuntui ihan helpolta, vaikka tuota kantta (kovaa muovia) ei jostain käsittämättömästä syystä saa pestä astianpesukoneessa. Ainut vika on laitteen lyhyt johto ja suuri koko. Mutta onhan meillä keittiössä tilaa.
Tuazophia Kesäkuu 7th, 2005
Artin töissä on tänään lastenpäivä. Kuulostaa kivalta! Voin kuvitella, että yhtiö sitouttaa perheelliset työntekijänsä paljon paremmin näin kuin raahaamalla työntekijät ryyppäämään jonnekin puskaan. Jo pelkästään se, että työntekijöiden perheet tuntevat toisensa luo me-henkeä ja harvemmalle tulee mieleen vaihtaa työpaikkaa, kun joutuisi samalla luopumaan tutuksi tulleesta porukasta. Ja uskoisin, että lapsiin ei millään saa tuhlattua niin paljon rahaakaan kuin juottobileisiin.
Lisäys 8.6.
Siellä oli hauskaa. Annika on ehkä vähän pieni vielä tuollaisiin eikä osaa askarrella tms. mutta nautti selvästi siitä, että oli lapsia. Kiitoksia järjestäjille!
Miten sitä voikaan pieni ihminen tulla niin iloiseksi vaikkapa leipomisesta!
